Tavoitteena 8 tunnin työaika?

"Veronkevennysten dynaamiset vaikutukset" on sanonta jota on kuullut viime vuosina yhä enemmän ja kun jotain toistetaan riittävän usein, siitä tulee totta. Ja tottahan se on esimerkiksi siten, että se houkuttaa tekemään enemmän työtä.

Jos tiedän, että työmäärän lisääminen ei juurikaan tuo rahaa kukkaroon kun veroprosentti nousee, en mielelläni lisää työmäärää. Siis esimerkiksi ylityön teko ei kannata. Ja kun tiedän, että vain työ synnyttää hyvinvointia, olen varmasti kannattamassa verotuksen, varsinkin marginaaliverotuksen keventämistä.

Mutta mitä tarkoittaa työ tässä mielessä? Se tarkoittaa tietysti sitä, että teemme enemmän työtä ja vähemmän jotain muuta. Teemme enemmän hyvinvointia työssä ja vähemmän esimerkiksi lasten ja muiden lähimpien kanssa kotona. Tuotammeko tällä hyvinvointia yhteiskunnalle jotta yhteiskunnan epäkohtien tuottamaa pahoinvointia voidaan korjata. Voisiko olla, että tekemällä enemmän töitä itsemme ja läheistemme kanssa ja hyväksi kotona, työn tuottavuus olisi suurempaa kuin ylitöiden?

Voisiko olla, että arvojen tarkistaminen toisi vähemmän kelkasta pudonneita lapsia ja nuoria, masennuksen vuoksi työkyvyttömiä tai alkoholilla itseään lääkitseviä? Ihan vain ajatusleikkinä, olisiko tässä olisi tiedossa suurempi ja tuottavampi veronalennus kuin palkkatyön lisäämisessä. Voisiko olla, että 8 tunnin työaika olisi kannatettava tavoite myös siinä suhteessa, että tällä pitäisi ihmisen kyetä tulemaan toimeen.

Hankalia uhkakuvia.

Jo jonkin aikaa on YK varoittanut ruoka-apuohjelman ongelmista kun ruoan hinta karkaa käsistä. Eräänä syynä hintojen nousuun on biopolttoaineiden tuotanto. Yhä enemmän peltopinta-alasta valjastetaan muuhun kuin ruoan tuotantoon. Suomalainen metsäteollisuus jättimäisine puupeltoineen etelä-amerikassa ei ole ihan syytön tilanteeseen sekään.

Ruoan tuotantoa uhkaa luonnollisesti myös kasvihuoneilmiö joka mm. pienentää jäätiköitä mm. Himalajalla mikä vähentää muiden sääilmiöiden kanssa Intian ja ympäristön mahdollisuuksia ruokkia väestönsä. Ilman vettä ei mikään kasva. Intiassa nälkään kuolevien määrä jatkuvasti kasvaa. Siihen ei talouskasvu auta.

Afrikassa jo pitkään levinnyt vehnän sienitauti (Ug99) leviää oletettua nopeammin myös Aasiaan ja vähentää todennäköisesti tuotannon neljänneksellä lähivuosina. Syyriassa kokoontuneet asiantuntijat varoittavat, että kestää ainakin viisi vuotta ennen kuin Ug99:lle vastustuskykyinen vehnäkanta saadaan kehitettyä. Toivo pistetään maatiaislajikkeisiin jotka ovat lähes hävinneet maailmasta. Lajikkeiden yksipuolisuu johtaa väistämättä katastrofeihin joista on laajalti varoitettu etenkin nykyisten laajojen viljapatenttien aikana. Mutta täytyyhän meidän toki suojella jättiyritysten omistajien oikeuksia.

Kuka tarvitsee halpaa paperia?

Kati Juuruksen tekemä ohjelma "Sellu lähtee etelään" laittoi taas miettimään markkinatalouden koukeroita. Suomessa verovaroilla on mahdollistettu metsäteollisuuden synty. Samoin verovaroilla on vuosikymmeniä tuettu metsäteollisuuden kilpailukykyä. Devalvaatioilla on tuettu työllisyyden nimissä metsäteollisuutta ja niistä suurimman prosentuaalisen taakan ovat kantaneet pienituloisimmat. Hyötyäkin näistä ratkaisuista on ollut työllisyyden muodossa ja tuloja on siirtynyt myös metsänomistajille joten kaikki hyöty ei ole valunut vain metsäteollisuuden pääoman omistajille.

Viime vuosikymmeninä tilanne on radikaalisti muuttunut. Metsäteollisuus työllistää yhä vähemmän ja vähemmän. Metsänomistus on siirtynyt yhä enemmän metsäyhtiöille ja tuotanto ulkomaille ja täten tuotot ovat siirtyneet radikaalisti yhtiöiden omistajille. Jättimäinen Varsel Brasiliassa omistaa kaiken puuraaka-aineen ja tähän suuntaan ollaan muuallakin menossa.

