Välttelemmekö puhetta rasismista?

Suomen valtion vuonna 1970 ratifioiman YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaan rotusyrjinnällä tarkoitetaan:
»kaikkea rotuun, ihonväriin, syntyperään tahi kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla julkisen elämän alalla"

Huomaanko tuon sanan: "kansalliseen"? Kun puhun Kreikkalaisesta tavasta huijata muita Eurooppalaisia olen tuon määritelmän mukaan rasisti. Ihan totta. Ei se ole pelkkää ennakkoluuloa vaan rasismia. Yleistän kaikki Kreikkalaiset yhteen määritelmään.

Täällä amerikassa sen huomaa vielä selvemmin. Amerikkalaisten halveksiminen sen mukaan mitä rikkain kansanosa ja sen mukana suuryhtiöt, mediateollisuus ja hallinto tekee määrittelee kovin usein keskustelussa koko kansan. Juutalaisista nyt puhumattakaan. Se on rasismia.

Rasismin huomioiminen omassa itsessämme on tärkeää. Se on tärkeää kaiken sen vihapuheen ymmärtämiseksi jota tänään näemme joka puolella ympärillämme. Ymmärtäminen ei ole hyväksymistä. Ymmärtäminen on tärkeää jotta osaamme siihen puuttua. Puuttuminen on tärkeää jotta turvattomuuden tunne ja siitä seuraavat vihateot eivät muodostaisi itse itseään ruokkivaa kehää.

Minä olen huomattavasti useammin rasisti kuin haluaisin. Halu muuttaa ajatustottumuksiani on yksi tapa vähentää rasismia. Yksi tapa huomata sitä myös ympäristössäni ja muuttaa myös sitä.