Visuvedellä vähäsen aikaa.

Kun astun ulos ovesta hiljaisuus, maisema, pysäyttävät. Se lapsuuden turvalliseksi koettu paikka imeytyy sieluun uudestaan. Tästä uneksin pimeinä talvi iltoina valtameren toisella puolella ja nyt olen hetken täällä. Komeat punaruskeat männyt ja aivankun varahaisen kevään väriset koivujen lehdet. Järvi joka on osa Näsijärvi-Ruoveden aluetta 7 672 km², osa koko järvi-Suomea. Siis sitä minulle tutuinta Suomea. Vaikka aika on kovin kiireistä tämä kaikki pysähdyttää. Hengitän sitä sisään, varastoon.


Kiire on sitä että haluan aikaansaada jotain pysyvämpää jälkipolville. Kerään kuvia. Kaikenlaisia kuvia sekä omasta historiastani että tämän Visuveden historiasta. Kymmeniätuhansia kuvia joista muodostuu näyttely ensi kesän Visuveden juhliin kunnioittamaan yhtä sen satavuotista seurantaloa ja niitä ihmisiä joiden talkootyöllä koko yhteisö on rakennettu. Niin ja se rakentuu koko ajan edelleenkin. Koululaiset ovat innolla mukana ideoimassa ja videoimassa kännyköillään tulevaisuutta, Kylä toimii ja me muut annamme vihjeitä omista kokemuksistamme heille ja näköjään innostammekin heitä.

Tässä vähäinen välähdys Visuvedeltä.

Voisi ajatella että seitsemän hiljaisen vuoden akana olisi kertynyt paljonkin sanottavaa. Tänään kuitenkin tuntuu aika tyhjältä. Maanantaina menen seitsemänteen leikkaukseen ja se masentaa.

FaceBook on ollut ahkerasti käytössä mutta se on useimmiten aika masentavaa. Etenkin kun huomaan ärsyyntyväni itseeni yhä useammin. Reagoin, enkä jaksa laskea edes kymmeneen puhumattakaan siitä että jaksaisin oikeasti kuunnella mitä toisilla on sanottavaa.

Malka omassa silmässä kasvaa koko ajan ja ehkä siksi ajattelin kokeilla tätäkin foorumia uudestaan.

Lueskelin myös aiempia kirjoituksiani ja tuntuu siltä että olen aiemmin osannut sanoa asiat paljon paremmin.

Tämä etäisyys omiin lapsiin, lastenlapsiin, sisaruksiin, on toisaalta tällaiselle erakolle ihan tuttua, mutta kerran vuodessa tapaaminen ei kaipausta paljon helpota. Vielä kun jo ennen tapaamista pelkää sen loppumista niin kuinka olla läsnä ja etenkin läsnä tarvittaessa.

Tämä voi olla myös kokeilua kun selvästi kognitiiviset kyvyt heikkenevät nopeammin kuin haluasi. Jos jaksaisin kirjoittaa useammin, niin ehkä joku läheinen tai kaukainenkin voisi seurata kuinka mieli ja kieli rapautuu.

Tänään pohdin sitä miksi meidän on niin vaikea lukea sitä mitä muut kirjoittavat. Siis vain lukea ja ymmärtää että kaikkinainen lukemisen tulkinta tapahtuu vain ja ainostaan lukijan päässä. Kirjoittaja voi leikkiä luomalla kuvia jotka eivät suoraan kerro edes sitä haluaako kirjoittaja johtaa harhaan vai kertoa jotain hänelle todellista. Dekkareissa jne. harhaan johtaminen on iso osa tekstin mielenkiintoisuutta.

Sosiaalisessa mediassa taas kuvitelmat siitä mitä joku mahtaa tarkoittaa otetaan kovin tosissaan. Jopa niin tosissaan että rivien välissä ihan oikeasti kuvitellaan olevan jotain vaikka todellisuudessa siellä ei ole mitään.

Kenelläkään ei ole toimivaa kristallipalloa eikä mitään mahdollisuutta tietää mitä joku toinen oikeasti ajattelee. Kuvitelmat ovat toki kiehtovia ja taiteessa ne ovat jopa välttämättömiä. Jossain muualla ne vain lisäävät eripuraa ja empatian puutetta.

Joskus tekisi mieli kertoa minkälaisia näkymättömiä taakkoja ihmiset mukanaan kantavat jotta vihapuheille saisi sanottua, tiesitkö tätä, tai edes ajattelit että jokin voi vaikuttaa sinun käsityskykysi ulkopuolella.

Mutta joskus lukee sellaistakin mitä ihmiset vapaaehtoisesti kertovat omista taakoistaan, epävarmuudestaan, ahdistuksestaan ja silloin voi ottaa osaa ja kertoa että meitä tällaisista asioista kärsiviä on muitakin, ja että kun voi kertoa, jo se auttaa.

Viha kuluttaa

Viime päivät ovat olleet todella raskaita. Ei sen takia että on jatkuvasti 30 astetta lämmintä. Ei sen takia että syöpähoidot huolettavat. Vaan sen takia että niin monien ihmisten kohdalla epäoikeudenmukaisuuden kokemukset kääntyvät vihaksi. Ja viha kohdistuu toisiin heikompiosaisiin, pakolaisiin.

Psykiatri Hannu Lauerma käsittelee asiaa tämän päivän hesarissa: ”Ihmismieli tuntee vetoa yleistyksiin, sanoo vaarallisimpia rikollisia tutkiva psykiatri Hannu Lauerma. Siksi jokainen meistä voi sortua perusteettomaan vihaan.”

Pari päivää sosiaalisessa mediassa kiertänyt kuva hukkuneesta pojasta, Aylan Al-Kurdista, on saanut valtavan huomion ympäri maailmaa. Se on herättänyt avun tarjoajat ympäri maailman ennennäkemättömän laajasti. Suomessakin. 

Mutta vihapuheita se ei ole kovin paljon vaimentanut. Lauerma kertoo tähän syynkin. Viha sokaisee eikä mikään ohita tuon vihan voimaa. Kognitiivinen dissonanssi on hienolta kuulostava sana, mutta sen sisältö on yksinkertainen. Ilmiö syntyy kun ihmisen tiedot ja tunteet ovat ristiriidassa, silloin tunne voittaa. Ja viha on voimakas tunne.

Minäkin tunnen vihaa. Vihaa niitä kohden jotka eivät halua auttaa ihmisiä eivätkä halua antaa toisienkaan auttaa. Vedotaan rahaan joka on pois toisilta vähäosaisilta, suomalaisilta. Kuitenkaan mikään muu kuin tuo 0,1% jota pakolaisten auttamiseen käytetään ei ole heidän mielestään pois suomalaisilta köyhiltä. Ei esimerkiksi yritystuet tai armeijan kasvaneet määrärahat jotka ovat ihan eri mittaluokassa. Eikä myöskään se tuki jota yhteiskunta antaa pankkien omistajille. Pankeille on annettu käytännössä valtion aiempi yksinoikeus luoda rahaa. Yhden ”nallen” pääomatuloihin tarvitaan tuhannen keskimääräisen eläkeläisen kaikki tulot. Näitä ”rahoituskuluja” maksaa valtion lisäksi jokainen suomalainen ostoksissaan enemmän kuin veroja. Tämä ei ole pakolaisten syytä eivätkä tästä vihapuheet mitään kerro. Sen sijaan tämä ”järjestely” takaa sen että kaikille Syyriankin osapuolille riittää rahaa aseisiin ja tappamiseen.

Voin huonosti. Välillä todella huonosti. Mutta sitä myös oma vihani teettää. Ymmärrän sitä vaikka en sitä itsessänikään hyväksy.

Investointisuoja

Investointisuoja on taas päivän sana. Sillä tarkoitetaan erilaisiin vapaakauppasopimuksiin sisältyviä säännöksiä joiden tarkoitus on taata investoijien tasa-arvoinen kohtelu. Näin sen tarvetta perustellaan.

Miltä investoinnit tarvitsevat suojelua? Demokratialta. Ettei demokraattinen päätöksenteko voisi haitata kaupankäyntiä. Tällä hetkellä Phillip Morris tupakkayhtiö on haastanut Australian valtion oikeuteen koska siellä halutaan tupakka-askiin varoitustarra. Lisäksi se on haastanut Uruguain koska se on suurentamassa varoitustarran kokoa. Se luonnollisesti vähentää tupakkayhtiön voittoja. Tällaiselta menettelyltä investoinnit tarvitsevat suojaa.

Miltä muulta investoinnit tarvitsevat suojaa? Yksityinen ihminen saa ostaa mistä haluaa mitä haluaa, mutta yritykset haluavat että julkiset toimijat, valtiot, kunnat ja niiden laitokset eivät saa vapaasti valita mitä ostavat ja mistä. Tätä perustellaan vapaalla kilpailulla. Tätä perustellaan myös korruption vastaisuudella. Mutta ovatko perustelut oikeita?

Jos ne ovat niin silloin myös yksityisten ihmisten oikeus vapaaseen valintaan pitäisi kieltää. Eihän yritysten vapaa kilpailu voi toimia jos ihmiset voivat valita kalliimman tai huonomman tuotteen. Näinhän julkisten hankintojen rajoituksia perustellaan.

