lauantai 29. marraskuuta 2008

Katainen puhuu valtiovarainministeriä


Tämän päivän hesarissa Katainen kirjoittaa valtiovarainministerinä ikään kuin hän olisi politiikan ulkopuolella. Ei hän kuitenkaan osaa. Hän ei puhu valtiovarainministeriä, vaan politiikkaa, poliitikko kun on. Kokoomuksen viimeaikaiseen tapaan politiikan verhoaminen mainoslauseisiin vakuuttaa isoa osaa ihmisiä, mutta ei onneksi vakuuta kaikkia.

"Jos julkinen sektori pitäisi henkilöstömääränsä nykyisellä tasolla, niin jo lähitulevaisuudessa se nielisi selvän enemmistön työmarkkinoille tulevista ihmisistä. Kaikki ymmärtävät, että se ei ole mahdollista." Näin ajattelee siis Katainen ja yllättävän suuri osa ihmisistä uskoo, koska valtiovarainministeri näin sanoo. Minä kuulun siihen vähemmistöön joka ei usko.

Miksi maksutapa vaikuttaa siihen, mikä on mahdollista ja mikä ei. Jos joukko ihmisiä maksaa vaikkapa terveydenhuollosta vakuutuksen muodossa, sitä Katainen pitää mahdollisena, jopa toivottavana asiana johon voi palkata vaikka kuinka palvon ihmisiä, mutta jos sama joukko maksaa samasta palvelusta verojen muodossa, tilanne muuttuu mahdottomaksi. Jos tämä asia ei ole poliittinen valinta, niin mikä sitten?

Kyllä Kataisen kokoomukselle on tärkeää, että julkinen ei estä yksityisen bisneksen kasvua. Ja mitkä kasvun mahdollisuudet ovatkaan julkisen puolen supistamisessa. MedOne Oy jättivoittoineen on tästä loistava esimerkki. Mitenköhän Kokoomuksen asenne muuttuisi jos verotus muutettaisiin yksityiseksi vakuutusmaksuksi? Tai mitä sitä arvelemaan. Onhan viime päivinä kuultu moneen kertaan Kataisen suulla kuinka arvonlisävero on upea vero ja kuinka työn verotus olisi laskettava lähemmäs pääomaveroa. Tasavero on näiden puheiden tarkoitus joka on melkein jo toteutunut. Vakuutus olisi vielä parempi, sillä maksamalla suurempaa vakuutusmaksua saisi parempaa palvelua.

Siis kun Katainen puhuu, ei sisältö tietenkään ole sen puolueettomampaa kuin muidenkaan puhe. Ei myöskään silloin kun puheen ovat kirjoittaneet valtiovarainministeriön virkamiehet. Heilläkin on omat poliittiset näkemyksensä eikä Katainen taatusti hyväksy puheeseensa omien näkemyksiensä vastaisia asioita.

torstai 16. lokakuuta 2008

Ere Kokkonen lähti


Ere ystäväni

Niin kuin minä luulin jo monet vuodet lähteväni ennen sinua. Vaan toisin kävi. Täydessä työn touhussa osaamatta olla muuten. Mies joka tunsi Uuno Turhapuron. Mies joka tunsi ja halusi jakaa tuntemansa ja tunteensa. Mies jonka kanssa oli hauskaa olla eri mieltä. Eipä tule heti mieleeni toista.

Monet keskustelut niin jääkaudesta kuin politiikasta, aiheesta kuin aiheesta jäävät mieleen. Ja tietysti yhteiset työt. Vuosikymmenet. Kaikkea tätä tulee ikävä.

Ja kuitenkin. Säilyyhän paljon muutakin. Tuntitolkulla elokuvia ja kuvanauhoja joita olen tuolta komeron perältä siirtänyt tietokoneen kovalevylle. Ja katsellut. Kun oma muisti pettää, on mukavaa katsella kuinka mukavaa on ollut. Vuosi vuodelta mukavampaa. Kaikkein eniten minulle on jäänyt mieleen "Liian iso keikka". Se ja sen tekeminen. Siinä oli paljon sellaista lämmintä huumoria joka oli sinulle niin ominaista. Tarkkaan mietittyä, hyvin tarkkaan, jopa pikkutarkkaan toteutettua. Mutta senhän vain me mukana olleet tiesimme. Ihan päin vastoin kuin arvostelijat.

Tekisi mieli sanoa paljonkin, mutta en oikein osaa.

Hyvää matkaa Ere. Tai niin kuin tätini ajatteli lähtiessään. Seikkailullista matkaa.

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

"Evoluution tarkoitus ei ole tehdä elämästä kivaa"


Tällä otsikolla evoluutiogeneetikko Hanna Forss kirjoitti hesarin kuukausiliitteeseen kommentin, jonka ilmeisenä tarkoituksena oli kertoa evoluution kuvaavan eliölajien muutoksia sukupolvesta toiseen. Samalla hän kuitenkin käytti kreationistien, tai "älykkään suunnittelun" kannattajien sanavalintaa joka arvottaa evoluutiota. Evoluutiolle syntyy tarkoitus.

Tämä ilmiö on jatkuvasti laajenemassa mm. luonto-ohjelmissa. Ilmiöitä kuvatessa puhutaan niiden tarkoituksesta. Kilpailukeskeisyys siirtyy puheessa yhä useammin myös luonnon keskeiseksi "tarkoitukseksi" ja näin tullaan arvottaneeksi yhtä ihmisenkin ominaisuutta ylitse muiden. "Itsekkäät geenit" -on yksi näistä ilmaisuista.

Olisivatko luonnossa tapahtuvat asiat tarpeeksi ihmeellisiä ilman niiden inhimillistämistä? Ei evoluutiolla ole tarkoitusta. Se on ilmiö joka tapahtuu. Auttaisiko meitä ihmisiä jos paremmin ymmärtäisimme asioiden syy-yhteyksiä? Jos ammumme jonkun ja sitten itsemme, ei meille ole mahdollista jäädä seuraamaan tekomme seurauksia. Aika härski rinnastus?
Vaan olisiko siinä sittenkin jotain?

Kieli ohjaa ajattelua. Jos kaikessa on jotain salaperäistä tarkoitusta, siirtyy vastuumme omista teoistamme helposti itsemme ulkopuolelle. Kyllä uskolle, jonka merkitystä en yhtään vähättele, jää merkittävä osa vaikka vähentäisimmekin "tarkoituksen" liimaamista ilmiöille joita pyrimme vain kuvaamaan.

perjantai 26. syyskuuta 2008

Levy jäi päälle


Monessakin mielessä tuntuu siltä että levy on jäänyt päälle monelle muullekin kuin minulle. Aseiden käytön puolustajilla ja meillä sen vastustajilla ainakin.

Aseita tehdään jotta voitaisiin tehostaa tappamista.
Vähemmän tehokkailla aseilla tapetaan vähemmän.
Mihin tarvitaan tehokkaita, helposti piilotettavia aseita?
Miksi ampumaharrastukseen tarvitaan juuri niitä aseita jotka tappavat?
Miksi ampumaharrastukseen ei riitä tietokoneavusteiset laseraseet jotka eivät vahingoita ketään?
Miksi vapaus harrastaa kaikilla mahdollisilla aseilla on tärkeämpää kuin ihmisten henki?

Minä en ymmärrä.

Olen hyvä ampuja ja nautin onnistumisesta, mutta en silti ymmärrä.

torstai 7. elokuuta 2008

Yksityisiä pohdintoja


Kesä on mennyt toistaiseksi kovin vauhdikkaasti lasten ja lastenlasten kanssa. Nyt kun koulut ovat alkamassa, on vaikea tottua hiljaiseen lähes tyhjään taloon. Valoa tuo kuitenkin ajatus uudesta yhteisestä talosta ei ehkä niin kaukana tulevaisuudessa. Ostimme Hattulan Tyrvännöstä 1907 rakennetun seuratalon jota nyt ryhdymme kunnostamaan kolmen sukupolven yhteiseksi asunnoksi.

Talon kunnostaminen tuo esiin hankalia piirteitä lainsäädännössä. Miten kirjoittaa laki joka samalla velvoittaa ja kuitenkin sallii poikkeuksia. Seuratalo on ollut asuntonakin 20-luvulta aina 70-luvulle asti. Kuitenkin se virallisesti viimeisimmässä rakennusluvassa on merkitty muuna kuin asuntona, joten siihen täytyy poikkeusluvalla anoa käyttötarkoituksen muutosta takaisin asunnoksi. Ympäristöministeriön rakentamismääräyskokoelmasivuilla lukee: "Rakentamismääräyskokoelman määräykset koskevat uuden rakennuksen rakentamista. Rakennuksen korjaus- ja muutostyössä määräyksiä sovelletaan, jollei määräyksissä nimenomaisesti määrätä toisin, vain siltä osin kuin toimenpiteen laatu ja laajuus sekä rakennuksen tai sen osan mahdollisesti muutettava käyttötapa edellyttävät."

On pantu kuntien rakennusvalvonta paljon haltijaksi. Tuon sitaatin tulkinta ei ole niitä kaikkein helpoimpia. Kuitenkin on selvää, että vanhoja rakennuksia ei voi säilyttää jos niihin joudutaan tekemään uusiin taloihin vaadittavat lämmöneristeet, ilmastoinnit jne. Eikä näin tietysti tarvitsekaan tehdä. Tästä on lukuisia esimerkkejä ympäri maata, mutta mistä saa pienen kunnan rakennusvalvontaviranomainen apua päätöstä tehdessään?

No toivossa on hyvä elää. Mieli liikkuu vanhoissa valokuvissa joissa näkyy koristeelliset ikkunoiden vuorilaudat, ulko-ovet joissa on kuusi paneeliruutua, moniruutuisissa ikkunoissa joiden kautta talo hengittää ilman ilmastointia, puu-uuneissa jotka mahdollistavat kotimaisen ekologisen energian käytön. Historiassa joka mahdollistaa meidän kaikkien olemassaolomme. Historiassa jonka näkyväksi saattaminen tuo toisenlaista perspektiiviä kaikki-mulle-heti-nyt ajattelulle. Emme me ole niin omillamme toimeen tulevia kuin usein kuvittelemme. Ilman aikaisempien sukupolvien työtä emme tulisi lainkaan toimeen.

maanantai 26. toukokuuta 2008

Valtionhallinnon tuottavuusprojekti


Kokoomus on Kataisen suulla puhunut televisiossa siitä kuinka tärkeää on vähentää julkisen alan henkilöstöä jotta yksityiselle puolelle riittää työntekijöitä. Muuten eivät talouden pyörät pyöri. Siis, että vain yksityiset työpaikat tuovat sitä taloudellista tulosta joilla verovarat maksetaan. Mihinkä talousteoriaan tämä ajatus perustuu?

En ole koskaan ymmärtänyt miksi maksutapa voisi olla toiminnan taloudellisuuden ehto. Siis, kun asiakas maksaa täsmälleen samasta palvelusta, vaikkapa lääkärille, siis vieläpä täsmälleen samalle lääkärille veron muodossa, on se taloudelle huono ratkaisu. Mutta kun samalle lääkärille maksetaan yksityispuolella osittain käteisellä, se tuo talouteen dynamiikkaa jonka takia lääkärit pitäisi saada pois julkisesta palvelusta yksityiseen. Tätähän Kataisen täytyy tarkoittaa. Siis julkisen palvelun täytyy olla liian halpaa. Muutoinhan tätä logiikkaa ei voi ymmärtää. Ei kai mikään estä nostamasta veroja jotta saadaan maksettua lääkärille yhtä paljon kuin yksityispuolella. Miksi ei estä? Tätä ei Katainen pysty selittämään.

Ehkä kuitenkin on kyse siitä, kenelle maksetaan. Toki tämä olisi selkeästi ymmärrettävämpää. Onhan se selvästi parempi, että maksu menee harvoille ja valituille, kuin kaikelle kansalle. Mutta että sillä olisi talouden dynamiikan kanssa jotain merkitystä? Osaavathan toki ne harvat ja valitut kuluttaa paremmin kuin kaiken maailman kansalaiset. Osaavat kuluttaa enemmän kaikkeen tarpeelliseen eivätkä vain tarpeettomaan kuten ruokaan.

Paitsi, että osaavathan ne harvat ja valitut pistää rahojaan ruokaan. Nyt on usko ruoan riittämättömyyteen maapallolla saavuttanut jo sijoittajatkin. Ja tulosta on syntynyt. Suurin syy ruoan hintojen hurjaan nousuun ei ole huonot sadot, luonnonkatastrofit tai edes bioenergia. Toki ne ovat osasyynä, mutta suurin syy on rahalla pelaajissa. Spekulantit näkevät tilanteessa varman sijoituskohteen. Kaikki eivät tarvitse öljyä tai muitakaan raaka-aineita, mutta ruokaa tarvitsevat kaikki. Ja niin kauan kuin kysyntä ylittää tarjonnan, ja niin tulee olemaan eteenkin päin näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa.

Ei kyllä se on edelleen niin yksinkertaista. Katainen puhuu oman kukkaronsa suulla. Julkiset palvelut ovat Kataiselle liian kalliita koska Kataisella on millä maksaa. Ja luonnollista on, että sen takia, ja vain sen takia veroja on laskettava. Katainen ei halua olla mukana sellaisessa yhteiskunnassa jossa maksut määräytyisivät edes osittain maksukyvyn mukaan. Kataisen haluamassa yhteiskunnassa maksetaan sitä vähemmän, mitä enemmän on rahaa. Yksityispuolella suurimmat alennukset saa se, jolla on varaa ostaa enemmän kerralla.

Anteeksi Katainen, eihän se sinun syysi ole, että sinulla on millä maksaa. Se on yhteiskunnan syy. Ja tätä yhteiskuntaa minä haluan muuttaa ihan päinvastaiseen suuntaan kuin sinä. Kaikesta "työväenpuheistasi" huolimatta. Mutta sitä en jaksa olla ihmettelemättä kuinka demarit ovat niin usein vaalien jälkeen olleet kanssasi samaa mieltä riippumatta siitä mitä tuli sanottua ennen vaaleja. Muistan kovin hyvin, kuinka Heinäluoma puhui vielä ennen 2003 vaaleja veronalennuksia vastaan, vaan kuinkas sitten kävikään. Täytyy tietysti muistaa, että hän oli vain puoluesihteeri, eikä vielä tiennyt Lipposen, anteeksi SDP:n oikeaa kantaa.

torstai 22. toukokuuta 2008

Katainen puhuu politiikkaa.


Onneksi politiikka on palaamassa politiikkaan. Katainen puhuu työstä ja työläisistä, mutta kuka ymmärtää tarkoituksen? Eduskunnan kyselytunnilla taas kerran Katainen haluaisi saada myös vasemmiston mukaan työn verotuksen keventämiseen. Kuinka moni oikeasti ymmärtää, että työn verotus on ainoa progressiivinen veromuoto. Vuonna 2006 valtionveron osuus kaikista veroista oli 18 %. Arvonlisäveron osuus oli 20% ja tätä veroa maksavat kaikki, myös ne joilla ei ole lainkaan verotettavia tuloja.

Mitä enemmän työn verotusta kevennetään, sitä enemmän kevenee rikkaiden verotus ja köyhien verorasitus kasvaa. Seuraavan kerran kun Katainen puhuu työn verotuksen keventämisestä, kannattaa muistaa mitä sillä todella tarkoitetaan.

torstai 15. toukokuuta 2008

Investointi mielenterveyteen?


Puheenvuoro "Henkinen hyvinvointi Hämeenlinnan seudulla" seminaarissa 15.5.2008


Toivottavasti betasalpaaja pitää tärinät sen verran loitolla, että selviän tästä puheenvuorosta. Muutakaan en keksinyt avuksi ottaa. Ajatelkaa jos olisikin sellainen tilanne, että voisin lähettää lääkärille sähköpostia ja kysyä neuvoa. Tuttu lääkäri jolle ei aina tarvitsisi selittää uudestaan omaa varovaisuuttaan lääkkeiden suhteen. Sitä, että aidsiin kuollut pikkusiskoni esimerkki pelottaa. Hän päihdytti itseään kaikella mahdollisella millä paeta todellisuutta, myös lääkkeillä. Se olisi hienoa se, mutta nyt minun on mentävä terveyskeskukseen jossa tuuraja ehkä kirjoittaa lähetteen psykiatrian polille jne.
Tässä paidassa lukee: “avohoidossa”. Ja tottahan se on, jos nyt hoidosta voidaan puhua.

Olin eilen keskustelutilaisuudessa Hämeenlinnassa käyttöön otettavasta tilaaja-tuottaja-mallista. Hämeen Sanomien Terho Aalto otti tapansa mukaan hyviä kuvia, jopa minustakin. Kuka lie kuvatekstin tehnyt, mutta omasta mielestäni hieno ajatukseni käyttää näitä mielenterveyspaitoja meni ohi kohteen. Ahistaa- luki paidassa ja kuvatekstin laatija ajatteli hienosti sen liittyvän tilaaja- tuottaja malliin. Ei se mitään, hauska ajatus sinänsä. Olisinpa itse keksinyt.

No niin, nyt sitten kuullaan taas yksi vaivojaan voivottelevan potilaan surullinen kertomus. Ja mitä hyötyä siitä on kenellekään? No! Kyllä siitäkin hyötyä voi olla, mutta minun tarkoitukseni on kyllä saada jotain aikaan.

Jos sitä nyt elämäntyöksi voi sanoa, olen tehnyt pääosan siitä kuten pitkäaikainen työtoverini Spede sanoisi: Huvin vuoksi. Tässä työssä on tullut oppineeksi ainakin yhden asian: Ainoa asia joka rajoittaa sitä mitä voi tehdä, on mielikuvitus. Niinpä tässä olemiselleni on vain yksi tarkoitus: kartoittaa yksityisen kautta niitä asioita mitä yleisesti uskon voitavan tehdä ja antaa uskoa sille, että tämäkin tilaisuus voi olla alkuna paljolle paremmalle. Huumorilla on vahva voima. Musta huumori usein auttaa käsittelemään vaikeita asioita. Mutta älkää antako huumorin hämätä. Vaikea masennus on tappava tauti. Sitä voi hyvällä syyllä verrata sydäninfarktiin. Kuolleisuus on samaa luokkaa (25-30%) eivätkä kaikki kuolemat ole itsemurhia. Minä kuulun niihin joiden masennukseen liittyy voimakkaat fyysiset kivut. Ja kun kivut käyvät ylipääsemättömiksi, on valmis mihin tahansa saadakseen kivun loppumaan. Lopullisestikin.

Miten kroonista masennusta sairastava potilas voisi tuoda esille optimismia kun omassa elämässä ei ole minkäänlaisia tulevaisuuden näköaloja. Dilemmalle löytyy selitys. Kun katson alas, näköesteeksi muodostuu tämä vatsa. Sen kasvamiselle olen kehitellyt puolustuksen. Vaarikiipeilytelineen kasvattaminen on lastenlasten kannalta tärkeää toimintaa. Kun taas katson tulevaisuuteen, en näe siellä itseäni, mutta kaikki viisi lastenlastani siellä kyllä ovat. Ja geenit siirtyvät, eikä epigeneettinen siirtymäkään ole merkityksetön. Siksi olen täällä tänään.

No nyt siihen voivotteluun.
Lastenklinikalla 60-luvulla epäiltin epilepsiaa. Ajan kuvaan kuului Hesperian sairaalan diagnoosi: "Hysteerinen, sielusyntyinen reaktio." 70- luvun räpelsin vain isäni ja oman diagnoosini varassa: olen "huono ihminen". 80- luvun aviokriisi laukaisi masennuksen uudelleen ja silloin jo puhuttiinkin masennuksesta. Tähän päivään verrattuna oli silloin vielä suhteellisen helppo päästä hoitoon. Terapian ja lääkkeiden avulla pysyin työelämässä vielä runsaat parikymmentä vuotta. 90- luvun laman myötä vaikeutui myös hoidon saaminen. Kun seuraava vaikea masennusjakso tuli, joutui lääkäriaikaa odottamaan puoli vuotta ja päädyinkin saman tien osastolle. Sitä seurasi pitkä sairasloma ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen.
Väistämättä tulee mieleen ajatus matalan kynnyksen ovesta. Olisikohan sillä minunkin tapauksessani ollut yhtä suuri merkitys kuin tutkimukset väittävät?

Mitä tästä yksityisestä voivottelusta voisi sitten siirtää yleiseen?
Vasta kun masennus diagnosoidaan sairaudeksi, voi saada hoitoa. Ilman lääkkeitä ja terapiaa olisin todennäköisesti lopettanut elämäni jo aikaa sitten. Mutta ei lääkitys, eikä terapia kyennyt tuomaan masennuksen käsittelyyn sitä, mitä toi yksi viiden päivän Mielenterveyden keskusliiton järjestämä kuntoutuskurssi. Siellä konkretisoitui se, että en ole yksin masennukseni kanssa. Siitä voi puhua myös muiden kuin terapeutin kanssa. Masennusta voi ajatella myös oikeana reaktiona mahdottomiin olosuhteisiin. Niin monet muutkin kurssilla ovat reagoineet samalla tavalla. Sairaudesta ei tarvitse tuntea syyllisyyttä.

Viime vuodet ovat tuoneet uutta tietoa aivojen toiminnasta. Eräs tutkimushaara on liittynyt Parkinsonin tautiin. Siinähän dopamiinin määrä korreloi kohtuullisen suoraan oireisiin. Yksinkertaistaen, kun dopamiinia (Levodopa) annetaan lääkkeenä, oireet vähenevät. Mielenkiintoista on, että plasebolla voi olla sama tai jopa parempi vaikutus kuin lääkkeellä. Ihmisen oma dopamiinin tuotto lisääntyy plasebolla. Tämä esimerkki mielen vaikutuksesta ruumiiseen kuvastaa erittäin tärkeää asiaa sellaisissa sairauksissa kuin masennus. Kuitenkaan hoito-olosuhteet yleensä eivät ole kovin otollisia erilaisille välillisille vaikutuksille. Tällä kuntoutuskurssilla ne olivat.
Suurin vaikutus oli sillä, kun vetäjä kertoi ensimmäisessä kokoontumisessa, lukuisien kurssien kokemuksella, mitä tulee tapahtumaan ja miltä se meistä tulee tuntumaan. Tämä itseään toteuttava ennuste vahvistui koko kurssin ajan tilanne tilanteelta ja auttoi saamaan uskoa siihen, että kipu voisi vähitellen vaimeta. Että tulevaisuus olisi ylipäätään olemassa.

