torstai 16. lokakuuta 2008

Ere Kokkonen lähti


Ere ystäväni

Niin kuin minä luulin jo monet vuodet lähteväni ennen sinua. Vaan toisin kävi. Täydessä työn touhussa osaamatta olla muuten. Mies joka tunsi Uuno Turhapuron. Mies joka tunsi ja halusi jakaa tuntemansa ja tunteensa. Mies jonka kanssa oli hauskaa olla eri mieltä. Eipä tule heti mieleeni toista.

Monet keskustelut niin jääkaudesta kuin politiikasta, aiheesta kuin aiheesta jäävät mieleen. Ja tietysti yhteiset työt. Vuosikymmenet. Kaikkea tätä tulee ikävä.

Ja kuitenkin. Säilyyhän paljon muutakin. Tuntitolkulla elokuvia ja kuvanauhoja joita olen tuolta komeron perältä siirtänyt tietokoneen kovalevylle. Ja katsellut. Kun oma muisti pettää, on mukavaa katsella kuinka mukavaa on ollut. Vuosi vuodelta mukavampaa. Kaikkein eniten minulle on jäänyt mieleen "Liian iso keikka". Se ja sen tekeminen. Siinä oli paljon sellaista lämmintä huumoria joka oli sinulle niin ominaista. Tarkkaan mietittyä, hyvin tarkkaan, jopa pikkutarkkaan toteutettua. Mutta senhän vain me mukana olleet tiesimme. Ihan päin vastoin kuin arvostelijat.

Tekisi mieli sanoa paljonkin, mutta en oikein osaa.

Hyvää matkaa Ere. Tai niin kuin tätini ajatteli lähtiessään. Seikkailullista matkaa.

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

"Evoluution tarkoitus ei ole tehdä elämästä kivaa"


Tällä otsikolla evoluutiogeneetikko Hanna Forss kirjoitti hesarin kuukausiliitteeseen kommentin, jonka ilmeisenä tarkoituksena oli kertoa evoluution kuvaavan eliölajien muutoksia sukupolvesta toiseen. Samalla hän kuitenkin käytti kreationistien, tai "älykkään suunnittelun" kannattajien sanavalintaa joka arvottaa evoluutiota. Evoluutiolle syntyy tarkoitus.

Tämä ilmiö on jatkuvasti laajenemassa mm. luonto-ohjelmissa. Ilmiöitä kuvatessa puhutaan niiden tarkoituksesta. Kilpailukeskeisyys siirtyy puheessa yhä useammin myös luonnon keskeiseksi "tarkoitukseksi" ja näin tullaan arvottaneeksi yhtä ihmisenkin ominaisuutta ylitse muiden. "Itsekkäät geenit" -on yksi näistä ilmaisuista.

Olisivatko luonnossa tapahtuvat asiat tarpeeksi ihmeellisiä ilman niiden inhimillistämistä? Ei evoluutiolla ole tarkoitusta. Se on ilmiö joka tapahtuu. Auttaisiko meitä ihmisiä jos paremmin ymmärtäisimme asioiden syy-yhteyksiä? Jos ammumme jonkun ja sitten itsemme, ei meille ole mahdollista jäädä seuraamaan tekomme seurauksia. Aika härski rinnastus?
Vaan olisiko siinä sittenkin jotain?

Kieli ohjaa ajattelua. Jos kaikessa on jotain salaperäistä tarkoitusta, siirtyy vastuumme omista teoistamme helposti itsemme ulkopuolelle. Kyllä uskolle, jonka merkitystä en yhtään vähättele, jää merkittävä osa vaikka vähentäisimmekin "tarkoituksen" liimaamista ilmiöille joita pyrimme vain kuvaamaan.