Entä korruptio? Kuuluuko julkisten tahojen valvonta todellakin yrityksille?

Tämä vuosikymmeniä tai vuosisatoja jatkunut vähittäinen demokratian tehtävien siirtäminen markkinoiden hallittavaksi on asia jossa meidän jokaisen olisi syytä olla hyvin huolissamme. Harvainvallasta demokratiaan siirtyminen on usein suhteellisen lyhytaikainen tapahtuma joka koetaan saavutukseksi. Demokratian mureneminen on sen sijaan hidas, niin hidas prosessi että emme sitä huomaa ennen kuin sen korjaaminen tulee todella vaikeaksi.

Maksamme enemmän ”veroja” pankkien omistajille kuin valtiolle. Valtio sentään palauttaa suurimman osan meille takaisin. Yksinomaan koulutus, terveys ja sosiaaliturva ovat 60% valtion menoista.  Pankkien omistajat taas kovin vähän, pääomatulovero siitä osasta tuloja joita ei ole piilotettu on pienempi kuin keskituloisten vero.

Olemme antaneet valtion yksinoikeuden painaa rahaa pankeille ja nyt niiden valta on suurempi kuin valtion. Maksamme pankkien omistajille ”rahoituskuluja” jokaisesta ostoksestamme enemmän kuin veroja. Tänään nämä suunnattomat omaisuudet keränneet ”investoijat” saavat erityiskohtelua lukemattomilla eri tavoilla. Muita kansalaisia pienempinä veroprosentteina, laillisina mahdollisuuksina piilottaa omistuksensa hallintarekistereihin (tätä ollaan tuomassa Suomeenkin) ja veroparatiiseihin. Mahdollisuutena haastaa valtiot oikeuteen kuviteltujen tulevien voittojen vähenemisestä. Antamalla piilotukea mitä moninaisimpiin kohteisiin verovähennysten muodossa. (Kun öljy-yhtiö saastuttaa Meksikonlahdella, niin vaadituista korvauksista osa voidaan vähentää verotuksessa. Tämä koskee myös Suomea yhtiöiden käyttämän siirtohinnoittelun takia.)

Olisiko kansan syytä ottaa edes pieni osa valtaansa takaisin itselleen?

Varjopankkitoiminta

Kun luen tieteellisiä artikkeleita arkeologisista kaivauksista muinaisen Mesopotamian alueella noin 5000 vuotta sitten vallinneesta kulttuurista, minulle tulee mieleen kuinka vähän maailma on muuttunut noista ajoista. Samalla myös kuinka paljon. Miten tämä liittyy varjopankkitoimintaan?

No. Kun pankkitoiminnan synty ja varjopankkitoiminta ovat saman asian eri puolia.

Mesopotamiasta löytyvät ensimmäiset rahat. Vastoin yleistä olettamusta ja taloustieteen oppikirjojen väitteitä, nämä rahat eivät olleet hyödykerahoja kuten kultaa tai hopeaa. Kaikkia hyödykkeitä oli jo aiemminkin vaihdettu toisiin hyödykkeisiin, mutta mikään ei ollut yleisen maksuvälineenä muodossa.

Löytöpaikka on temppelin rauniot. Mikä on temppeli? Se on paikka jossa pieni joukko ihmisiä harjoittaa toimintaa joka ei tuota muuta kuin lupauksia. Useimmiten lupauksia kuoleman jälkeisestä elämästä. Voidakseen toimia, nämä ihmiset tarvitsevat myös maallisia asioita kuten ruokaa. Kun temppelin väkimäärä kasvaa ja ruoan hankinta vaikeutuu, temppeli turvautuu ympäröivän yhteiskunnan tukeen. Temppeli myy kuoleman jälkeistä elämää ja ympärillä oleva yhteiskunta maksaa siitä ennen kaikkea ruokana.

Joko tuntuu tutulta?

Jotta ympäristön tuki varmistuisi, tarvitaan myös tulevaisuuden tuotteita, osuuksia tulevista sadoista. Näin syntyivät velkakirjat joita temppelin raunioista löydettiin. "Minä lupaan tuoda temppeliin tässä velkakirjassa mainitun määrän viljaa ensi sadosta saadakseni rukouksen turvan. Temppelistä tuli pankki.

Kun keksittiin että velkakirjassa voisikin lukea, että viljelijä lupaa kenelle tahansa joka velkakirjan esittää, syntyi ns. haltijavelkakirja. Nykyisin osaa näistä kutsutaan seteleiksi.

Mutta paitsi rahana, näitä velkakirjoja voitiin käyttää myös uhkapeliin. Jos sato onkin pienempi tai suurempi kuin velkakirjaa kirjoitettaessa ajateltiin, niin velkakirjan voi myydä eri hinnalla. Jos veikkaat sadon määrän oikein voit voittaa ja velkakirjan ostaja häviää. Tai päin vastoin.

Näin syntyi varjopankkitoiminta. Sen näkyvintä osaa kutsutaan tänä päivänä pörssiksi.

Älkää ottako minua vakavasti

Ihminen on vain yksi lukemattomista eliölajeista. Ei ollenkaan laajimmalle levinnyt vaikka niinkin kuulee väitettävän. Ei ollenkaan niin itsetuhoinen kuin väitetään. Ei ollenkaan niin ympäristöä tuhoava kuin väitetään.

On paljon onnistuneempiakin lajeja jos levinneisyyttä ajatellaan. Tai itsetuhoisuutta, tai ympäristöään tuhoavia. Otetaan vaikkapa vain kaksi huomattavasti tehokkaampaa, virukset ja bakteerit. Ihminen on niille mainio elatusalusta, vaikkakaan ei suinkaan ainoa tai edes kovin tärkeä. Ne ovat levinneet miljardeja kertoja laajemmalle ja niitä on miljardeja kertoja enemmän ja ne tuhoavat elinolosuhteitaan miljardeja kertoja tehokkaammin. Että se ihmisen ainutlaatuisuudesta.

Onhan ihminen kyllä sopeutuvainen moniin eri olosuhteisiin. Ei tosin lähellekään niin sopeutuvainen kuin bakteerit jotka elävät merten pohjassa tulikuumissa lähteissä tai jäävuorten sisuksissa.

No mitä ihminen tekee. Nukkuu kolmasosan elämästään.  Menemättä bakteereihin, nukkuvat kissaeläimetkin pääosan elämästään. Mitä nyt silloin tällöin käyvät syömässä. Kuitenkin dokumentit, siis sellaiset jutut jotka väittävät kuvaavansa todellisuutta kertovat vain niistä leijonan tai muiden eläinten saalistushetkistä jotka ovat vain murto-osa niiden elämästä. Kertovat ihmisten tappamisesta vaikka suurin osa elämästä on rauhan aikaa. Hups, meinasi tulla kirjoitusvirhe, rahan aikaa.

Kyllähän ihminenkin viihtyy unimaailmassa ison osan valveillaoloaan. Tällä hetkellä sosiaaliseen mediaan ja ja siihen liittyvään teknologiaan käytetään hivenen enemmän aikaa kuin nukkumiseen. Tämä muuten on osittain päällekkäin myös palkkatyöhön käytetystä ajasta joka on keskimäärin alle puolet siitä mitä käytetään nukkumiseen.

Muistetaan nyt lopuksi tilastollinen tosiasia: Tänään ihmisen todennäköisyys kohdata väkivaltaa (toisen ihmisen taholta) on pienin koko ihmiskunnan historiassa. Mietitään mitä ihminen on tehnyt oikein jotta tähän on päästy ja tehdään sitä lisää.

Rahan synty ja kuolema.

Yksinkertaistuksissa on ongelmansa, mutta yritän silti taas. Riittävän monilla on vaikeuksia löytää langan päätä sitä monimutkaisuudesta mitä nykyiseen rahajärjestelmään on laitettu.

Versio 1.

Minä olen rahaton. Rahaa ei ole muillakaan. 

Menen pankkiin hakemaan lainaa. Haluan setelin koska ainoastaan se kelpuutetaan veron maksamiseen.

Koska kenelläkään ei ole rahaa, pankki joutuu lainamaan setelin keskuspankista joka sen painaa.

Maksan  setelillä ostoksen. Raha lähtee kiertämään taloudessa kunnes tulee takaisinmaksun aika.

Menen töihin sille jolla seteli sillä hetkellä on ja saan setelin palkaksi.

Vien setelin pankkiin joka palauttaa sen keskuspankille.

Raha syntyi ja kuoli

Pankki kuitenkin haluaa korkoa, joten minun on löydettävä jostain joku joka on myös lanannut setelin  ja voin tehdä hänelle työtä koron verran. Korko kasvattaa tarvittavaa lainan määrää koko ajan suuremmaksi ja siksi kaikkien rahaa käyttävien on jäätävä koko  ajan enemmän velkaa pankille.

Versio 2.

Minä olen rahaton ja rahaa ei ole kenelläkään.

Menen hakemaan pankista lainaa, mutta minulle kelpaa pankkikortti koska se hyväksytään lähes kaikkialla. Veroja en sillä tosin pysy maksamaan.

Pankki tekee merkintöjä tietokoneella ja minä saan tiliini numeroita joilla voin maksaa ostoksia saman pankin muille asiakkaille. Raha lähtee kiertämään.

