Kulutus, juhlaa!

Muutaman viime päivän on mediassa käsitelty ilmiöitä jotka tuovat mieleen sekä intohimoiselta tuntuneen 70 luvun jolloin itse olin kiihkeästi liikeessä ja 80- luvun jolloin jupit olivat kiihkeästi liikkeessä. Heiluriliikettäkö? Kun Rooman klubi kertoi maailman rajoista, maailma öljykriisin varjossa hetken uskoi siihen. Kun rahamarkkinat 80 luvulla avautuivat Suomessa, moni hetken aikaa uskoi jatkuvaan kasvuun. Nyt media kertoo kumpaakin tarinaa yhtä aikaa.

Viljan hinta on ollut nousussa jo useita vuosia. Tänään niin paljon, että jopa kotimaiset viljelijät ovat siitä hyötymässä. Ei huolta sanoo media, viljan hinnalla on vain mitätön vaikutus leivän hintaan. Media kertoo samalla niille jotka haluavat kuulla, että jo useamman vuoden viljan kulutus on ollut suurempaa kuin sen tuotanto. On luonnollista, että markkinataloudessa se nostaa hintoja. Silti tämän päivän viljan hinnoilla voitaisiin pelastaa yli kymmenen miljoonan ihmisen henki vuosittain alle 1% bruttokansantuotteesta. Se mikä jää kuulijan mietittäväksi on miten markkinataloudessa on mahdollista että kun ruoka ei riitä, miksi hinta ei nouse pilviin? Muistumia 70 luvulta?

Samaan aikaan kerrotaan kuinka Suomessakin uusien autojen myynti takkuilee, - paitsi isojen uusien autojen myynti. Isojen tila-autojen myynti on noussut 18%. Amerikkalaiset roskalainat heiluttavat maailmantaloutta. Muistumia 80-luvun lopulta?

Tuttua asiaa. Mitä sitten?

Sitä sitten, että vaikka ruoan hinta nouseekin, vaikka ruokaa onkin liian vähän, vaikka kasvihuoneilmiö tuhoaakin elinolosuhteet ihmisten enemmistölle, eihän se meitä koske. Mehän olemme suomalaisia. Lottovoittajia. Sattuneet syntymään tänne ja siis oikeutettuja elämään kun muut kuolevat.

Ei vois vähempää kiinnostaa!

Tällaisiako olemme?

Talous arvio

Nyt kun on syytä taas arvioida taloutta hoitavia tahoja, on hyvä muistaa kuinka kaiken puheen taakse aina kätkeytyy piilomerkityksiä joita ei ohjaa varsinainen poliittinen päätöksenteko vaan erilaiset ihmiskuvat, ikään kuin piilo-opetussuunnitelma. Otetaan esimerkki opetus- ja kirjastopuolelta.

Hallitus on kirjannut sanallisesti kovasti tavoitteita opetuksen kehittämisestä ohjelmaansa. Varmasti tulemme kuulemaan kuinka runsaasti on korotettu oppilaskohtaista summaa jonka perusteella maksetaan valtionosuuksia. Samalla jää piiloon se, että valtionosuusprosentti laskee 4,5%. Tämä on sitä samaa ajatusta kuin veronalennukset yleensä. Niissä jää helposti huomaamatta kuinka paljon kunnallisveroa joudutaan nostamaan ja sehän ei ole progressiivista joten se on suoraa tulonsiirtoa rikkaille.

Jos olivat demarien puheet veronalennuksista pidättäytymisestä kaksi vaalikautta sitten täydellisessä ristiriidassa tekojen kanssa, on nyt budjetin tekstin ja rahasummien välillä iso ristiriita. Opetuksen puolella on tapahtumassa sama kuin terveydenhoidossa. Mistä ohjautuvat ne teot jotka ilman minkäänlaista poliittisen tahdon ilmausta saavat toteutuksensa näinä pieninä prosenttimuutoksina. Kun mielenterveyshoito siirtyi laitoksista kuntien avopalvelulle, rahakirstun vartijat olivat tyytyväisiä. Käytettävissä olevat rahat puolittuivat eivätkä vieläkään ole samalla tasolla kuin 80 luvulla. Totta kai puolittuivat, kun tarkoitus oli säästää. Säästön kohteet, vakavasti sairaat ihmiset eivät ole kykeneviä puolustamaan oikeuksiaan.

Miksi näin kävi ja käy? Ihmiskuva on yksi keskeinen syy. Kun ne jotka eniten apua tarvitsevat muuttuvat vähemmän tärkeiksi ihmisiksi, heidät on helppo unohtaa. Ihan kuin sodissakin. Vihollinen ei ole ihminen joten hänet voidaan tappaa.

Minua väsyttää. Väsyttää tämä ainainen puhuminen ihmiskuvasta. Siitä kuvasta jonka haluamme ihmisestä luoda. Ei siitä kuvasta joka voisi opettaa meitä tuntemaan toista ihmistä. Ei siitä kuvasta joka saisi meidät uteliaaksi erilaisuutta kohdatessamme. Väsyttää kun en osaa olla tunteeton sellaista tunteetonta ihmiskuvaa vastaan jota nämäkin talousarvioon piilotetut merkitykset sisältävät.

Onko olemassa sellaista tahoa joka sanoisi ettei keisarilla ole vaatteita, -vaikkapa siten että kertoisi valtion talousarvion yhteydessä mitä se tarkoittaa yhdessä kuntien talousarvioiden kanssa.

Ei sentään. Eihän sitä kukaan voi tehdä. Silloinhan paljastuisi koko talous kansan arvioitavaksi.

Outoa oppositiota

Heinäluoma haluaisi lisää verohelpotuksia inflaation torjunnan nimissä. Näin ainakin lehtikirjoitusten perusteella. Samaan aikaan on uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa tuotu yhä enemmän esiin mm. sairaanhoidon ongelmia joihin kansa on gallupeissa (keskimäärin 70% haastatelluista) jo vuosikymmeniä halunnut parannuksia vaikka veroja korottamalla.

Mikä hinku SDP:llä on kiilata veronalennuksissa jopa Kokoomuksen ohi oikealta ja vielä oppositiosta käsin. Vai onko niin, että pitkään vallan kahvassa olleilla ei enää ole kykyä ymmärtää ihmisten arkea? Vai onko myös niin, että heinäluomilla ei ole enää juurikaan kosketusta äänestäjäkuntaan vaan kyse on vain valtapolitiikasta? Ehkä molemmista on kyse? Ainakaan viesti ei ole muuttunut vaalien jälkeenkään selvemmäksi. Vai olisiko peräti niin, että osalle demareita viesti on koko ajan ollut selvä. Äänestäjät vain ovat asioista eri mieltä.