Rahareformi vai enemmän tätä samaa.

Kuva Jaakko Tiainen
Puheenvuoro Poliittisen puheen päivä tapahtumassa Hämeenlinnassa 7.6.2014

Toissa päivänä kuulimme hyvin valmistellun ja odotetun uutisen. Euroopan keskuspankki laski koron ennätyksellisen alas, pankkien osalta negatiiviseksi. Tämä oli kuulemma ennenkuulumatonta.  Olen parikymmentä vuotta tutkinut erilaisia rahajärjestelmiä ja voin kertoa että niitä on tänäkin päivänä paljon. Myös niitä jossa on negatiivinen korko.

Tämä on yksi syy siihen että olen täällä tänään. Syitä on kyllä muitakin, mutta ehkä huvittavin on se, että tämä tapahtuma painottaa puhetaitoa. Sekin on yksi kulttuurimme ongelmista. Onneksi tieteessä sentään jonkin verran kuunnellaan itse asiaa, ei sitä miten puhutaan tai kuka puhuu. Muuten nykyisin täysin puhekyvytön Stephen Hawking olisi jättänyt tieteeseen jälkeensä suuren aukon. Sen mustan aukon.

Olen Pekka Lampela, vaikka nimellä nyt ei sinänsä ole mitään merkitystä. Täysin merkityksetöntä on myös se mitä mieltä minä olen. Mutta jos tämä hermostunut änkytykseni saa teidät epäilemään juttujani ja ottamaan asioista itse selvää, on tarkoitukseni toteutunut.

Käytettävissä oleva aika, tämä kulttuurimme vitsaus, ei salli kuin pintaliipaisuja joten aloitetaan.

Näyttää siltä että Euroopan keskuspankki haluaisi pankkien tyrkyttävät lisää lainoja asiakkailleen. Että EK pyrkii työntämään narua sen sijaan että vetäisi. Paino sanalla näyttää.

Onnistuneissa, pitkään toimineissa rahajärjestelmissä negatiivinen korko toimii toisin.

Päin vastoin kuin luulisi, suoraan rahajärjestelmään liittyvä negatiivinen korko ei merkitse turhan kulutuksen kasvua vaan rahan sijoittamista kestävämpiin arvoihin. Pieni tutkimusmatka historiaan muuttaa helposti käsityksiämme. Luuleminen muuttuu tiedoksi. Bernard Lietaer on yksi euron suunnittelijoista ja nykyisin yksi sen suunnitteluvirheiden kiihkeimmistä paljastajista. Nimi kannattaa laittaa hakukoneeseen.

Pankkien pankki, Bank for International Settlements eli BIS tietää kertoa että 60% maailmankaupasta käydään kokonaan ilman valuuttaa. Clearing oli Neuvostoliiton kaupasta tuttu sana, mutta nykyisin se on monenkeskistä.

Kun yritys haluaa terästä voimalapatoa varten, se ilmoittaa vaihtavansa teräksen tulevaisuuden sähköön. Vaikka terästä valmistava yhtiö tarvitseekin sähköä, sille ei kelpaa Afrikassa tuotettu. Mutta toisille kelpaa ja heillä on tarjolla jotain mitä teräsyhtiö tarvitsee. Syntyy huutokauppa joka käydään internetissä. Kilowattitunnit vaihtuvat terästonneiksi. Kaupan osapuolet ovat välttäneet rahoituskulut, valuuttakurssitappiot, lainatarpeen. Tästä ei tietenkään tykkää finanssitalous eikä resurssipulassa painiva verottaja joka joutuu tyytymään yritysten jälkikäteen ilmoittamiin vaihtoarvoihin.

Mutta jos kerran suuryritykset vaivat käydä kauppaa ilman rahaa, miksi emme me muutkin? Siksi että näin meille kerrotaan. Jokaisen kertomuksen ja uutisen takana on joku joka siitä hyötyy. Finanssitalous ei pärjää ilman rahaamme, mutta pärjäämmekö me ilman finanssitaloutta?

