perjantai 4. syyskuuta 2015

Viha kuluttaa


Viime päivät ovat olleet todella raskaita. Ei sen takia että on jatkuvasti 30 astetta lämmintä. Ei sen takia että syöpähoidot huolettavat. Vaan sen takia että niin monien ihmisten kohdalla epäoikeudenmukaisuuden kokemukset kääntyvät vihaksi. Ja viha kohdistuu toisiin heikompiosaisiin, pakolaisiin.

Psykiatri Hannu Lauerma käsittelee asiaa tämän päivän hesarissa: ”Ihmismieli tuntee vetoa yleistyksiin, sanoo vaarallisimpia rikollisia tutkiva psykiatri Hannu Lauerma. Siksi jokainen meistä voi sortua perusteettomaan vihaan.”

Pari päivää sosiaalisessa mediassa kiertänyt kuva hukkuneesta pojasta, Aylan Al-Kurdista, on saanut valtavan huomion ympäri maailmaa. Se on herättänyt avun tarjoajat ympäri maailman ennennäkemättömän laajasti. Suomessakin. 

Mutta vihapuheita se ei ole kovin paljon vaimentanut. Lauerma kertoo tähän syynkin. Viha sokaisee eikä mikään ohita tuon vihan voimaa. Kognitiivinen dissonanssi on hienolta kuulostava sana, mutta sen sisältö on yksinkertainen. Ilmiö syntyy kun ihmisen tiedot ja tunteet ovat ristiriidassa, silloin tunne voittaa. Ja viha on voimakas tunne.

Minäkin tunnen vihaa. Vihaa niitä kohden jotka eivät halua auttaa ihmisiä eivätkä halua antaa toisienkaan auttaa. Vedotaan rahaan joka on pois toisilta vähäosaisilta, suomalaisilta. Kuitenkaan mikään muu kuin tuo 0,1% jota pakolaisten auttamiseen käytetään ei ole heidän mielestään pois suomalaisilta köyhiltä. Ei esimerkiksi yritystuet tai armeijan kasvaneet määrärahat jotka ovat ihan eri mittaluokassa. Eikä myöskään se tuki jota yhteiskunta antaa pankkien omistajille. Pankeille on annettu käytännössä valtion aiempi yksinoikeus luoda rahaa. Yhden ”nallen” pääomatuloihin tarvitaan tuhannen keskimääräisen eläkeläisen kaikki tulot. Näitä ”rahoituskuluja” maksaa valtion lisäksi jokainen suomalainen ostoksissaan enemmän kuin veroja. Tämä ei ole pakolaisten syytä eivätkä tästä vihapuheet mitään kerro. Sen sijaan tämä ”järjestely” takaa sen että kaikille Syyriankin osapuolille riittää rahaa aseisiin ja tappamiseen.

Voin huonosti. Välillä todella huonosti. Mutta sitä myös oma vihani teettää. Ymmärrän sitä vaikka en sitä itsessänikään hyväksy.

Ei kommentteja: