Viime vuosikymmeninä tilanne on radikaalisti muuttunut. Metsäteollisuus työllistää yhä vähemmän ja vähemmän. Metsänomistus on siirtynyt yhä enemmän metsäyhtiöille ja tuotanto ulkomaille ja täten tuotot ovat siirtyneet radikaalisti yhtiöiden omistajille. Jättimäinen Varsel Brasiliassa omistaa kaiken puuraaka-aineen ja tähän suuntaan ollaan muuallakin menossa.
Mitä hyötyä on suomalaisille tästä kehityksestä? Kemijärveläiset sijaiskärsijät ovat vain jäävuoren huippu. Miksi yhä edelleen pitää verovaroin tukea metsäteollisuutta? Miksi Suomessa pitäisi tuottaa sellua? Kuka sitä tarvitsee? Kuka tarvitsee halpaa paperia? Eivät sen paremmin kemijärveläiset sellutyöntekijät kuin brasilialaisetkaan, eivät työttömäksi jäävät maatyöläiset sen paremmin kuin kaikki maapallon asukkaat joiden elinolosuhteet heikkenevät jättimäisten puupeltojen myötä.
Pohjoisen puun hidas kasvu ei ole vain haitta. Se voisi olla myös hyöty. Jos murto osa siitä jättiläismäisestä rahasummasta, mikä nyt on käytetty sellunvalmistuksen tukemiseen olisi käytetty pohjoisen puuraaka-aineen tutkimukseen ja uusiin innovaatioihin, meillä olisi sellaisia vientituotteita joilla olisi paitsi kysyntää, myös kestävän kehityksen kannalta arvoa ihmiskunnalle.
Kaikki tarvitsevat työtä, mutta ei ole yhdentekevää mitä tuotetaan. Tuotetaanko vain sellaista mikä tuottaa pääoman omistajille suurimman tuoton, vai sellaista jota ihmisten enemmistö tarvitsee, kuten ruokaa, hyvinvointia, elämän laatua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti