Bitcoin ja fiat raha

Koska Bitcoin on tuonut talouskeskusteluun kovasti hämääviä käsitteitä ajattelin selventää vaikkakin mutkia oikoen.

FIAT rahaa on monenlaista mutta suurin osa toimii seuraavasti: Valtio tai valtiot ovat painattaneet rahaa itselleen ja laskeneet sitä liikkeelle maksamalla valtion työntekijöille palkkoja ja ostamalla markkinoilta tavaraa ja palveluja. Verotuksen avulla valtio on määritellyt rahalle arvon ja pitää kiinni siitä arvosta muuttamalla verotusta. Valtio on myös määrännyt rahalle hinnan määrittelemällä koron jolla valtion myöntämiä lainoja on voinut saada.

Sääntelyä on purettu lähes kaikkialla maailmassa. Pankit voivat nykyisin lainata lähes rajattomasti myös sellaista rahaa jota heillä ei ole koskaan ollutkaan, eli pankit luovat käytännössä lähes kaiken rahan, eivät valtiot. Myös investointien osalta tilanne on täysin muuttunut. Valtiot investoinnit ovat enää murto-osa kaikesta investoinneista. Valtio ei myöskään enää määrittele suoraan rahan hintaa vaan itsenäiset keskuspankit joista suurin, USA:n FED on yksityinen lähinnä pankkien omistama ja johtama laitos määrittelee inflaatiotavoitteen ja sen myötä pankkien siltä lainaaman keskuspankkirahan hinnan. Tämä on vain pieni osa hintajärjestelmää. Suurin osa hinnasta (korosta) määrittyy markkinoilla.

Edellä mainittuja asioita käsittelee mm. Suomen pankin julkaisu. Lyhyt johdatus rahaan.

Nykyinen FIAT rahajärjestelmä on siis hajautettu. Valta on annettu yksityisille toimijoille ja kas, nämä yksityiset toimijat keräävät myös suurimman osan tuloista. Vaikka järjestelmä on hajautettu, on markkinatalouden mukaisesti parhaiten markkinoilla toimineet toimijat kyenneet ostamaan heikommat pois ja ja nykyisin laskutavasta riippuen noin 1% ihmisistä omistaa noin puolet kaikesta omaisuudesta.

Bitcoin on vielä hajautetumpi järjestelmä kuin nykyinen FIAT raha. Sen rakenteeseen kuuluu kuitenkin sama vapaus kerätä rahaa ja tätä kautta siihen on sisäänrakennettu samanlainen markkinatalousmekanismi joka johtaa rahan keskittymiseen, suuriin arvoheilahteluihin ja vaihtoarvon riippuvuuteen spekulaatioista kuin hajautetulla FIAT rahalla. Myös rahan piilottaminen toimii kuten nykyisellä FIAT rahalla jossa omistus voidaan piilottaa sekä veroparatiiseihin että erilaisiin vain omistusta harjoittaviin yrityksiin. Tämä toimii vielä paremmin Bitcoinilla joten mikään ei estä veronkiertoa tai rahanpesua tai muuta toimintaa jonka takia muut veroja maksavat joutuvat suhteettoman verotaakan kantajiksi.

Summa summarum. Bitcoin on rahajärjestelmä joka ei juurikaan poikkea nykyisestä FIAT rahajärjestelmästä.

Mikään ei tosin estä luomasta sellaista sähköistä rahaa jossa molempien huonot puolet olisivat korjattu. FIAT raha voitaisiin palauttaa valtion yksinoikeudeksi ja rahan kerääntyminen harvojen käsiin voitaisiin toteuttaa helposti sekä sähköisessä että setelimuodossa. Jos kuitenkin uskotaan markkinavoimiin, silloin sellainen raha jolla voi spekuloida näyttää olevan suositumpi kuin sellainen joka takaisi paremman arvon vaihdon välineenä. Markkinat eivät tätä ongelmaa kykene ratkaisemaan. Demokratia, kaikista heikkouksistaan huolimatta on markkinoita inhimillisempi tapa ratkoa yhteisiä asioita. Siksi molempien, yhteiskunnan sekä talouden demokratisointi on todella tärkeä asia.

Välttelemmekö puhetta rasismista?

Suomen valtion vuonna 1970 ratifioiman YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaan rotusyrjinnällä tarkoitetaan:
»kaikkea rotuun, ihonväriin, syntyperään tahi kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla julkisen elämän alalla"

Huomaanko tuon sanan: "kansalliseen"? Kun puhun Kreikkalaisesta tavasta huijata muita Eurooppalaisia olen tuon määritelmän mukaan rasisti. Ihan totta. Ei se ole pelkkää ennakkoluuloa vaan rasismia. Yleistän kaikki Kreikkalaiset yhteen määritelmään.

Täällä amerikassa sen huomaa vielä selvemmin. Amerikkalaisten halveksiminen sen mukaan mitä rikkain kansanosa ja sen mukana suuryhtiöt, mediateollisuus ja hallinto tekee määrittelee kovin usein keskustelussa koko kansan. Juutalaisista nyt puhumattakaan. Se on rasismia.

Rasismin huomioiminen omassa itsessämme on tärkeää. Se on tärkeää kaiken sen vihapuheen ymmärtämiseksi jota tänään näemme joka puolella ympärillämme. Ymmärtäminen ei ole hyväksymistä. Ymmärtäminen on tärkeää jotta osaamme siihen puuttua. Puuttuminen on tärkeää jotta turvattomuuden tunne ja siitä seuraavat vihateot eivät muodostaisi itse itseään ruokkivaa kehää.