Tämä ei ole ainoa tämänkaltainen kokemukseni, mutta niin merkittävä, että on perusteltua sanoa, että ilman sitä en olisi tässä nyt. Samoin ilman rikosuhripäivystyksen erittäin empaattista ja asiantuntevaa ihmistä en olisi täällä nyt. Ilman Tukinainen ry:n kriisipuhelinta en olisi täällä nyt. Ilman sisarusteni ja perheeni apua en olisi täällä nyt.

Kuinka moni ei ole täällä nyt, koska kriisipuhelinta ei ole löytynyt? Koska sitä aina auki olevaa ovea ei ole löytynyt?

Oman ja kanssamatkustajien kokemusten perusteella tärkeintä apua olisi matalan kynnyksen ovi, ikkuna tai puhelin. Tai kaikki yhdessä. Usein kun hätä on suurin, on tärkeintä saada puhua jonkun kanssa heti. Jopa tietoisuus siitä, että se on mahdollista riittää helpottamaan oloa. Kynnyksen on oltava matala jotta sitä uskaltaa käyttää silloinkin kun ongelma on vielä pieni ja helposti korjattavissa.

Vertaistuki on tehokas ja halpa väline jonka tulisi olla kiinteä osa terapiaa. Samoin itsestään selvästi terapian pitäisi olla osa sairauden hoitoa, eikä vain kuntoutusta, eikä sitä pitäisi siirtää Kelan maksettavaksi. Eihän näin tehdä somaattisissakaan sairauksissa. Läheisten ottaminen mukaan hoitoprosessiin pitäisi samoin olla itsestään selvä asia. Niin myös sosiaalitoimen. Näissä asioissa ollaan vielä kaukana siitä, minkä tiedetään olevan toimivaa hoitoa. Hyviä käytäntöjä.

Itseltäni puuttuu hoidosta vielä yksi erittäin tärkeä lenkki: Koko maassa ei ole mitään vertaistoimintaa lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyille miehille, vaikka pelkästään uutisia lukemalla olen päätellyt olevani yksi monista.

Potilaiden kritiikki koetaan helposti epäoikeudenmukaiseksi ja sitähän se usein onkin. Mutta kritiikki on kaikesta huolimatta tärkeää. Esimerkiksi olen kuullut usealta vertaiselta tämän saman: "Tässä lääkkeessä sanotaan, että sitä käytetään skitsofreniaan. Eihän minulla ole skitsofreniaa. Jätän siis lääkkeen ottamatta." Vain otettu lääke auttaa ja usein lääkäri kiireessä unohtaa kertoa riittävästi lääkkeistä. Vääntää rautalangasta. Ainakin minulla on kohtuullisen heikko kyky ymmärtää asioita kun ahdistus täyttää mielen. Miten lääkäri voi saada tietää tämän, jollei ole olemassa toimivaa palautejärjestelmää. Se ei voi toimia ilman meitä potilaita.

Masennus tappaa vuosittain kolme kertaa enemmän ihmisiä kuin liikenne. Kun katselen tilastoja, huomaan niiden ja oman kokemukseni korreloivan. Minun on helppo nähdä kuinka lääkkeiden kehitys on ehkä todennäköisin syy itsemurhien vähenemiseen. Pitkään tämä ei voi kuitenkaan vaikuttaa, koska arviolta alle puolet tarvitsijoista yltää ylipäätään minkäänlaisen hoidon piiriin.

Lopuksi otsikkoon. Mitä investointi mielenterveyteen voisi tarkoittaa? Otan esimerkin vähän kauempaa. Itse asiassa paljon tärkeämmän kuin omat ongelmani, mutta kyse on samasta asiasta. Mitä maksaa ihmisen henki? Mistä olemme valmiit luopumaan jotta kanssamatkustajilla olisi hivenen helpompaa? Jotta jollain olisi oikeus elää? YK:n milleniumraportti vuodelta 2005 puhuu omaa karua kieltään: 1,6% rikkaimman kymmenyksen tuloista riittäisi pelastamaan 30 000 ihmisen hengen joka päivä.

Mitä meillä potilailla olisi investoitavaa mielenterveyteen? Tuskin rahaa ainakaan. Mutta jotain on. Valtava määrä kokemusta jota ei ole kenelläkään muulla.

Miten luoda sellainen yhteistoimintaympäristö että kritiikki osuisi oikeaan kohteeseen ja aiheuttaisi tulosta, eli muutosta. Tähän tarvitaan meitä kaikkia. Meitä potilaita ja meidän läheisiämme kertomaan miltä kaikki tuntuu. Hoitohenkilökuntaa muuttamaan potilaiden kokemukset hyviksi käytännöiksi. Terveydenhoidon hallintoa kertomaan minkälaisia investointeja tarvitaan käytäntöjen toteuttamiseksi, ja lopulta meitä poliitikkoja ymmärtämään, että käytäntöjen muuttamiseen tarvitaan investointeja. Ja niin kuin investoimalla vaikkapa uuteen tehokkaampaan lämmityskattilaan säästetään kustannuksia ja ympäristöä, samoin investoimalla hyviin käytäntöihin, säästetään paitsi kustannuksia, myös suuri määrä inhimillistä kärsimystä.

tiistai 22. huhtikuuta 2008

Tavoitteena 8 tunnin työaika?


