Energiapolitiikan koukeroita

Meillä puuhataan lisää ydinvoimaa, vesivoimaa ja biopolttoaineita. Koko keskustelu näyttää olevan teollisuus- tai maatalouspolitiikkaa. Energian kulutuksen kasvua ei kyseenalaisteta. Kuitenkin jo nyt, ei vain tulevaisuudessa, on tekniikoita jotka merkitsevät radikaaleja muutoksia energiankäyttöön ja tuotantoon.

Liikenne on todella suuri energiankäyttäjä ja ilmastonmuutoksen veturi. Sen sijaan, että muuttaisimme pellot ruoan tuotannosta energiapelloiksi, voisimme investoida kuten Intian suurin autonvalmistaja Tata Motors, joka valmistaa tänä vuonna halpoja paineilmamoottoreilla varustettuja autoja sekä Intian, että Euroopan markkinoille. Auto maksaa ilman veroja 3500 euroa, kulkee noin 110 huippunopeutta ja tankillinen maksaa noin 1,5 euron edestä sähköä ja sillä ajaa noin 200 km. Suosimalla tällaisia autoja olisi helppoa vähentää liikenteen kulutusta ja kuormitusta reippaasti.

Talojen lämmitys on toinen suuri kuluttaja johon on jo tällä hetkellä olemassa halpaa tekniikkaa tuottamaan saastuttamatonta lämpöä. Aurinkolämmitysratkaisuilla voitaisiin puolittaa vuotuiset lämmityskustannukset halvemmalla kuin pelleteillä tai muilla vastaavilla ratkaisuilla.

Tämän lisäksi on käytössä useita muita, mm akkuteknologiaan liittyviä ratkaisuja joilla voidaan vähentää sähkön siirtoon hukkuvia kustannuksia tai saada aikaan sitä paljon kaivattua säätövoimaa josta Pekkarinen alinomaa puhuu.

Laboratorioissa on myös lukuisia onnistuneita ratkaisuja jätteiden sisältämän energian hyötykäyttöön joiden onnistunut käyttöönotto edellyttäisi vain poliittisia päätöksiä.

Useat näistä asioista ovat sellaisia, joiden jarruna on se ideologia joka estää yhteiskuntaa tekemästä ihmisten ja luonnon kannalta hyviä ratkaisuja. Yhteiskunta ei saa estää yritysten mahdollisuuksia tehdä rahaa. Yksittäinen ihminen tai ihmisten joukko saa perustaa yrityksiä, mutta ihmisten yhteenliittymä jota nimitetään kunnaksi tai valtioksi, ei saa sitä tehdä jos se haittaa kilpailua. Ja totta kai kaikki sellainen toiminta jossa toiminnan päämäärä ei ole voitto, on haitallista kilpailulle.

Lääkärit eivät ole tyhmiä

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä lääkäreiden erityisoikeus työskennellä sekä julkisella että yksityisellä puolella samanaikaisesti vahvistui. Oikeus ei sinänsä ottanut asiaan kantaa vaan totesi verokohtelun olevan linjassa muiden vastaavien ammattien kanssa. Asian tekee ongelmallisemmaksi kuitenkin se, että julkisella sektorilla työskentelevä lääkäri voi samanaikaisesti työskennellä myös jopa julkisen palvelun kanssa kilpailevassa yksityisessä yrityksessä. Eturistiriita on ilmeinen.

Ilmeinen on myös yhteiskunnallinen ristiriita ja eriarvoisuus jota Kati Peltola on usein tuonut esille. Miksi yhteiskunnan varoilla (KELA-korvausten muodossa) tuetaan lääkäreiden mahdollisuuksia veronkiertoon. Veronkierrostahan on kyse, kun lääkäri voi ottaa osan palkastaan osinkotuloina yksityisellä puolella täsmälleen samasta työstä jossa hän julkisella puolella joutuu maksamaan normaalit verot. Yhteiskunta lisää vielä hänen ansioitaan maksamalla KELA-korvauksia joita ilman ei asiakkaita olisi läheskään nykyistä määrää. Tätä eriarvoisuutta Liisa Hyssälä on vielä lisäämässä ehdottamalla KELA-korvausten piiriin myös sellaiset yksityislääkärit jotka toimisivat julkisissa tiloissa.

Lääkärit olisivat tyhmiä jos eivät tätä mahdollisuutta myös käyttäisi. Päättäjät olisivat tyhmiä jolleivat tätä myös tukisi. Onhan suurimmalla osalla päättäjistä oma lehmä ojassa, eli tulotaso sellainen joka mahdollistaa pääomatulojen käytön veronkierrossa. Olemmeko me äänestäjät yhtä tyhmiä? Siltä näyttää. Äänestämme vuosi toisensa jälkeen sellaisia ihmisiä jotka tämän mahdollistavat.

Suuri huijaus

Olin viime viikolla kuuntelemassa Attakin järjestämää paneelia: "Talous ja oikeudenmukaisuus" jossa pohdittiin dokumenttielokuvien kautta mahdollisuuksia vaikuttaa yksityistämiskehitykseen. Oli mielenkiintoista kuulla saksalaisen ohjaajan, Florian Opitzin näkemyksiä elokuvansa "The Big Sellout" tiimoilta. Kun hän aloitteli elokuvansa tekoa (2004?) ei kukaan Saksassa ollut kiinnostunut yksityistämisen tuomista ongelmista. Julkista keskustelua ei hänen mukaansa ylipäätään ollut. Nyt on kiinnostus herännyt ja häntä ovat pyytämässä esittämään elokuvaansa jopa suuryhtiöt jotka haluavat kiillottaa yrityskuvaansa.


Kun joku yleisöstä kysyi (yksinkertaistaen) miksi yksityistäminen ei toimi, oli hänellä selkeä vastaus; yhteiskunnan järjestämillä toiminnoilla on mahdollista hinnoitella palvelut siten, että köyhilläkin on varaa niitä käyttää. Yksityisillä yrityksillä hinnan määrää korkein saatavissa oleva voitto. Veden yksityistäminen kehitysmaissa on helposti tulkittavissa räikeimmäksi esimerkiksi, mutta entäpä tämä kotoinen terveydenhuollon yksityistämisbuumi? Eikö yhtenä perusteluna vaikkapa päivystysten yksityistämiseen ole jo aikaa sitten ollut, että ihmiset eivät liikaa ja tarpeettomasti käyttäisi 
veronmaksajien maksamia palveluja? Ei joka nuhakuumeen takia tarvitse haaskata korkeapalkkaisen lääkärin aikaa! Korkeita potilasmaksuja on perusteltu samoilla perusteilla.

Vielä suurempi huijaus

Veljeni lähetti minulle mielenkiintoisen linkin: Money As Debt Siinä selitetään hyvin yksinkertaisesti miten tämänhetkisessä maailmassa raha muodostuu ja miksi se toimii vain progressiivisella kasvuvauhdilla. Oleellista on se, että niin ei tarvitse olla vaan raha voidaan hyvin ottaa demokraattiseen valvontaan ja siirtyä todellisen kestävän kehityksen maailmaan. Mutta voidaanko oikeudenmukaisempaan maailmaan päästä polkematta joidenkin ihmisten (etu)oikeuksia. Siinä se dilemma joka on askarruttanut aina ihmisiä revoluution ja evoluution välillä.
Kannattaa katsoa vaikka onkin englanninkielinen. Kannattaa myös miettiä kuinka pitkälle olemme itse kukin tämän nykyisen markkinatalousajattelun vankina.