Visuvedellä vähäsen aikaa.

Kun astun ulos ovesta hiljaisuus, maisema, pysäyttävät. Se lapsuuden turvalliseksi koettu paikka imeytyy sieluun uudestaan. Tästä uneksin pimeinä talvi iltoina valtameren toisella puolella ja nyt olen hetken täällä. Komeat punaruskeat männyt ja aivankun varahaisen kevään väriset koivujen lehdet. Järvi joka on osa Näsijärvi-Ruoveden aluetta 7 672 km², osa koko järvi-Suomea. Siis sitä minulle tutuinta Suomea. Vaikka aika on kovin kiireistä tämä kaikki pysähdyttää. Hengitän sitä sisään, varastoon.


Kiire on sitä että haluan aikaansaada jotain pysyvämpää jälkipolville. Kerään kuvia. Kaikenlaisia kuvia sekä omasta historiastani että tämän Visuveden historiasta. Kymmeniätuhansia kuvia joista muodostuu näyttely ensi kesän Visuveden juhliin kunnioittamaan yhtä sen satavuotista seurantaloa ja niitä ihmisiä joiden talkootyöllä koko yhteisö on rakennettu. Niin ja se rakentuu koko ajan edelleenkin. Koululaiset ovat innolla mukana ideoimassa ja videoimassa kännyköillään tulevaisuutta, Kylä toimii ja me muut annamme vihjeitä omista kokemuksistamme heille ja näköjään innostammekin heitä.

Tässä vähäinen välähdys Visuvedeltä.