Minä olen huomattavasti useammin rasisti kuin haluaisin. Halu muuttaa ajatustottumuksiani on yksi tapa vähentää rasismia. Yksi tapa huomata sitä myös ympäristössäni ja muuttaa myös sitä.

Vapauden hinta

Ajattelin kertoa tässä kautta rantain terveisiä amerikkalaisesta koulukeskustelusta ja vähän muustakin. Ehkä jokin tästä voi auttaa avartamaan ajattelua. Minua se ainakin on auttanut erityisesti nyt kun oman pojan kuolema on tuonut kovasti synkkiä sävyjä omaan ajatteluun.

Kun kuulemme Pisa tutkimusten tuloksista, emme ehkä heti ajattele siihen sisältyvää ristiriitaa. Olemme kiistatta koulutuksen mallimaa monella eri tavalla mitattuna. Muihin kärkimaihin verrattuna pääsemme samoihin tuloksiin paljon halvemmalla, vähemmällä ajankäytöllä ja jopa pienemmillä terveyshaitoilla mitattuna. Mutta se ristiriita? Kyse on kilpailun johtopaikoista. Ja kuitenkin esimerkiksi amerikkalaisessa koulukeskustelussa juuri kilpailu, tai siis sen puute, on suurin erikoisuus Suomessa. Kilpailun sijaan koko koulutusjärjestelmän perustuu tasa-arvoon. Ja siinä on se syy miksi suomalaista koulutusjärjestelmää on vaikea myydä ulkomaille.

Emme useinkaan tajua kuinka syvälle kilpailullisuuden ylikorostaminen on muuttanut meidän itse kunkin ajattelua. Pitäisikö meidän ylipäätään yrittää myydä kaikkea? Emmekö voisi ottaa oppia järjestelmämme eduista ja myymisen tilalla jakaa kokemuksiamme. En nyt paneudu yksityiskohtiin, mutta tästä on paljon perusteellisesti tutkittua tietoa. Yksi tällainen tieto sisältyy tutkimuksiin "parviälystä" tai "joukkojen älykkyydestä". Vakiintunutta nimitystä tälle tutkimushaaralle ei ole, mutta tulokset puhuvat puolestaan. Asiantuntijaorganisaatiot pääsevät harvemmin yhtä hyviin tuloksiin kuin suurempien joukkojen käyttö. "Joukossa tyhmyys tiivistyy" sanonta on paikallaan joissain tilanteissa, mutta joukoissa voi tiivistyä myös älykkyys. Elävä esimerkki tästä ovat ilmaiset tietokoneohjelmat joista suurin osa hyödyntää suurta joukkoa "vähemmän älykkäitä" tekijöitä jotka työskentelevät yhteisen päämäärän hyväksi. On syntynyt hyvin erikoisia järjestelmiä jotka pitävät huolta siitä että erilaisten ideoiden yhteen sovittaminen ei tuo vain kaaosta vaan tehokasta, mutta myös palkitsevaa toimintaa. Palkitsevaa myös rahallisesti vaikka se tuleekin tavoitteissa jälkijunassa.

Jos yrittää yksinkertaistaa tätä laajaa keskustelua suomalaisen koulutuksen kärkisijasta, se luonnollisesti sulkee pois paljon oleellistakin, mutta silti: Kun tavoitteena on tasa-arvo, kaikkien yhtäläinen oikeus oppia, moni asia toimii toisin kuin kilpailun ollessa tavoitteena. Kilpailu tuottaa huippuja, mutta voittajia ei ole kuin aina yksi lajissaan. Kilpailu näkyy kustannuksissa. Mitä parempi koulu ja siis opetuksen taso, sitä kalliimpaa on opiskelu. Amerikassa se tarkoittaa sitä että keskimäärin koulutuksesta maksetaan yli kaksi kertaa enemmän per kansalainen kuin Suomessa. Siis vapaus valita maksaa. Kilpailu ei tuota halvempia ja parempia tuotteita. Tämä sama koskee myös terveydenhuoltoa joka on kaksi kertaa kalliimpaa kuin Euroopassa keskimäärin. Rikkaimmalle kymmenykselle jopa viisi-seitsemän kertaa kalliimpaa kuin Suomessa ja silti kuolleisuustilastot ovat huomattavasti Suomea synkempää luettavaa myös siellä rikkaitten luokassa.

Siis vapaus valita maksaa. Myös sille rikkaimmalle osalle ihmisiä. Köyhimmälle se maksaa vielä enemmän. Vapauden elää. Sille osalle ihmisiä jotka haikailevat niiden vapauksien perään kannattaa siteerata vapauden ikonia J. F. Kennedyä: " ...älkää kysykö mitä maanne voi tehdä teille, vaan mitä te voitte tehdä maallenne." Sen voisi ehkä muotoilla toisinkin: Älkää miettikö mitä vapauksia teiltä puuttuu vaan sitä mistä voisitte hivenen tinkiä jotta eniten apua tarvitsevat voisivat saada vapauden elää.

Pekka

jonka pojalla ei tätä vapautta ollut.

ps. olisiko ihan mahdotonta että meidän vapautemme saada päihteet mahdollisimman helposti kioskeista ja ruokakaupasta olisi vapaus josta voisimme hivenen tinkiä jotta joillakin joiden geenit eivät mahdollista vapaata valintaa saisivat oikeuden elää?