Kun tulee takaisinmaksun aika, menen töihin ja vien kierrossa olevat numerot takaisin pankkiin. Lainalla tehty raha lakkaa olemasta.

Korkoja varten minun tai jonkun muun on otettava lisää lainaa. Näin velka kasvaa jatkuvasti.

Kummassakin tapauksessa pankki tienaa koroista. Setelien kohdalla keskuspankki voi halutessaan säädellä kuinka paljon lainaa voi pankista ottaa.

Pankkirahan kohdalla keskuspankki ei voi tehdä mitään koska se ei ole osallisena koko tapahtumaan. 

Valtio joka säätää lakeja voisi jos haluaisi. Mutta ei näytä haluavan vaan maksaa itsekin täysin tarpeettomasti lainoistaan korkoa pankille ja pankin omistajat rikastuvat.

Yksityiset pankit voitaisiin kokonaan ohittaa jos valtio niin haluaisi ja valtiolla olisi oma pankki. Jos haluttaisiin käyttää korkoa, korko tulisi takaisin meidän kaikkien valtion omistajien käyttöön.

Tämä on yksi niistä lukuisista vaihtoehdoista joissa rahajärjestelmä olisi oikeudenmukaisempi.

Onko kaikki velka samanlaista?

Kaikki raha on velkaa, setelitkin. Raha on velkakirjoja olivat ne sitten papereita, kolikoita, digitaalisia tai suullisia. Aivan, jos suulliseen velkakirjaan luotetaan, se on toimivaa rahaa. Mutta kaikki velka ei ole samanlaista.

Jos pankki antaa sinulle lainaa esimerkiksi setelin, sinä olet sen velkaa pankille. Mutta pankki kun ei voi painaa seteleitä sen täytyy lainata ne keskuspankista. Lainaa ottaessasi sinä olet itseasiassa lainannut rahan keskuspankista, valtiolta. Mutta toki pankki perii korkoa myös siitä setelistä mitä sinulle lainaa. Mutta sitä korkoa varten ei kuitenkaan ole seteleitä. Ei sinulla eikä kenelläkään koska keskuspankki antoi lainaksi vain pääoman. Jotta voisit maksaa korkoa on jonkun, sinun tai jonkun muun otettava lisää lainaa ja näin koko valuutan mittakaavassa lainamäärä kasvaa loputtomasti.

Entä jos olet töissä pankissa ja saat sieltä palkkaa. Koska pankki ei voi painaa seteleitä on sen lainattava setelit keskuspankista. Edelliseen verrattuna pankki velkaantuu, mutta sinä et.

Jos taas olet valtiolla töissä ja saat seteleitä palkaksi valtio joutuu lainaamaan ne keskuspankista ja syntyy uutta lainaa. Mutta tämä onkin metkaa. Kun kerran keskuspankki on valtion omistama pankki niin valtio jääkin velkaa itselleen. (Euroopan keskuspankki on EMU maiden omistama ja siis kaikki valtiot jäävät velkaa itselleen.)

Siis yksityisen sektorin palkojen maksu seteleinä lisää aina yksityisen sektorin velkaa valtiolle, mutta valtion (ja kuntien) palkat lisäävät valtion velkaa itselleen. Kuten huomaatte valtion menojen lisäys on velkaa itselleen ja täysin eri asia kuin velka toiselle. Lisääntyykö kokonaisvelka jos joku on velkaa itselleen. EI.

Mikä sitten mättää kun valtio lainaa yksityisiltä ja maksaa lainasta vielä korkoa. Yksinkertaisesti se että rahavalta on vallannut myös valtion ja tehnyt lakeja jotka hyödyttävät luonnollisesti heitä itseään, ei meitä suurta enemmistöä. Nämä lait ovat niin hienoja että valtio ei saa lainata itselleen. Se ei siis saa painaa rahaa menojensa katteeksi vaan tämä oikeus on siirretty yksityispankeille monimutkaisten lakien kautta. Pankit eivät suoraan paina seteleitä koska silloin se olisi väärentämistä eikä siihen rahaan luotettaisi.

Sen sijaan pankit tekevät omaa virtuaalista rahaa kun myöntävät lainoja. Käytetään niin monessa muussakin paikassa käytettyä tapaa, kirjanpitotemppuja. Niin kauan kun virtuaaliraha siirtyy vain pankin tililtä toiselle, ei se ole väärentämistä. Se on vain kirjanpitoa. Ja kun nykyiset pankit ovat jättiläismäisiä, toimivat monella mantereella, on helppoa pitää huolta siitä että kaikki pysyy pankin sisällä.

Ja keskuspankit auttavat tässä lainaamalla pankeille silloin kun virtuaaliraha siirtyy pankista toiseen. Pankit kun eivät luota toisiinsa, tarvitaan pankkien keskinäisen kirjanpidon täsmäämiseen keskuspankkia. Onneksi ajan kuluessa pankkien velat ja saatavat toisilleen kumoutuvat ja pankit tarvitsevat virtuaalirahansa toimintaan hyvin vähän keskuspankin apua. Jos sattuu ”virheitä” niin keskuspankki on auliisti avustamassa.

Sitten siihen korrelaatioon. Jos yksityinen sektori velkaantuu, voidaan ostaa kaikkea sellaista mihin ei ole varaa. Kun on liikaa lainoilla satua ostovoimaa, hinnat tuppaavat nousemaan, mutta palkat ei. jos taas on enemmän työllä saatua ostovoimaa, on myös tehty tulosta, tavaraa ja palveluja jolloin on myös enemmän ostettavaa. Ostovoima ja tuotanto pysyvät paremmin tasapainossa.

Tämä on siis kovin yksinkertaista, mutta siitä jatkuvasti vedetään vääriä johtopäätöksiä että rahan määrä korreloisi rahan arvoon, kun tosiasiassa yksityisen lainan määrä korreloi rahan arvoon. Valtion lainat itselleen eivät muuta rahan arvoa jos rahalla ostetaan työtä eikä yksityispankkien lainoja.

Pääruokaa

Olen katsellut muutamia "Tuomas Enbuske - sivistyksen käsikirja” ohjelmia ja ne ovat aiheuttaneet kovasti päänvaivaa. Ei siksi että niissä on niin monia yleistyksien tuomia virheitä. Ei siksikään että jotkut noista virheistä vahvistavat ajatusta että luuleminen on tärkeämpää kuin tieto. Ei siksikään että ohjelmatyyppi vahvistaa ajatusta kaiken tiedon typeryydestä.

Eniten mietityttää miksi viihtyminen on merkityksellisempää kuin sellaisen tiedon hankkiminen joka tekisi elämästä helpompaa, mukavampaa, rikkaampaa, hauskempaa jne. Mitä? Eikö viihtyminen tee elämästä juuri mukavampaa rikkaampaa ja hauskempaa?

Me teemme vuosi vuodelta enemmän ja enemmän työtä hankkiaksemme itsellemme viihdykettä johon meillä on vähemmän ja vähemmän aikaa. Keskiaikeinen maanviljelijä teki vuodessa työtä noin 150 päivää ja kykeni tuottamaan suurperheelle elämän edellytykset ja silti ylläpitämään melkoisen joukon aatelisia, pappeja, ja muita työtä tekemättömiä. Kun tuottavuus on tästä noussut järjettömästi, me silti teemme enemmän työtä turvataksemme yhä pienemmän joukon, vaikkapa sen 180 ihmisen elämän jotka saavat tuloja yhtä paljon kuin 3,5 miljardia köyhintä. Tämän ylläpitämiseen tarvitsemme yhä enemmän ja viihdyttävämpää viihdettä. Tarvitsemme yhä suurempia ja rikkaampia makuelämyksiä oli sitten kyseessä ruoka, seksi, huumeet tai, niin se niin sanottu media.

Mikä ihmeen media? Se väline? Se viihdyttämisen väline? Siis eikö ruoka ole tarve? Eikö seksi ole tarve? Eikö päihtyminen ole tarve? Eikö viihtyminen ole tarve?

Olen käytännössä koko työelämäni tehnyt työtä ”huvin vuoksi”. Ehkäpä juuri siksi mietin voisiko sitä elää ihan elämisen riemusta? Niin kuin lapsi? Ilman niin suurta pakkoa ruokkia niitä keisareita jotka keräävät työmme hedelmät ja antavat takaisin niistä muruset, leipää ja sirkushuveja?

Siinä mielessä Enbuske tekee hyvää viihdettä että herättää minussa kovin monenlaisia ajatuksia. Minulle ajatteleminen on pääruokaa.

Mitä raha on?

Palataanpa taas perusasioiden pariin.

Näin meille esittää asian lapsille tarkoitettu Eurosivusto: http://ec.europa.eu/economy_finance/netstartsearch/euro/kids/money_fi.htm

"Rahan historia osoittaa, että se on vaihdon väline kaupankäynnissä. Se voi toimia vaihdon välineenä, koska sillä on selvä arvo, johon kaikki luottavat. 
Raha on myös keino säilyttää arvoa tulevaisuuteen. Voimme esimerkiksi säästää rahaa ostaaksemme sillä myöhemmin jotakin kallista. 
Raha on myös laskentayksikkö. Sitä on helppo laskea, ja sillä voi selvästi määrittää tavaroiden arvon."

Tämä on ymmärrettävää sikäli että useimmissa taloustieteen oppikirjoissa asia esitetään samalla tavalla.

Nämä kolme tekijää ovat kuitenkin peruuttamattomassa ristiriidassa keskenään.

Hyvä vaihdon väline on sellainen joka kiertää taloudessa mahdollisimman helposti.
Jos sitä kerätään se ei voi kiertää.

Jos raha on hyvä arvon säilyttäjä sitä pitää voida säilyttää. Sama asia ei voi olla samaan aikaan säilössä ja kierrossa.

Jos arvoa halutaan mitata, samojen tavaroiden (palvelujen) tulee olla kaikille ihmisille samanarvoisia. Jos minä en halua jotakin ja sinä haluat, se jokin ei voi olla meille samanarvoista. Kuitenkin väitetään että rahassa mitattuna niiden pitäisi olla.

Sivustolla väitetään myös että raha syntyi kun keksittiin metallien käyttö rahana noin 2600 vuotta sitten. Arkeologia tietää kutenkin että haltijavelkakirjat (vertaa setelit) olivat käytössää yli 2000 vuotta aiemmin Mesopotamiassa.

Suomen Pankki sentään esittää asian oikeammin. Raha on velkaa:

http://www.euro.fi/fi/

Rahareformi vai enemmän tätä samaa.

Kuva Jaakko Tiainen
Puheenvuoro Poliittisen puheen päivä tapahtumassa Hämeenlinnassa 7.6.2014

Toissa päivänä kuulimme hyvin valmistellun ja odotetun uutisen. Euroopan keskuspankki laski koron ennätyksellisen alas, pankkien osalta negatiiviseksi. Tämä oli kuulemma ennenkuulumatonta.  Olen parikymmentä vuotta tutkinut erilaisia rahajärjestelmiä ja voin kertoa että niitä on tänäkin päivänä paljon. Myös niitä jossa on negatiivinen korko.

Tämä on yksi syy siihen että olen täällä tänään. Syitä on kyllä muitakin, mutta ehkä huvittavin on se, että tämä tapahtuma painottaa puhetaitoa. Sekin on yksi kulttuurimme ongelmista. Onneksi tieteessä sentään jonkin verran kuunnellaan itse asiaa, ei sitä miten puhutaan tai kuka puhuu. Muuten nykyisin täysin puhekyvytön Stephen Hawking olisi jättänyt tieteeseen jälkeensä suuren aukon. Sen mustan aukon.

Olen Pekka Lampela, vaikka nimellä nyt ei sinänsä ole mitään merkitystä. Täysin merkityksetöntä on myös se mitä mieltä minä olen. Mutta jos tämä hermostunut änkytykseni saa teidät epäilemään juttujani ja ottamaan asioista itse selvää, on tarkoitukseni toteutunut.

Käytettävissä oleva aika, tämä kulttuurimme vitsaus, ei salli kuin pintaliipaisuja joten aloitetaan.

Näyttää siltä että Euroopan keskuspankki haluaisi pankkien tyrkyttävät lisää lainoja asiakkailleen. Että EK pyrkii työntämään narua sen sijaan että vetäisi. Paino sanalla näyttää.

Onnistuneissa, pitkään toimineissa rahajärjestelmissä negatiivinen korko toimii toisin.

Päin vastoin kuin luulisi, suoraan rahajärjestelmään liittyvä negatiivinen korko ei merkitse turhan kulutuksen kasvua vaan rahan sijoittamista kestävämpiin arvoihin. Pieni tutkimusmatka historiaan muuttaa helposti käsityksiämme. Luuleminen muuttuu tiedoksi. Bernard Lietaer on yksi euron suunnittelijoista ja nykyisin yksi sen suunnitteluvirheiden kiihkeimmistä paljastajista. Nimi kannattaa laittaa hakukoneeseen.

Pankkien pankki, Bank for International Settlements eli BIS tietää kertoa että 60% maailmankaupasta käydään kokonaan ilman valuuttaa. Clearing oli Neuvostoliiton kaupasta tuttu sana, mutta nykyisin se on monenkeskistä.

Kun yritys haluaa terästä voimalapatoa varten, se ilmoittaa vaihtavansa teräksen tulevaisuuden sähköön. Vaikka terästä valmistava yhtiö tarvitseekin sähköä, sille ei kelpaa Afrikassa tuotettu. Mutta toisille kelpaa ja heillä on tarjolla jotain mitä teräsyhtiö tarvitsee. Syntyy huutokauppa joka käydään internetissä. Kilowattitunnit vaihtuvat terästonneiksi. Kaupan osapuolet ovat välttäneet rahoituskulut, valuuttakurssitappiot, lainatarpeen. Tästä ei tietenkään tykkää finanssitalous eikä resurssipulassa painiva verottaja joka joutuu tyytymään yritysten jälkikäteen ilmoittamiin vaihtoarvoihin.

Mutta jos kerran suuryritykset vaivat käydä kauppaa ilman rahaa, miksi emme me muutkin? Siksi että näin meille kerrotaan. Jokaisen kertomuksen ja uutisen takana on joku joka siitä hyötyy. Finanssitalous ei pärjää ilman rahaamme, mutta pärjäämmekö me ilman finanssitaloutta?

Kaikki raha on velkaa ja 90% kaikesta rahasta syntyy pankin lainatiskillä kahdella kirjanpitomerkinnällä. Vain 10% on valtioiden tai Euroopan keskuspankin liikkeelle laskemaa. 100% tästä on syntynyt tyhjästä. Ainoa ero rahanväärentäjään on että rahan väärentäminen on laitonta.

Tänä päivänä maailman velkojen yhteismäärä on paljon suurempi kuin kaikki maailmassa oleva varallisuus. Siis tätä velkaa ei voida koskaan maksaa takaisin. Tilanteen järjettömyyttä voidaan verrata vain siihen että kaikki huutavat yhteen ääneen kasvulle kasvua tässä rajallisessa maailmassamme. Yhä kovempaa ja kovempaa vauhtia päin seinää. Biologiasta tämä on tuttu ilmiö. Sen nimi on syöpä. Minullakin on sellainen ja se tappaa minut, siis isäntänsä yhtä varmasti kuin maapallo tappaa ihmiskunnan jollemme muuta kurssia rajusti. 

Tällä hetkellä valtio on luovuttanut rahanluomisen oikeuden pankeille ja maksaa siitä oikeudesta vielä niille suurta korkoa. Tässä ei ole mitään järkeä paitsi tietysti niille jotka siitä hyötyvät.

Sveitsiläiset tutkijat tekivät muutamia vuosia sitten supertietokoneilla mielenkiintoisen havainnon. 170 suurinta yritystä omistaa yli puolet maapallon kaikesta varallisuudesta. 80 rikkaimman ihmisen yhteenlasketut tulot ovat ovat yhtä suuret kuin 3,6 miljardin köyhimmän. Ehkä tämä tieto on saanut jotkut noista miljardööreistä sanomaan avoimesti että tämä ei voi olla oikein. He kertovat että he maksavat vähemmän veroa kuin keskituloiset, että tämä eriarvoisuus johtaa vääjäämättä katastrofiin. Samasta varoittavat mm. BIS, IMF, Maailmanpankki ja suursijoittaja Soros. Viimemainittu vaihtoi hiljan kaikki pankkiosakkeensa maatalousmaahan ympäri maailman. Samoin ovat tehneet myös monet suurimpien pankkien johtajat. Ehkä hekin tietävät että kun tulee nälkä kultaa ei voi syödä. Ainakin he tietävät tarkkaan että johdannaisten arvo oli loppuvuonna 2013 jo 20% suurempi kuin ennen romahdusta 2008. Näin tietää kertoa mm. Financial Times lehti.

Oppiminen on eri asia kuin opettaminen, paitsi jos metä opetetaan oppimaan. Taloustieteen oppikirjoissa suurimmaksi osaksi vieläkin väitetään että raha syntyi helpottamaan vaihtoa. Että hyödykerahat kuten kulta tai oravannahat tulivat ensin. Arkeologia kuitenkin tietää asian toisin. Muinaisen Mesopotamian alueelta on löytynyt noin 5000 vuotta vanhoja velkakirjoja joita on käytetty rahana. David Graeber on kirjoittanut aiheesta osuvan kirjan Debt, the First 5000 Years jossa hän lukuisien kollegojen tavoin tuhoaa yksi kerrallaan rahan myytit joiden vallassa suurin osa meistä vieläkin elää. Kannattaa lukea.

Mitä raha on?

Yleisesti sanotaan että raha on vaihdon väline, arvon mitta, ja arvon säilyttäjä. Tämä on harhainen yleistys. Jos joku kerää rahaa holveihinsa, se on poissa kierrosta ja siten vaihdon välineitä ei ole tarpeeksi. Kun kaikki hinnat ja palkat riippuvat siitä mistä myyjä ja ostaja pääsevät sopimukseen ei raha ole kovin hyvä mittanauha. Se venyy ja paukkuu, Vaikka kuinka toista halutaan uskotella, kakkua ei voi samalla syödä ja säästää. Rahaa ei voi samalla kuluttaa ja kerätä.

Ensimmäiset rahat olivat niin sanottuja haltijavelkakirjoja joissa Matti lupaa maksaa kenelle tahansa joka velkakirjan esittää kapan viljaa. Se tekee velkakirjasta rahaa. Rahalla on täsmällinen arvo.

Oravannahat eivät oikeastaan ole rahaa, vaan tavaraa joka vaihdetaan toiseen tavaraan. Sama koskee kultaa. Niitä on kuitenkin kerätty koska niillä on tavarana arvoa. Siksi ne eivät vastoin yleistä luuloa ole koskaan olleet tavallisen kansan parissa kovin käyttökelpoisia vaihdon välineitä.

Vasta viime vuosituhannella syntyivät ensimmäiset niin sanotut Fiat rahat. Wikipedia kuvaa asiaa näin: ”Fiat-raha tarkoittaa rahaa, jonka arvo perustuu ainoastaan hallinnon luomiin säännöksiin tai lakeihin, eikä mihinkään konkreettiseen asiaan.” Tunnetuin ja pitkäikäisin mäistä oli Talley Stick joka toimi yli 800 vuotta. Sen aja Englannissa kuningas, niitä oli muuten aika monia, laski liikkeelle rahaa joka oli kuninkaan käskystä ainoa maksuväline millä saattoi maksaa veronsa. Raha oli puutikku johon oli merkitty loveuksina sen arvo. Tikku halkaistiin ja toinen puoli jäi kuninkaan holveihin. Näin estettiin väärentäminen. Tämän arvo säilyi paremmin kuin minkään muun tunnetun rahan. Kuningas ei tarvinnut veroja hovin tai sotaretken ylläpitoon vaan ainoastaan rahan arvon määrittelemiseen. Mitä tahansa hän osti, kauppiaan oli pakko ottaa maksu puutikkuina jos halusi henkensä säilyvän veronmaksun yhteydessä. Väkivaltakoneisto takasi että myyjiä riitti. Kaupan sai se joka halvimmalla myi, tai laatu oli parempaa kuin muilla.

Maailma on täynnä monia vaihtoehtoja. Rahareformivaihtoehtojakin.

Rahareformistit haluavat että valtio ottaa sille kuuluvan rahanpainamisen yksinoikeuden takaisin itselleen. Se ei tarvitse veroja menojensa katteeksi vaan ainoastaan pitääkseen rahan ”arvon” vakaana. Ja tämä arvion ovat tehneet lukuisat riippumattomat tutkijat aina Kansainvälisen investointipankin palkkaamia tutkijoita myöten. Tämä IMF:n teettämä tutkimus: ”Chicago Plan Revisited” on todella mielenkiintoista luettavaa. Se vastaa myös usein lonkalta heitettyyn väitteeseen: Kun poliitikot päästetään irralleen tapahtuu Walmarit tai zimbabvet ja raha menettää arvonsa. Miksi näin ei ole tapahtunut kun tällä vuosituhannella on pankkien tekemää rahaa laskettu liikkeelle järjettömiä määriä? Siksi että rahan määrä ei suinkaan vastoin oppikirjojen väitteitä korreloi rahan "arvon" kanssa. Miksi se tekisi niin valtion liikkeelle laskemana kun se ei tee niin pankkien tekemäänkään. Ajatus on että demokratia hoitaa asiat huonommin kuin harvojen asiantuntijoiden hallitsemat markkinat.

Eräs suurimmista rahareformiliikkeistä Brittiläinen Positive Money sai todella suurta arvostusta osoittavan tehtävän. Bank of England sai eräältä parlamentin jäseneltä kyselyn materiaalista joka selittäisi rahan olemusta. Pankilla ei tällaista ollut. Se kääntyi Positive Money järjestön puoleen jolla tietoa oli ja pyysi heitä valmistamaan parlamentille ja kansalisille selväsanaisen vastauksen. Näin tapahtui.

Suomessa 80 luvun hurma ja 90 luvun paniikki lakkautti valtion oman pankin. Tämä voitaisiin korjata myös kuntatasolla. Kunnilla on jo oma pankki, Kuntarahoitus Oyj. jolla on tili keskuspankissa joka voisi toimia samaan tapaan kuin hyvin konservatiivisen Pohjois-Dakotan oma pankki. Tulouttaa kunnan oman rahaliikenteen tulot takaisin kuntalaisille.

Hämeenlinnassakin voitaisiin tehdä paljon jos uskallettaisiin ottaa selvää miten pankkien omistajien valta yhteiskunnassa voisi muuttua kansanvallaksi, tiedättehän sanan demokratia. Se ei ole saavutus vaan jatkuva prosessi. Talouden demokratisoiminen voisi johtaa jopa politiikan demokratisoitumiseen mistä hyvänä esimerkkinä on Islanti.

Pienikin määrä ihmisiä voi muutta paljon. Yksi vaihtoehto joka leviää kulovalkean tavoin aina kriisiaikoina on paikallisvaluutta. Niitä on maailmalla pilvin pimein. Vanhimmat yhä toimivat ovat kolmekymmenluvun satoa. Kun työttömyys suuren laman aikana nousi taivaisiin, ihmiset keksivät auttaa toinen toisiaan. Suurimman voiton sijaan haettiin toimeentuloa. Kaupunkeihin ja kyliin perustettiin omat rahat ja kas, työttömyys hävisi usein muutamassa viikossa. Sveitsin Wir on toiminut ilman valuuttaheilahteluja, lamoja ja kuplia ja kelpaa tänään yli 80 000 yrityksessä.

Sveitsiläisten tutkijoiden materiaalista Englantilaiset opiskelijat tekivät kartoituksen  eräiden Euroopan valtioiden välisistä veloista. 60% paljastui sellaisiksi joissa kaksi valtiota olivat pankkien välityksellä tosiasiallisesti velkaa toisilleen yhtä paljon ja silti maksoivat pankeille molemmat korkoa. Ällistyttävää. Mutta koska pankkipuolue on maailman vaikutusvaltaisin puolue joka on sitonut itseensä suunnattoman määrän hiljaisia puoltajia lainoillaan, ei tätäkään ristikkäislainausta ole purettu. Ei ihme että mielenosoitukset leviävät laajalle.

Kurssimuutos, muukin kuin valuuttakurssimuutos on mahdollinen. Darwin on yllättävästi noussut esiin viime päivinä taloustieteessä. Hän kuvasi kilpailun monia puolia hirvieläinten historiassa. Kun uroshirvet evoluutiossa kehittyvät yhä suurisarvisimmiksi taistellakseen naaraista, ne tulevat yhä helpommin susien saaliiksi kun sarvet tarttuvat puihin tiheässä metsässä. Naaraat sen sijaan pitävät huolta jälkikasvusta silloinkin kun suurimmat urokset ovat suden ruokana. Empatia rulettaa yli kilpailuvietin kun lajin säilymisestä on kyse.

Pari viime vuotta olen ollut enimmäkseen Philadelphiassa. Siellä olen oppinut että amerikkalaiset maksavat enemmän rahoituskuluja pankeille kuin veroja vaikka luulevat muuta.

Media kertoo sadoista murhista päivässä, mutta tilastot kertovat toisenlaista tarinaa. Elämme ihmiskunnan historian väkivallattominta aikaa. Ihan totta. Amerikkalaiset pelkäävät tulevansa ammutuiksi, vaikka paljon todennäköisempää on kuolla liikenteessä, liikalihavuudesta, tupakasta ja alkoholista puhumattakaan. Meidän suomalaisten vahvaa osaamisaluetta on kotiväkivalta jossa alkoholi on lähes aina mukana kuviossa.

On Suomi köyhä ja siksi jää. Onkohan näin. Pienen suomen pienistä markkinointi ja mainoskuluista neljä prosenttia riittäisi ihan Itellan vähittäishinnoilla pelastamaan noin 10 000 alle 5 vuotiaan lapsen hengen jotka päivittäin kuolevat ripuliin.

Siis yhden vaihtoehdon tulevaisuus ei ole totta. Vaihtoehtoja on. Mutta jotta ne voisivat toteutua, meidän on itse otettava niistä selvää. 

Nykyinen raha on velkakirjoja

Setelit:

Tarvitsen rahaa jota minulla ei ole. Menen pankkiin. Minä kirjoitan velkakirjan jossa lupaan maksaa pankille velan summan. Pankki vaihtaa tilalle toisen velkakirjan, keskuspankin liikkeelle laskeman setelin. Minä vaihdan setelin tavaraan ja tavaran myyjä vaihtaa sen johonkin toiseen tavaraan. Sama seteli eli keskuspankin velkakirja voi jatkaa kiertoaan taloudessa loputtomiin.

Siis raha jonka itse olen laittanut liikkeelle velkakirjana vaihtuu vain toisenlaisiin velkakirjoihin riippuen siitä kuka minkäkinlaisen velkakirjan hyväksyy maksuvälineeksi. Mutta kun aika koittaa minun on tehtävä pankissa uusi velkakirjojen vaihto. Tällä kertaa velkakirjassa mainitun summan lisäksi tarvitsen koron verran uusia velkakirjoja. Jos olen käyttänyt rahat vaikka ruokaan minulla on kaksi vaihtoehtoa:
1. Jos pankki hyväksyy, kirjoittaa uusi velkakirja pankille, korkojen verran suurempi tai
2. tehdä jollekin toiselle työtä uusien velkakirjojen vastineeksi. Tämän toisen velkakirjat, (setelit) ovat siis nykyjärjestelmässä aina jonkun pankille kirjoittaman velkakirjan vaihdossa hankkimat.