Kaikki raha on velkaa ja 90% kaikesta rahasta syntyy pankin lainatiskillä kahdella kirjanpitomerkinnällä. Vain 10% on valtioiden tai Euroopan keskuspankin liikkeelle laskemaa. 100% tästä on syntynyt tyhjästä. Ainoa ero rahanväärentäjään on että rahan väärentäminen on laitonta.

Tänä päivänä maailman velkojen yhteismäärä on paljon suurempi kuin kaikki maailmassa oleva varallisuus. Siis tätä velkaa ei voida koskaan maksaa takaisin. Tilanteen järjettömyyttä voidaan verrata vain siihen että kaikki huutavat yhteen ääneen kasvulle kasvua tässä rajallisessa maailmassamme. Yhä kovempaa ja kovempaa vauhtia päin seinää. Biologiasta tämä on tuttu ilmiö. Sen nimi on syöpä. Minullakin on sellainen ja se tappaa minut, siis isäntänsä yhtä varmasti kuin maapallo tappaa ihmiskunnan jollemme muuta kurssia rajusti. 

Tällä hetkellä valtio on luovuttanut rahanluomisen oikeuden pankeille ja maksaa siitä oikeudesta vielä niille suurta korkoa. Tässä ei ole mitään järkeä paitsi tietysti niille jotka siitä hyötyvät.

Sveitsiläiset tutkijat tekivät muutamia vuosia sitten supertietokoneilla mielenkiintoisen havainnon. 170 suurinta yritystä omistaa yli puolet maapallon kaikesta varallisuudesta. 80 rikkaimman ihmisen yhteenlasketut tulot ovat ovat yhtä suuret kuin 3,6 miljardin köyhimmän. Ehkä tämä tieto on saanut jotkut noista miljardööreistä sanomaan avoimesti että tämä ei voi olla oikein. He kertovat että he maksavat vähemmän veroa kuin keskituloiset, että tämä eriarvoisuus johtaa vääjäämättä katastrofiin. Samasta varoittavat mm. BIS, IMF, Maailmanpankki ja suursijoittaja Soros. Viimemainittu vaihtoi hiljan kaikki pankkiosakkeensa maatalousmaahan ympäri maailman. Samoin ovat tehneet myös monet suurimpien pankkien johtajat. Ehkä hekin tietävät että kun tulee nälkä kultaa ei voi syödä. Ainakin he tietävät tarkkaan että johdannaisten arvo oli loppuvuonna 2013 jo 20% suurempi kuin ennen romahdusta 2008. Näin tietää kertoa mm. Financial Times lehti.

Oppiminen on eri asia kuin opettaminen, paitsi jos metä opetetaan oppimaan. Taloustieteen oppikirjoissa suurimmaksi osaksi vieläkin väitetään että raha syntyi helpottamaan vaihtoa. Että hyödykerahat kuten kulta tai oravannahat tulivat ensin. Arkeologia kuitenkin tietää asian toisin. Muinaisen Mesopotamian alueelta on löytynyt noin 5000 vuotta vanhoja velkakirjoja joita on käytetty rahana. David Graeber on kirjoittanut aiheesta osuvan kirjan Debt, the First 5000 Years jossa hän lukuisien kollegojen tavoin tuhoaa yksi kerrallaan rahan myytit joiden vallassa suurin osa meistä vieläkin elää. Kannattaa lukea.

Mitä raha on?

Yleisesti sanotaan että raha on vaihdon väline, arvon mitta, ja arvon säilyttäjä. Tämä on harhainen yleistys. Jos joku kerää rahaa holveihinsa, se on poissa kierrosta ja siten vaihdon välineitä ei ole tarpeeksi. Kun kaikki hinnat ja palkat riippuvat siitä mistä myyjä ja ostaja pääsevät sopimukseen ei raha ole kovin hyvä mittanauha. Se venyy ja paukkuu, Vaikka kuinka toista halutaan uskotella, kakkua ei voi samalla syödä ja säästää. Rahaa ei voi samalla kuluttaa ja kerätä.