"Veronkevennysten dynaamiset vaikutukset" on sanonta jota on kuullut viime vuosina yhä enemmän ja kun jotain toistetaan riittävän usein, siitä tulee totta. Ja tottahan se on esimerkiksi siten, että se houkuttaa tekemään enemmän työtä.

Jos tiedän, että työmäärän lisääminen ei juurikaan tuo rahaa kukkaroon kun veroprosentti nousee, en mielelläni lisää työmäärää. Siis esimerkiksi ylityön teko ei kannata. Ja kun tiedän, että vain työ synnyttää hyvinvointia, olen varmasti kannattamassa verotuksen, varsinkin marginaaliverotuksen keventämistä.

Mutta mitä tarkoittaa työ tässä mielessä? Se tarkoittaa tietysti sitä, että teemme enemmän työtä ja vähemmän jotain muuta. Teemme enemmän hyvinvointia työssä ja vähemmän esimerkiksi lasten ja muiden lähimpien kanssa kotona. Tuotammeko tällä hyvinvointia yhteiskunnalle jotta yhteiskunnan epäkohtien tuottamaa pahoinvointia voidaan korjata. Voisiko olla, että tekemällä enemmän töitä itsemme ja läheistemme kanssa ja hyväksi kotona, työn tuottavuus olisi suurempaa kuin ylitöiden?

Voisiko olla, että arvojen tarkistaminen toisi vähemmän kelkasta pudonneita lapsia ja nuoria, masennuksen vuoksi työkyvyttömiä tai alkoholilla itseään lääkitseviä? Ihan vain ajatusleikkinä, olisiko tässä olisi tiedossa suurempi ja tuottavampi veronalennus kuin palkkatyön lisäämisessä. Voisiko olla, että 8 tunnin työaika olisi kannatettava tavoite myös siinä suhteessa, että tällä pitäisi ihmisen kyetä tulemaan toimeen.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2008

Hankalia uhkakuvia.


Jo jonkin aikaa on YK varoittanut ruoka-apuohjelman ongelmista kun ruoan hinta karkaa käsistä. Eräänä syynä hintojen nousuun on biopolttoaineiden tuotanto. Yhä enemmän peltopinta-alasta valjastetaan muuhun kuin ruoan tuotantoon. Suomalainen metsäteollisuus jättimäisine puupeltoineen etelä-amerikassa ei ole ihan syytön tilanteeseen sekään.

Ruoan tuotantoa uhkaa luonnollisesti myös kasvihuoneilmiö joka mm. pienentää jäätiköitä mm. Himalajalla mikä vähentää muiden sääilmiöiden kanssa Intian ja ympäristön mahdollisuuksia ruokkia väestönsä. Ilman vettä ei mikään kasva. Intiassa nälkään kuolevien määrä jatkuvasti kasvaa. Siihen ei talouskasvu auta.

Afrikassa jo pitkään levinnyt vehnän sienitauti (Ug99) leviää oletettua nopeammin myös Aasiaan ja vähentää todennäköisesti tuotannon neljänneksellä lähivuosina. Syyriassa kokoontuneet asiantuntijat varoittavat, että kestää ainakin viisi vuotta ennen kuin Ug99:lle vastustuskykyinen vehnäkanta saadaan kehitettyä. Toivo pistetään maatiaislajikkeisiin jotka ovat lähes hävinneet maailmasta. Lajikkeiden yksipuolisuu johtaa väistämättä katastrofeihin joista on laajalti varoitettu etenkin nykyisten laajojen viljapatenttien aikana. Mutta täytyyhän meidän toki suojella jättiyritysten omistajien oikeuksia.

tiistai 18. maaliskuuta 2008

Kuka tarvitsee halpaa paperia?


Kati Juuruksen tekemä ohjelma "Sellu lähtee etelään" laittoi taas miettimään markkinatalouden koukeroita. Suomessa verovaroilla on mahdollistettu metsäteollisuuden synty. Samoin verovaroilla on vuosikymmeniä tuettu metsäteollisuuden kilpailukykyä. Devalvaatioilla on tuettu työllisyyden nimissä metsäteollisuutta ja niistä suurimman prosentuaalisen taakan ovat kantaneet pienituloisimmat. Hyötyäkin näistä ratkaisuista on ollut työllisyyden muodossa ja tuloja on siirtynyt myös metsänomistajille joten kaikki hyöty ei ole valunut vain metsäteollisuuden pääoman omistajille.

Viime vuosikymmeninä tilanne on radikaalisti muuttunut. Metsäteollisuus työllistää yhä vähemmän ja vähemmän. Metsänomistus on siirtynyt yhä enemmän metsäyhtiöille ja tuotanto ulkomaille ja täten tuotot ovat siirtyneet radikaalisti yhtiöiden omistajille. Jättimäinen Varsel Brasiliassa omistaa kaiken puuraaka-aineen ja tähän suuntaan ollaan muuallakin menossa.

Mitä hyötyä on suomalaisille tästä kehityksestä? Kemijärveläiset sijaiskärsijät ovat vain jäävuoren huippu. Miksi yhä edelleen pitää verovaroin tukea metsäteollisuutta? Miksi Suomessa pitäisi tuottaa sellua? Kuka sitä tarvitsee? Kuka tarvitsee halpaa paperia? Eivät sen paremmin kemijärveläiset sellutyöntekijät kuin brasilialaisetkaan, eivät työttömäksi jäävät maatyöläiset sen paremmin kuin kaikki maapallon asukkaat joiden elinolosuhteet heikkenevät jättimäisten puupeltojen myötä.

Pohjoisen puun hidas kasvu ei ole vain haitta. Se voisi olla myös hyöty. Jos murto osa siitä jättiläismäisestä rahasummasta, mikä nyt on käytetty sellunvalmistuksen tukemiseen olisi käytetty pohjoisen puuraaka-aineen tutkimukseen ja uusiin innovaatioihin, meillä olisi sellaisia vientituotteita joilla olisi paitsi kysyntää, myös kestävän kehityksen kannalta arvoa ihmiskunnalle.

Kaikki tarvitsevat työtä, mutta ei ole yhdentekevää mitä tuotetaan. Tuotetaanko vain sellaista mikä tuottaa pääoman omistajille suurimman tuoton, vai sellaista jota ihmisten enemmistö tarvitsee, kuten ruokaa, hyvinvointia, elämän laatua.

perjantai 22. helmikuuta 2008

Energiapolitiikan koukeroita


Meillä puuhataan lisää ydinvoimaa, vesivoimaa ja biopolttoaineita. Koko keskustelu näyttää olevan teollisuus- tai maatalouspolitiikkaa. Energian kulutuksen kasvua ei kyseenalaisteta. Kuitenkin jo nyt, ei vain tulevaisuudessa, on tekniikoita jotka merkitsevät radikaaleja muutoksia energiankäyttöön ja tuotantoon.

Liikenne on todella suuri energiankäyttäjä ja ilmastonmuutoksen veturi. Sen sijaan, että muuttaisimme pellot ruoan tuotannosta energiapelloiksi, voisimme investoida kuten Intian suurin autonvalmistaja Tata Motors, joka valmistaa tänä vuonna halpoja paineilmamoottoreilla varustettuja autoja sekä Intian, että Euroopan markkinoille. Auto maksaa ilman veroja 3500 euroa, kulkee noin 110 huippunopeutta ja tankillinen maksaa noin 1,5 euron edestä sähköä ja sillä ajaa noin 200 km. Suosimalla tällaisia autoja olisi helppoa vähentää liikenteen kulutusta ja kuormitusta reippaasti.

Talojen lämmitys on toinen suuri kuluttaja johon on jo tällä hetkellä olemassa halpaa tekniikkaa tuottamaan saastuttamatonta lämpöä. Aurinkolämmitysratkaisuilla voitaisiin puolittaa vuotuiset lämmityskustannukset halvemmalla kuin pelleteillä tai muilla vastaavilla ratkaisuilla.

Tämän lisäksi on käytössä useita muita, mm akkuteknologiaan liittyviä ratkaisuja joilla voidaan vähentää sähkön siirtoon hukkuvia kustannuksia tai saada aikaan sitä paljon kaivattua säätövoimaa josta Pekkarinen alinomaa puhuu.

Laboratorioissa on myös lukuisia onnistuneita ratkaisuja jätteiden sisältämän energian hyötykäyttöön joiden onnistunut käyttöönotto edellyttäisi vain poliittisia päätöksiä.

Useat näistä asioista ovat sellaisia, joiden jarruna on se ideologia joka estää yhteiskuntaa tekemästä ihmisten ja luonnon kannalta hyviä ratkaisuja. Yhteiskunta ei saa estää yritysten mahdollisuuksia tehdä rahaa. Yksittäinen ihminen tai ihmisten joukko saa perustaa yrityksiä, mutta ihmisten yhteenliittymä jota nimitetään kunnaksi tai valtioksi, ei saa sitä tehdä jos se haittaa kilpailua. Ja totta kai kaikki sellainen toiminta jossa toiminnan päämäärä ei ole voitto, on haitallista kilpailulle.


tiistai 5. helmikuuta 2008

Lääkärit eivät ole tyhmiä


Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä lääkäreiden erityisoikeus työskennellä sekä julkisella että yksityisellä puolella samanaikaisesti vahvistui. Oikeus ei sinänsä ottanut asiaan kantaa vaan totesi verokohtelun olevan linjassa muiden vastaavien ammattien kanssa. Asian tekee ongelmallisemmaksi kuitenkin se, että julkisella sektorilla työskentelevä lääkäri voi samanaikaisesti työskennellä myös jopa julkisen palvelun kanssa kilpailevassa yksityisessä yrityksessä. Eturistiriita on ilmeinen.

Ilmeinen on myös yhteiskunnallinen ristiriita ja eriarvoisuus jota Kati Peltola on usein tuonut esille. Miksi yhteiskunnan varoilla (KELA-korvausten muodossa) tuetaan lääkäreiden mahdollisuuksia veronkiertoon. Veronkierrostahan on kyse, kun lääkäri voi ottaa osan palkastaan osinkotuloina yksityisellä puolella täsmälleen samasta työstä jossa hän julkisella puolella joutuu maksamaan normaalit verot. Yhteiskunta lisää vielä hänen ansioitaan maksamalla KELA-korvauksia joita ilman ei asiakkaita olisi läheskään nykyistä määrää. Tätä eriarvoisuutta Liisa Hyssälä on vielä lisäämässä ehdottamalla KELA-korvausten piiriin myös sellaiset yksityislääkärit jotka toimisivat julkisissa tiloissa.