Silloinkin kun palkan maksaa valtio, velkakirjat kiertävät pankkien kautta koska valtiolla ei enää ole omaa pankkia. Kaikki valtion käyttämä raha on kiertänyt pankkien kautta ennen tuloaan valtiolle. Myös silloin kun kyse on veroista. Tästä kaikesta siis myös valtio maksaa ei enää omalle, vaan yksityisille pankeille. Yksityiset pankit vastaavasti joutuvat lainaamaan setelit keskuspankista. Setelien osuus rahasta on kuitenkin vain 5,8%.

Tätä prosessia voidaan hyvin kuvata setelien sijasta vaikka tulitikuilla jos ajatellaan tulitikkuja velkakirjoina. Näin itseasiassa toimi Talley Stick onnistuneesti noin 800 vuotta. Tikkujen väärentäminen estettiin halkaisemalla tikut siten että niiden merkinnät säilyivät kummassakin halkaistussa kappaleessa. Jos tikun lainaamisesta peritty korkoa, tikut voitiin tuhota lainan takaisinmaksun tai verojen maksun yhteydessä. Tai laittaa uudelleen kiertoon.

Digitaalinen raha:

Kun jätän velkakirjani pankkiin, pankki tekee tietokoneella kaksi kirjanpitomerkintää. Pankki on velkaa minulle ja minä pankille sen verran kun tililleni merkitään numeroita. Tämä on siis vain velkakirjojen vaihto. Niin kauan kun minä maksan tililläni olevilla rahoilla jonkun toisen tilille saman pankkiryhmän sisällä, mitään muita kuin kirjanpitomerkintöjä ei tarvita. Pankki voi tehdä näitä kirjanpitomerkintöjä lähes kuinka paljon tahansa. Jos joudun maksamaan toisen pankkiryhmän asiakkaalle tarvitsee oma pankkini sellaista rahaa johon toinenkin pankki luottaa. Tämä on sitä keskuspankkirahaa, eli velkakirjoja joita keskuspankki laittaa liikkeelle. Mutta onnekseen pankit ja keskuspankki ovat sopineet sähköisen rahan siirroista ja tietyin välein suoritettavista tasauksista jolloin käytännössä pankkien välillä ei juurikaan tarvita keskuspankkirahaa.

Mutta mitä taloudessa tapahtuu. Se onkin toinen juttu. Tai mitä tapahtuu jos kuvataan rahan kiertoa jonakin tiettynä hetkenä. Tai jos ajatellaan että raha kiertääkin jatkuvasti, niin kuin se todellisuudessa osittain tekeekin. Oli pankki yksityinen tai julkinen, ei rahan kannalta ole oleellista kumpi sen laskee liikkeelle. Mutta talouden kannalta se on todella oleellista. Liikkeelle laskija on lopulta se ainoa taho joka siitä rahasta hyötyy. Kaikki rahan liike on velkakirjojen vaihtamista toisiin jossa ei synny uutta rahaa. Hyötyykö rahan ”painamisesta” harvat vai useat? Siinä koko juju.

Älä kuitenkaan minua usko. Halutessasi voit mennä Suomen Pankin sivuille http://www.euro.fi/fi/ siellä tämä on selitty juurta jaksaen. Eri tasoisille opiskelijoille on tarjolla erilaisia opetuspaketteja yläkoulusta alkaen.

Raha arvon määrittelijänä.

Mennään taas kerran perusasioihin. Me kuvittelemme että rahalla, vaikkapa eurolla olisi jokin arvo sinänsä. Syynä tähän on että yksi rahan ominaisuus on olla ikään kuin mittanauha. Tavaran tai palvelun jne. arvo mitataan mittanauhan yksiköllä. Se voi toimia jos kaikilla on samanlainen mittanauha. Koska kuitenkin jonkun tavaran käyttöarvo riippuu käyttäjän tarpeista, sen mittaaminen rahan avulla näyttää olevan mahdotonta. Sitä kuitenkin yritetään mitata kysyntää arvioimalla.

Tämä mittanauha ominaisuus kuitenkin venyy ja paukkuu kun joku päättää käyttää sitä hyväkseen ja vaihtaa yhtä rahaa toiseen suuria määriä kerrallaan. Kun mittanauha venyy hän vaihtaa taas ja saa mittausmuutoksen hyödyn itselleen. Muut kärsivät tappion venyneestä mittanauhasta.

Haloo huudamme, eikö ole jotain metrimitan kaltaista johon rahan arvon voisi sitoa ja käydä tarkistamassa onko kyse aidosta rahasta. Mikä voisi olla sellainen taho johon voisimme luottaa että ei jokaisen kaupan yhteydessä tarvitse mennä Pariisin vertaamaan mittanauhaa metrinmittaan? 

Tässä tulee esiin luottamus. Ne jotka luottavat markkinoihin, uskovat oikean metrin löytyvän kunhan annetaan kaupan vapaasti venyttää ja supistaa mittaa. Toiset luottavat yhteiskuntaan joka pitää huolen siitä että mittanauha on kaikille sama. Toiset luottavat läheisiin ihmisiin jotka osaavat varoittaa vääristä mittanauhoista. Toiset taas ovat kokonaan toisten ihmisten varassa kykenemättä edes miettimään mitä on luottamus.

Kulta on taas näinä päivinä kova sana. Siihen luotetaan vaikka sen arvo erilaisiin rahoihin ja tavaroihin vaihteleekin kovin rajusti. Eikä sitä voi syödä, joten sen käyttöarvo on olematon nälän sattuessa isolle joukolle ihmisiä kerralla.

Mutta olisiko jotain muuta tapaa mitata jonkun tavaran tai työn arvoa? Olisiko käyttöarvosta mihinkään? Jos astumme ulos luulon ja kuvitelman laatikosta, saattaa jotain löytyäkin. Muutamia esimerkkejä:

Jos kaikki mitataankin aikana? Aikapankit ovat yksi tällainen mittaustapa. Yksi tunti työtä, mitä tahansa työtä on samanarvoinen toisen työtunnin kanssa. Entä tavara? Jos tavara on yhden työtunnin arvoinen toiselle, jollekin toiselle se saattaa olla arvoton tai monen työtunnin arvoinen. Tähän on lääkkeeksi kirjanpito. Otetaan oppia pankeilta ja luodaan oma kirjanpito.

Minä haluan jonkun luomaan lumet pihalta. Minulla on vielä jäljellä paljon perunoita joita voisin vaihtaa työksi. Mutta kun kukaan lapiohommiin haluava ei halua perunoita. Mutta kun pankissa on paljon jäseniä, joku haluaa vaihtaa perunat johonkin toiseen joka taas kyllä kelpaa lapiomiehelle. Näin on syntynyt pankkien kirjanpitorahan kaltainen raha joka ei olekaan arvon mitta vaan käyttöarvo määrää mitä vaihdetaan mihin.

Utopiaa sanovat useat. Kerrottakoon heille että Kansainvälisen järjestelypankin BIS:n mukaan noin 60% maailmankaupasta toimii jo nyt näin. Sitä kutsutaan clearing kaupaksi. Jos isot edellä niin miksi emme myös me pienet perässä? Siis rahan ei tarvitse olla arvon mitta.

Bitcoin ja fiat raha

Koska Bitcoin on tuonut talouskeskusteluun kovasti hämääviä käsitteitä ajattelin selventää vaikkakin mutkia oikoen.

FIAT rahaa on monenlaista mutta suurin osa toimii seuraavasti: Valtio tai valtiot ovat painattaneet rahaa itselleen ja laskeneet sitä liikkeelle maksamalla valtion työntekijöille palkkoja ja ostamalla markkinoilta tavaraa ja palveluja. Verotuksen avulla valtio on määritellyt rahalle arvon ja pitää kiinni siitä arvosta muuttamalla verotusta. Valtio on myös määrännyt rahalle hinnan määrittelemällä koron jolla valtion myöntämiä lainoja on voinut saada.

Sääntelyä on purettu lähes kaikkialla maailmassa. Pankit voivat nykyisin lainata lähes rajattomasti myös sellaista rahaa jota heillä ei ole koskaan ollutkaan, eli pankit luovat käytännössä lähes kaiken rahan, eivät valtiot. Myös investointien osalta tilanne on täysin muuttunut. Valtiot investoinnit ovat enää murto-osa kaikesta investoinneista. Valtio ei myöskään enää määrittele suoraan rahan hintaa vaan itsenäiset keskuspankit joista suurin, USA:n FED on yksityinen lähinnä pankkien omistama ja johtama laitos määrittelee inflaatiotavoitteen ja sen myötä pankkien siltä lainaaman keskuspankkirahan hinnan. Tämä on vain pieni osa hintajärjestelmää. Suurin osa hinnasta (korosta) määrittyy markkinoilla.

Edellä mainittuja asioita käsittelee mm. Suomen pankin julkaisu. Lyhyt johdatus rahaan.