Ensimmäiset rahat olivat niin sanottuja haltijavelkakirjoja joissa Matti lupaa maksaa kenelle tahansa joka velkakirjan esittää kapan viljaa. Se tekee velkakirjasta rahaa. Rahalla on täsmällinen arvo.

Oravannahat eivät oikeastaan ole rahaa, vaan tavaraa joka vaihdetaan toiseen tavaraan. Sama koskee kultaa. Niitä on kuitenkin kerätty koska niillä on tavarana arvoa. Siksi ne eivät vastoin yleistä luuloa ole koskaan olleet tavallisen kansan parissa kovin käyttökelpoisia vaihdon välineitä.

Vasta viime vuosituhannella syntyivät ensimmäiset niin sanotut Fiat rahat. Wikipedia kuvaa asiaa näin: ”Fiat-raha tarkoittaa rahaa, jonka arvo perustuu ainoastaan hallinnon luomiin säännöksiin tai lakeihin, eikä mihinkään konkreettiseen asiaan.” Tunnetuin ja pitkäikäisin mäistä oli Talley Stick joka toimi yli 800 vuotta. Sen aja Englannissa kuningas, niitä oli muuten aika monia, laski liikkeelle rahaa joka oli kuninkaan käskystä ainoa maksuväline millä saattoi maksaa veronsa. Raha oli puutikku johon oli merkitty loveuksina sen arvo. Tikku halkaistiin ja toinen puoli jäi kuninkaan holveihin. Näin estettiin väärentäminen. Tämän arvo säilyi paremmin kuin minkään muun tunnetun rahan. Kuningas ei tarvinnut veroja hovin tai sotaretken ylläpitoon vaan ainoastaan rahan arvon määrittelemiseen. Mitä tahansa hän osti, kauppiaan oli pakko ottaa maksu puutikkuina jos halusi henkensä säilyvän veronmaksun yhteydessä. Väkivaltakoneisto takasi että myyjiä riitti. Kaupan sai se joka halvimmalla myi, tai laatu oli parempaa kuin muilla.

Maailma on täynnä monia vaihtoehtoja. Rahareformivaihtoehtojakin.

Rahareformistit haluavat että valtio ottaa sille kuuluvan rahanpainamisen yksinoikeuden takaisin itselleen. Se ei tarvitse veroja menojensa katteeksi vaan ainoastaan pitääkseen rahan ”arvon” vakaana. Ja tämä arvion ovat tehneet lukuisat riippumattomat tutkijat aina Kansainvälisen investointipankin palkkaamia tutkijoita myöten. Tämä IMF:n teettämä tutkimus: ”Chicago Plan Revisited” on todella mielenkiintoista luettavaa. Se vastaa myös usein lonkalta heitettyyn väitteeseen: Kun poliitikot päästetään irralleen tapahtuu Walmarit tai zimbabvet ja raha menettää arvonsa. Miksi näin ei ole tapahtunut kun tällä vuosituhannella on pankkien tekemää rahaa laskettu liikkeelle järjettömiä määriä? Siksi että rahan määrä ei suinkaan vastoin oppikirjojen väitteitä korreloi rahan "arvon" kanssa. Miksi se tekisi niin valtion liikkeelle laskemana kun se ei tee niin pankkien tekemäänkään. Ajatus on että demokratia hoitaa asiat huonommin kuin harvojen asiantuntijoiden hallitsemat markkinat.

Eräs suurimmista rahareformiliikkeistä Brittiläinen Positive Money sai todella suurta arvostusta osoittavan tehtävän. Bank of England sai eräältä parlamentin jäseneltä kyselyn materiaalista joka selittäisi rahan olemusta. Pankilla ei tällaista ollut. Se kääntyi Positive Money järjestön puoleen jolla tietoa oli ja pyysi heitä valmistamaan parlamentille ja kansalisille selväsanaisen vastauksen. Näin tapahtui.

Suomessa 80 luvun hurma ja 90 luvun paniikki lakkautti valtion oman pankin. Tämä voitaisiin korjata myös kuntatasolla. Kunnilla on jo oma pankki, Kuntarahoitus Oyj. jolla on tili keskuspankissa joka voisi toimia samaan tapaan kuin hyvin konservatiivisen Pohjois-Dakotan oma pankki. Tulouttaa kunnan oman rahaliikenteen tulot takaisin kuntalaisille.

