Sairaan hyvää bisnestä

Nyt ovat rahaa haistavat nenät kovasti työntymässä julkisen terveydenhoidon tontille, ainakin mikäli on uskominen Talouselämä-lehden kirjoituksia. Ja miksei olisi? Ovathan tuotto-odotukset tähänkin asti ylittyneet. Vaikka vuokrafirmat eivät voi vielä hoitajia pahemmin vuokrata, ovat yksityisen terveydenhuollon mahdollisuudet mahdollisen joukkoirtisanoutumisen tilanteessa mahdollisimman, jotten sanoisi maksimaalisen mahtavat.

Yksityinen yritteliäisyys pelastaa rapakunnossa olevan julkisen terveydenhuollon! Pelastaa aitoja ihmishenkiä! Pelastaa valtiontalouden! Mitä vielä?

Näinkö siinä tulee käymään? Näinhän siinä on jo käynyt.

Keikkalääkärit pelastavat terveyskeskusten päivystyksen! Ei ole muita vaihtoehtoja! Syrjäseuduille ei muilla keinoin saada lääkäreitä! Näinhän se on ollut jo pitkään. Ja keikkalääkärifirma tuottaa rajuja voittoja.

Siis markkinataloudessa kunnat eivät voi maksaa riittävää palkkaa lääkäreille, mutta keikkalääkärifirmoille voi, jopa kaksi kertaa enemmän samasta työstä. Käykö nyt samoin hoitajien kohdalla? Hoitajille ei voi maksaa enempää koska kuntien talous ei kestä! Mutta yksityiset firmat tulevat apuun ja sitä kautta maksamalla kuntien talouden on pakko kestää, tuli se kuinka kalliiksi hyvänsä.

Ei mahdu minun järkeeni. Ei mahdu suomalaisten enemmistön järkeen. Mutta päättäjien enemmistön järkeen se mahtuu!

Ei ihme, että tällaisia ajatellessa sairastuu. Pää tulee kipeäksi. Masentuu. Mutta sehän on vain sairaan hyvää bisnestä.

Kahdensuuntaista kateutta

Kelan äskeinen tutkimus toi esiin taas kerran monia kysymyksiä. Yksi ihmetyksen aihe on kansan ja poliittisen eliitin erilaiset arvot.

Tutkimus toisensa jälkeen kertoo, että kansalaisten enemmistö on valmis veronkorotuksiin ja veroprogression jyrkentämiseen jos rahat sijoitetaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Eduskunnan enemmistö taas on vuosi toisensa jälkeen eri mieltä. Veronalennukset ovat tärkeämpiä kuin terveydenhuolto. Onko kansanedustajien sosiaalinen asema niin kaukana kansan enemmistön sosiaalisesta asemasta, että tällainen arvoristiriita on selitettävissä?

Kun äänestäjistä vain kokoomuksen kannattajat ovat jatkuvasti tutkimuksissa kateellisia köyhille ja asettavat veronalennukset terveydenhuollon ja sosiaaliturvan kehittämisen edelle, miten perustelevat kantaansa keskustan ja demarien kansanedustajat? Tätä joutuu tosi usein miettimään kun tutkimuksia julkaistaan.

Useimmiten kateudesta syytetään köyhiä jotka kadehtivat rikkaita, mutta mitä kadehtimista on työttömissä tai köyhissä? Ei kai muuten mitään, mutta kun elävät rikkaiden kustannuksella tekemättä mitään. Ihan niin kuin pääomatuloilla elelevät erkotkin. Vai voisiko olla niin, että kaikinpuolinen kateus on se voima jolla voidaan ylläpitää järjettömän suuri tuloeroja jotka taas tutkimus tutkimuksen jälkeen osoittautuvat suurimmaksi esteeksi ihmisten onnellisuuteen.

Ristiriitaistako?