Nykyinen FIAT rahajärjestelmä on siis hajautettu. Valta on annettu yksityisille toimijoille ja kas, nämä yksityiset toimijat keräävät myös suurimman osan tuloista. Vaikka järjestelmä on hajautettu, on markkinatalouden mukaisesti parhaiten markkinoilla toimineet toimijat kyenneet ostamaan heikommat pois ja ja nykyisin laskutavasta riippuen noin 1% ihmisistä omistaa noin puolet kaikesta omaisuudesta.

Bitcoin on vielä hajautetumpi järjestelmä kuin nykyinen FIAT raha. Sen rakenteeseen kuuluu kuitenkin sama vapaus kerätä rahaa ja tätä kautta siihen on sisäänrakennettu samanlainen markkinatalousmekanismi joka johtaa rahan keskittymiseen, suuriin arvoheilahteluihin ja vaihtoarvon riippuvuuteen spekulaatioista kuin hajautetulla FIAT rahalla. Myös rahan piilottaminen toimii kuten nykyisellä FIAT rahalla jossa omistus voidaan piilottaa sekä veroparatiiseihin että erilaisiin vain omistusta harjoittaviin yrityksiin. Tämä toimii vielä paremmin Bitcoinilla joten mikään ei estä veronkiertoa tai rahanpesua tai muuta toimintaa jonka takia muut veroja maksavat joutuvat suhteettoman verotaakan kantajiksi.

Summa summarum. Bitcoin on rahajärjestelmä joka ei juurikaan poikkea nykyisestä FIAT rahajärjestelmästä.

Mikään ei tosin estä luomasta sellaista sähköistä rahaa jossa molempien huonot puolet olisivat korjattu. FIAT raha voitaisiin palauttaa valtion yksinoikeudeksi ja rahan kerääntyminen harvojen käsiin voitaisiin toteuttaa helposti sekä sähköisessä että setelimuodossa. Jos kuitenkin uskotaan markkinavoimiin, silloin sellainen raha jolla voi spekuloida näyttää olevan suositumpi kuin sellainen joka takaisi paremman arvon vaihdon välineenä. Markkinat eivät tätä ongelmaa kykene ratkaisemaan. Demokratia, kaikista heikkouksistaan huolimatta on markkinoita inhimillisempi tapa ratkoa yhteisiä asioita. Siksi molempien, yhteiskunnan sekä talouden demokratisointi on todella tärkeä asia.

Välttelemmekö puhetta rasismista?

Suomen valtion vuonna 1970 ratifioiman YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaan rotusyrjinnällä tarkoitetaan:
»kaikkea rotuun, ihonväriin, syntyperään tahi kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla julkisen elämän alalla"

Huomaanko tuon sanan: "kansalliseen"? Kun puhun Kreikkalaisesta tavasta huijata muita Eurooppalaisia olen tuon määritelmän mukaan rasisti. Ihan totta. Ei se ole pelkkää ennakkoluuloa vaan rasismia. Yleistän kaikki Kreikkalaiset yhteen määritelmään.

Täällä amerikassa sen huomaa vielä selvemmin. Amerikkalaisten halveksiminen sen mukaan mitä rikkain kansanosa ja sen mukana suuryhtiöt, mediateollisuus ja hallinto tekee määrittelee kovin usein keskustelussa koko kansan. Juutalaisista nyt puhumattakaan. Se on rasismia.

Rasismin huomioiminen omassa itsessämme on tärkeää. Se on tärkeää kaiken sen vihapuheen ymmärtämiseksi jota tänään näemme joka puolella ympärillämme. Ymmärtäminen ei ole hyväksymistä. Ymmärtäminen on tärkeää jotta osaamme siihen puuttua. Puuttuminen on tärkeää jotta turvattomuuden tunne ja siitä seuraavat vihateot eivät muodostaisi itse itseään ruokkivaa kehää.

Minä olen huomattavasti useammin rasisti kuin haluaisin. Halu muuttaa ajatustottumuksiani on yksi tapa vähentää rasismia. Yksi tapa huomata sitä myös ympäristössäni ja muuttaa myös sitä.

Vapauden hinta

Ajattelin kertoa tässä kautta rantain terveisiä amerikkalaisesta koulukeskustelusta ja vähän muustakin. Ehkä jokin tästä voi auttaa avartamaan ajattelua. Minua se ainakin on auttanut erityisesti nyt kun oman pojan kuolema on tuonut kovasti synkkiä sävyjä omaan ajatteluun.

Kun kuulemme Pisa tutkimusten tuloksista, emme ehkä heti ajattele siihen sisältyvää ristiriitaa. Olemme kiistatta koulutuksen mallimaa monella eri tavalla mitattuna. Muihin kärkimaihin verrattuna pääsemme samoihin tuloksiin paljon halvemmalla, vähemmällä ajankäytöllä ja jopa pienemmillä terveyshaitoilla mitattuna. Mutta se ristiriita? Kyse on kilpailun johtopaikoista. Ja kuitenkin esimerkiksi amerikkalaisessa koulukeskustelussa juuri kilpailu, tai siis sen puute, on suurin erikoisuus Suomessa. Kilpailun sijaan koko koulutusjärjestelmän perustuu tasa-arvoon. Ja siinä on se syy miksi suomalaista koulutusjärjestelmää on vaikea myydä ulkomaille.

Emme useinkaan tajua kuinka syvälle kilpailullisuuden ylikorostaminen on muuttanut meidän itse kunkin ajattelua. Pitäisikö meidän ylipäätään yrittää myydä kaikkea? Emmekö voisi ottaa oppia järjestelmämme eduista ja myymisen tilalla jakaa kokemuksiamme. En nyt paneudu yksityiskohtiin, mutta tästä on paljon perusteellisesti tutkittua tietoa. Yksi tällainen tieto sisältyy tutkimuksiin "parviälystä" tai "joukkojen älykkyydestä". Vakiintunutta nimitystä tälle tutkimushaaralle ei ole, mutta tulokset puhuvat puolestaan. Asiantuntijaorganisaatiot pääsevät harvemmin yhtä hyviin tuloksiin kuin suurempien joukkojen käyttö. "Joukossa tyhmyys tiivistyy" sanonta on paikallaan joissain tilanteissa, mutta joukoissa voi tiivistyä myös älykkyys. Elävä esimerkki tästä ovat ilmaiset tietokoneohjelmat joista suurin osa hyödyntää suurta joukkoa "vähemmän älykkäitä" tekijöitä jotka työskentelevät yhteisen päämäärän hyväksi. On syntynyt hyvin erikoisia järjestelmiä jotka pitävät huolta siitä että erilaisten ideoiden yhteen sovittaminen ei tuo vain kaaosta vaan tehokasta, mutta myös palkitsevaa toimintaa. Palkitsevaa myös rahallisesti vaikka se tuleekin tavoitteissa jälkijunassa.

Jos yrittää yksinkertaistaa tätä laajaa keskustelua suomalaisen koulutuksen kärkisijasta, se luonnollisesti sulkee pois paljon oleellistakin, mutta silti: Kun tavoitteena on tasa-arvo, kaikkien yhtäläinen oikeus oppia, moni asia toimii toisin kuin kilpailun ollessa tavoitteena. Kilpailu tuottaa huippuja, mutta voittajia ei ole kuin aina yksi lajissaan. Kilpailu näkyy kustannuksissa. Mitä parempi koulu ja siis opetuksen taso, sitä kalliimpaa on opiskelu. Amerikassa se tarkoittaa sitä että keskimäärin koulutuksesta maksetaan yli kaksi kertaa enemmän per kansalainen kuin Suomessa. Siis vapaus valita maksaa. Kilpailu ei tuota halvempia ja parempia tuotteita. Tämä sama koskee myös terveydenhuoltoa joka on kaksi kertaa kalliimpaa kuin Euroopassa keskimäärin. Rikkaimmalle kymmenykselle jopa viisi-seitsemän kertaa kalliimpaa kuin Suomessa ja silti kuolleisuustilastot ovat huomattavasti Suomea synkempää luettavaa myös siellä rikkaitten luokassa.

Siis vapaus valita maksaa. Myös sille rikkaimmalle osalle ihmisiä. Köyhimmälle se maksaa vielä enemmän. Vapauden elää. Sille osalle ihmisiä jotka haikailevat niiden vapauksien perään kannattaa siteerata vapauden ikonia J. F. Kennedyä: " ...älkää kysykö mitä maanne voi tehdä teille, vaan mitä te voitte tehdä maallenne." Sen voisi ehkä muotoilla toisinkin: Älkää miettikö mitä vapauksia teiltä puuttuu vaan sitä mistä voisitte hivenen tinkiä jotta eniten apua tarvitsevat voisivat saada vapauden elää.

Pekka

jonka pojalla ei tätä vapautta ollut.

ps. olisiko ihan mahdotonta että meidän vapautemme saada päihteet mahdollisimman helposti kioskeista ja ruokakaupasta olisi vapaus josta voisimme hivenen tinkiä jotta joillakin joiden geenit eivät mahdollista vapaata valintaa saisivat oikeuden elää? 

Kuntavaalit ja raha

Näin kunnallisvaalien alla kannattaa muistaa muutama fakta rahasta:

Kuka tahansa voi painaa omaa rahaa, (tätä ei mikään laki kiellä) mutta vain suvereenilla valtiolla on keinot joilla valtion raha on pakko hyväksyä yleiseksi valuutaksi: verotus ja muut valtion maksut jotka lainsäädännöllä hyväksytään maksettavaksi vain valtion rahalla.