Lääkärit olisivat tyhmiä jos eivät tätä mahdollisuutta myös käyttäisi. Päättäjät olisivat tyhmiä jolleivat tätä myös tukisi. Onhan suurimmalla osalla päättäjistä oma lehmä ojassa, eli tulotaso sellainen joka mahdollistaa pääomatulojen käytön veronkierrossa. Olemmeko me äänestäjät yhtä tyhmiä? Siltä näyttää. Äänestämme vuosi toisensa jälkeen sellaisia ihmisiä jotka tämän mahdollistavat.

perjantai 1. helmikuuta 2008

Suuri huijaus


Olin viime viikolla kuuntelemassa Attakin järjestämää paneelia: "Talous ja oikeudenmukaisuus" jossa pohdittiin dokumenttielokuvien kautta mahdollisuuksia vaikuttaa yksityistämiskehitykseen. Oli mielenkiintoista kuulla saksalaisen ohjaajan, Florian Opitzin näkemyksiä elokuvansa "The Big Sellout" tiimoilta. Kun hän aloitteli elokuvansa tekoa (2004?) ei kukaan Saksassa ollut kiinnostunut yksityistämisen tuomista ongelmista. Julkista keskustelua ei hänen mukaansa ylipäätään ollut. Nyt on kiinnostus herännyt ja häntä ovat pyytämässä esittämään elokuvaansa jopa suuryhtiöt jotka haluavat kiillottaa yrityskuvaansa.


Kun joku yleisöstä kysyi (yksinkertaistaen) miksi yksityistäminen ei toimi, oli hänellä selkeä vastaus; yhteiskunnan järjestämillä toiminnoilla on mahdollista hinnoitella palvelut siten, että köyhilläkin on varaa niitä käyttää. Yksityisillä yrityksillä hinnan määrää korkein saatavissa oleva voitto. Veden yksityistäminen kehitysmaissa on helposti tulkittavissa räikeimmäksi esimerkiksi, mutta entäpä tämä kotoinen terveydenhuollon yksityistämisbuumi? Eikö yhtenä perusteluna vaikkapa päivystysten yksityistämiseen ole jo aikaa sitten ollut, että ihmiset eivät liikaa ja tarpeettomasti käyttäisi 
veronmaksajien maksamia palveluja? Ei joka nuhakuumeen takia tarvitse haaskata korkeapalkkaisen lääkärin aikaa! Korkeita potilasmaksuja on perusteltu samoilla perusteilla.

Vielä suurempi huijaus

Veljeni lähetti minulle mielenkiintoisen linkin: Money As Debt Siinä selitetään hyvin yksinkertaisesti miten tämänhetkisessä maailmassa raha muodostuu ja miksi se toimii vain progressiivisella kasvuvauhdilla. Oleellista on se, että niin ei tarvitse olla vaan raha voidaan hyvin ottaa demokraattiseen valvontaan ja siirtyä todellisen kestävän kehityksen maailmaan. Mutta voidaanko oikeudenmukaisempaan maailmaan päästä polkematta joidenkin ihmisten (etu)oikeuksia. Siinä se dilemma joka on askarruttanut aina ihmisiä revoluution ja evoluution välillä.
Kannattaa katsoa vaikka onkin englanninkielinen. Kannattaa myös miettiä kuinka pitkälle olemme itse kukin tämän nykyisen markkinatalousajattelun vankina.

maanantai 7. tammikuuta 2008

Kysymyksiä herättävää "säästöä".


Peijaksen sairaalan päivystyksen siirtämisestä MedOne yhtiölle kertoi HS. 3.1.08. Syynä ovat kunnallispoliitikkojen halut säästää ja henkilökunnan halut saada parempaa palkkaa ja joustavampia työaikoja. Jälkimmäinen halu varmasti toteutuu, mutta verovarojen säästö ei minulle aukene. Myöskään ei aukene se, miksi tähän toimenpiteeseen tarvitaan yksityistä yritystä ja sille jaettavia voittoja. Eikä se miksi lääkäreiden tulisi tätä kautta saada huomattavia verohelpotuksia.

On ymmärrettävää, että nuhakuumeen takia lääkärintodistusta haetaan lääkäriltä kun työnantaja näin vaatii. On myös ymmärrettävää, että sitä haetaan päivystyksestä koska muualta sitä ei saa työnantajan vaatimassa ajassa. Sen sijaan ei ole ymmärrettävää, että se pitäisi hakea yksityislääkäriltä. Tämä voi tuntua säästöltä, mutta kansantaloudellisesti se ei toki sitä ole.

Mutta jos vähemmän kiireelliset tapaukset käännytetään sairaanhoitajan arvioinnin jälkeen normaali työajalla terveysasemalle, mistä silloin syntyy säästöä? Jos käytäntö johtaa siihen, että päivystykseen ei tulla lainkaan, vaan mennään lääkäriin jos mennään sitten kuin mennään tai satutaan saamaan aika, missä silloin säästetään? Varakkaat voivat mennä yksityislääkärille ja juopa eri sosiaaliryhmien sairastavuudessa ja kuolleisuudessa vain kasvaa. Tähänkö pyritäänkin?

Jos kuvitellaan pienemmällä henkilökuntamäärällä ja suuremmilla palkoilla ja työaikajoustoilla saatavan parempaa ja edullisempaa palvelua, miksi siihen tarvitaan yksityistä yritystä. Peijaksen kohdalla ei voida puhua edes suuruuden tuomasta hyödystä. Miksi Peijaksen ylilääkärin siirtyminen yksityisen yrityksen palvelukseen aiheuttaa hänen johtamistaitojensa valtaisan kasvun jolla saavutetaan 900 000 euron vuosisäästöt?

Jossain mättää ja pahasti. Jos se on vain minun päässäni, niin täytyy ryhtyä opiskelemaan tarkemmin hölmöläisten peitonpaikkausta.