Hämeenlinnassakin voitaisiin tehdä paljon jos uskallettaisiin ottaa selvää miten pankkien omistajien valta yhteiskunnassa voisi muuttua kansanvallaksi, tiedättehän sanan demokratia. Se ei ole saavutus vaan jatkuva prosessi. Talouden demokratisoiminen voisi johtaa jopa politiikan demokratisoitumiseen mistä hyvänä esimerkkinä on Islanti.

Pienikin määrä ihmisiä voi muutta paljon. Yksi vaihtoehto joka leviää kulovalkean tavoin aina kriisiaikoina on paikallisvaluutta. Niitä on maailmalla pilvin pimein. Vanhimmat yhä toimivat ovat kolmekymmenluvun satoa. Kun työttömyys suuren laman aikana nousi taivaisiin, ihmiset keksivät auttaa toinen toisiaan. Suurimman voiton sijaan haettiin toimeentuloa. Kaupunkeihin ja kyliin perustettiin omat rahat ja kas, työttömyys hävisi usein muutamassa viikossa. Sveitsin Wir on toiminut ilman valuuttaheilahteluja, lamoja ja kuplia ja kelpaa tänään yli 80 000 yrityksessä.

Sveitsiläisten tutkijoiden materiaalista Englantilaiset opiskelijat tekivät kartoituksen  eräiden Euroopan valtioiden välisistä veloista. 60% paljastui sellaisiksi joissa kaksi valtiota olivat pankkien välityksellä tosiasiallisesti velkaa toisilleen yhtä paljon ja silti maksoivat pankeille molemmat korkoa. Ällistyttävää. Mutta koska pankkipuolue on maailman vaikutusvaltaisin puolue joka on sitonut itseensä suunnattoman määrän hiljaisia puoltajia lainoillaan, ei tätäkään ristikkäislainausta ole purettu. Ei ihme että mielenosoitukset leviävät laajalle.

Kurssimuutos, muukin kuin valuuttakurssimuutos on mahdollinen. Darwin on yllättävästi noussut esiin viime päivinä taloustieteessä. Hän kuvasi kilpailun monia puolia hirvieläinten historiassa. Kun uroshirvet evoluutiossa kehittyvät yhä suurisarvisimmiksi taistellakseen naaraista, ne tulevat yhä helpommin susien saaliiksi kun sarvet tarttuvat puihin tiheässä metsässä. Naaraat sen sijaan pitävät huolta jälkikasvusta silloinkin kun suurimmat urokset ovat suden ruokana. Empatia rulettaa yli kilpailuvietin kun lajin säilymisestä on kyse.

Pari viime vuotta olen ollut enimmäkseen Philadelphiassa. Siellä olen oppinut että amerikkalaiset maksavat enemmän rahoituskuluja pankeille kuin veroja vaikka luulevat muuta.

Media kertoo sadoista murhista päivässä, mutta tilastot kertovat toisenlaista tarinaa. Elämme ihmiskunnan historian väkivallattominta aikaa. Ihan totta. Amerikkalaiset pelkäävät tulevansa ammutuiksi, vaikka paljon todennäköisempää on kuolla liikenteessä, liikalihavuudesta, tupakasta ja alkoholista puhumattakaan. Meidän suomalaisten vahvaa osaamisaluetta on kotiväkivalta jossa alkoholi on lähes aina mukana kuviossa.

On Suomi köyhä ja siksi jää. Onkohan näin. Pienen suomen pienistä markkinointi ja mainoskuluista neljä prosenttia riittäisi ihan Itellan vähittäishinnoilla pelastamaan noin 10 000 alle 5 vuotiaan lapsen hengen jotka päivittäin kuolevat ripuliin.

Siis yhden vaihtoehdon tulevaisuus ei ole totta. Vaihtoehtoja on. Mutta jotta ne voisivat toteutua, meidän on itse otettava niistä selvää.