Monissa maissa tämä mahdollisuus on myös kunnilla, koska ne keräävät kunnallisverot. Meillä kunnallisverot kerää valtio. Kunnilla on kuitenkin joukko maksuja joita kerätään kunnan kassaan ja tällä tavalla kunta voi ottaa käyttöön oman rahan ja tällä tavalla valuutta voi saada aikaan yleisemmän hyväksynnän. Jos paikallinen yritys voi maksaa kunnallisia maksuja kunnan omalla rahalla, yrityksen kannattaa ottaa asiakkailtaan maksuksi kunnan rahaa. Sellaisella yrityksellä on tästä kilpailuetu. (Kannattaa tutustua esimerkiksi Sveitsin Wir - paikallisrahaan joka on toiminut Sveitsin Frangin rinnalla jo yli 80 vuotta ja sen hyväksyy valuutaksi kymmenet tuhannet yritykset.)

Paikallisrahan edut ovat moninaiset, mutta ei minua kannata uskoa. Ottakaa itse selvää. Asiaa tutkimalla selviää esimerkiksi se, että suvereeni yhteisö, valtio, kunta, osuuskunta jne. voi painaa omaa rahaa niin paljon kuin haluaa. Se ei voi joutua selvitystilaan niin kauan kuin sen raha hyväksytään maksuvälineeksi. Esimerkiksi Suomen valtio, jos sillä olisi oma raha, vaikka vain euron rinnalla, voisi rahoittaa kaiken toimintansa ilman verotusta kuten Englannissa toimittiin noin 800 vuoden ajan Talley Stick järjestelmällä. Siinä kuningas maksoi vaikkapa lampaan kahtia jaetulla merkinnöillä varustetulla puutikulla jonka toinen puoli säilyi kuninkaalla väärentämisen estämiseksi. Miksi lampaan myyjä sitten suostui ottamaan maksuksi puutikun? Koska kuningas määräsi verojen ja maksujen maksamisvälineeksi vain ja ainoastaan tuon puutikun.

Miksi nykyisin sitten valtion pitää ottaa velkaa yksityisiltä pankeilta? Koska näin on sovittu kun euroon siirryttiin. Miksi? Koska päättäjät ovat uskoneet "asiantuntijoiden" pelotteluja siitä, että poliitikot tuhoavat talouden jos heidän annetaan päättää rahasta. Miksi? Koska tämä järjestelmä hyödyttää noita tahoja tavallisen veronmaksajan kustannuksella.

Ketkä ovat noita asiantuntijoita? Esimerkiksi kannattaa ottaa maailman rikkaimman valtion, USA:n taloushallinto. Sen muodostaa lähes yksinomaan suurten investointipankkien entiset johtajat. Se ei ole sattumaa että heistäkin suurin osa on lähtöisin niistä pankeista jotka ovat viime vuosina tehneet eniten talousrikoksia joissa tavallisten eläkesäästäjien rahat ovat siirtyneet suurimpien pelaajien taskuihin.

Mitä kunnassa sitten voidaan tehdä? Suomen kunnat omistavat yhdessä suuren pankin: Kuntarahoitus Oyj:n Se rahoittaa kuntien toimintaa. Siitä olisi helppo muodostaa myös kansanpankki jonka tuotot tulisivat osakkeenomistajiensa eli kuntien taskuun sen sijaan että tällä hetkellä kuntalaisten pankkipalveluista maksamat rahat menevät yksityisten osakkeenomistajien taskuihin.

Älkää minua uskoko. Tutustukaa vaikkapa Pohjois Dakotaan jossa osavaltion oma pankki tuottaa osavaltion kassaan melkoisen summan rahaa ihan normaalilla pankkitoiminnalla.

Kaikki kunnallisvaalien asiat eivät ole niitä joista mediassa kysytään. Jotkut ovat vielä tärkeämpiä. Valitaanko kunnanvaltuustoon edelleen niitä jotka hyötyvät nykyisestä pankkijärjestelmästä. Vai kannattaisiko valita joitain hyvä-veli järjestelmän ulkopuolelta?

Taas on vaalit

Jos et tiedä ketä äänestää, äänestä naista. Mitä enemmän naisia on päättäjissä, sitä turvallisempi on yhteisö. Näin kertovat tutkimukset. Ja onhan se luonnollista että mitä tasa-arvoisempi on valtuusto, sen paremmin se myös toteuttaa tasa-arvoa.

Ja kannattaa äänestää naista jolla on lapsia kotona. Hän tietää meitä muita paremmin mitä asiat ovat tärkeitä arjessa. Hän on asiantuntija asiassa joka on tärkeämpi kuin mikään muu, lasten arjessa. Miten meistä voi kasvaa ihmisiä joita ei syrjäytetä koska ihmiset asetetaan palvelemaan taloutta eikä päin vastoin.

Ja jotta hän voisi kertoa sen meille muille, hän tarvitsee tukea siihen arkeen. Aikaa ja voimia. Mitä useampi häntä äänestää, sen useammalla on mahdollisuus häntä auttaa lasten kanssa, kaupassa käymisessä tai vain olemalla läsnä tarvittaessa. Siinä vaikkapa meille eläkeläisille tärkeää tekemistä.

Jos ajattelet että äänestämällä voi saada jonkun ajamaan asioitasi, minua ei kannata äänestää. Mutta jos ajattelet että me yhdessä voisimme parantaa heikoimmassa asemassa olevien asemaa, saattaa äänestämisestäkin olla hyötyä. Mutta ajattele toki tarkemmin.

Kannustan kansalaistottelevaisuuteen

Mitä on lapsiin kohdistuva väkivalta? Sitä tapahtuu joka päivä. Suojatiellä ei ole suojassa vaan on syytä pelätä. Autoilijana minullakin on joskus käytössä tämä maan tapa olla pysähtymättä suojatien eteen. Kaupungeissa jopa silloin kun toinen auto on jo pysähtynyt. Jalankulkijana sama autoileva minä huomaa sen paljon selvemmin. Ja lapsia kuolee ja loukkaantuu, jopa suojatiellä.

Mikä saisi minut noudattamaan selkeitä liikennesääntöjä? Pitääkö sen olla samanlainen pelko kuin suojatietä ylittäessä? Entä jos poliisi näkee, ei riitä peloksi kun niitä on niin harvassa. Entä jos näkijöitä olisikin enemmän? Riittäisikö se?

Mitäs jos kannustaisi ihmisiä kansalaistottelevaisuuteen? Kyttäämään? Kännykkäkamera alkaa olla aika yleinen varuste. Mitä jos uhkaisimme kuvata nuo lain rikkomiset? Ja jopa laittaa kuvan nettiin? Olisiko se pieni hinta jos edes yksi lapsi pelastuisi yliajolta suojatiellä?

Onneton takoja

Ymmärrän että kuulun pieneen vähemmistöön ja että kaikkia ei voi auttaa. Se ei kuitenkaan estä isommankaan kuvion miettimistä. Mielenterveys ei ole niin tärkeä asia kun rahaa ei ole. Talous on tärkeämpää kuin ihminen, ja kuitenkin vaurautta on enemmän kuin koskaan. Jotain on pahasti vialla.

Niin onkin. Minun päässäni. Jokainen on oman onnensa seppä, sanovat jotkut. Niinpä.

En pyydä paljoa mutta pyydän liikaa, sen ymmärrän. Haluaisin joskus keskustella jonkun kanssa joka ymmärtää hyväksikäytetyn pojan ongelmia enemmän kuin minä itse. Ne ongelmat kun jatkuvat yhä. En hae terapiaa. Siihen minulla ei ole kykyä eikä ehkä tarvettakaan. Pitäisi osata hakea oikea terapeutti, hakea Kelalta rahaa jne. Tai ymmärtää että byrokratia on tärkeämpää kuin ihminen. Kun on ollut sairaalassa ei saa kysyä terveyskeskuksesta. "Sairaalassa ei ole sellaisia henkilöitä mutta terveyskeskuksessa saattaisi olla." "Terveyskeskuksessa ei ole sellaisia, mutta sairaalassa saattaisi olla." Olen väärällä osastolla, mutta jos haluan oikealle osastolle, en voi saada näitä ja näitä hoitoja.

Mutta kun ei ole voimia oman onnensa takomiseen. Minulle riittäisi joku jonka kanssa joskus voisi vaihtaa ajatuksia. Sähköposti olisi minulle hyvä väline, mutta "potilasturvallisuuden takia" sitä ei voi käyttää. Olen siis silläkin lailla turvaton.

Onneksi minulla on joku joka on samankaltaisessa tilanteessa. Mutta tänään aika kaukana, amerikoissa asti. Ei kai ole ihme, että haluan taas lähteä sinne.

Suuremmatkin vähemmistöt ovat apua vailla. Ja kokonaisuutta ajatellen myös ihmisten enemmistö. Jotta sillä yhdellä prosentilla, joka omistaa puolet maapallon varallisuudesta, menisi vielä paremmin.

Minähän sairastan sitä suurinta syntiä: olen vain laiska ja kateellinen niille jotka viitsivät takoa omaa onneansa.