Mitä hyötyä on suomalaisille tästä kehityksestä? Kemijärveläiset sijaiskärsijät ovat vain jäävuoren huippu. Miksi yhä edelleen pitää verovaroin tukea metsäteollisuutta? Miksi Suomessa pitäisi tuottaa sellua? Kuka sitä tarvitsee? Kuka tarvitsee halpaa paperia? Eivät sen paremmin kemijärveläiset sellutyöntekijät kuin brasilialaisetkaan, eivät työttömäksi jäävät maatyöläiset sen paremmin kuin kaikki maapallon asukkaat joiden elinolosuhteet heikkenevät jättimäisten puupeltojen myötä.

Pohjoisen puun hidas kasvu ei ole vain haitta. Se voisi olla myös hyöty. Jos murto osa siitä jättiläismäisestä rahasummasta, mikä nyt on käytetty sellunvalmistuksen tukemiseen olisi käytetty pohjoisen puuraaka-aineen tutkimukseen ja uusiin innovaatioihin, meillä olisi sellaisia vientituotteita joilla olisi paitsi kysyntää, myös kestävän kehityksen kannalta arvoa ihmiskunnalle.

Kaikki tarvitsevat työtä, mutta ei ole yhdentekevää mitä tuotetaan. Tuotetaanko vain sellaista mikä tuottaa pääoman omistajille suurimman tuoton, vai sellaista jota ihmisten enemmistö tarvitsee, kuten ruokaa, hyvinvointia, elämän laatua.

Energiapolitiikan koukeroita

Meillä puuhataan lisää ydinvoimaa, vesivoimaa ja biopolttoaineita. Koko keskustelu näyttää olevan teollisuus- tai maatalouspolitiikkaa. Energian kulutuksen kasvua ei kyseenalaisteta. Kuitenkin jo nyt, ei vain tulevaisuudessa, on tekniikoita jotka merkitsevät radikaaleja muutoksia energiankäyttöön ja tuotantoon.

Liikenne on todella suuri energiankäyttäjä ja ilmastonmuutoksen veturi. Sen sijaan, että muuttaisimme pellot ruoan tuotannosta energiapelloiksi, voisimme investoida kuten Intian suurin autonvalmistaja Tata Motors, joka valmistaa tänä vuonna halpoja paineilmamoottoreilla varustettuja autoja sekä Intian, että Euroopan markkinoille. Auto maksaa ilman veroja 3500 euroa, kulkee noin 110 huippunopeutta ja tankillinen maksaa noin 1,5 euron edestä sähköä ja sillä ajaa noin 200 km. Suosimalla tällaisia autoja olisi helppoa vähentää liikenteen kulutusta ja kuormitusta reippaasti.

Talojen lämmitys on toinen suuri kuluttaja johon on jo tällä hetkellä olemassa halpaa tekniikkaa tuottamaan saastuttamatonta lämpöä. Aurinkolämmitysratkaisuilla voitaisiin puolittaa vuotuiset lämmityskustannukset halvemmalla kuin pelleteillä tai muilla vastaavilla ratkaisuilla.

Tämän lisäksi on käytössä useita muita, mm akkuteknologiaan liittyviä ratkaisuja joilla voidaan vähentää sähkön siirtoon hukkuvia kustannuksia tai saada aikaan sitä paljon kaivattua säätövoimaa josta Pekkarinen alinomaa puhuu.

Laboratorioissa on myös lukuisia onnistuneita ratkaisuja jätteiden sisältämän energian hyötykäyttöön joiden onnistunut käyttöönotto edellyttäisi vain poliittisia päätöksiä.

Useat näistä asioista ovat sellaisia, joiden jarruna on se ideologia joka estää yhteiskuntaa tekemästä ihmisten ja luonnon kannalta hyviä ratkaisuja. Yhteiskunta ei saa estää yritysten mahdollisuuksia tehdä rahaa. Yksittäinen ihminen tai ihmisten joukko saa perustaa yrityksiä, mutta ihmisten yhteenliittymä jota nimitetään kunnaksi tai valtioksi, ei saa sitä tehdä jos se haittaa kilpailua. Ja totta kai kaikki sellainen toiminta jossa toiminnan päämäärä ei ole voitto, on haitallista kilpailulle.

Lääkärit eivät ole tyhmiä

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä lääkäreiden erityisoikeus työskennellä sekä julkisella että yksityisellä puolella samanaikaisesti vahvistui. Oikeus ei sinänsä ottanut asiaan kantaa vaan totesi verokohtelun olevan linjassa muiden vastaavien ammattien kanssa. Asian tekee ongelmallisemmaksi kuitenkin se, että julkisella sektorilla työskentelevä lääkäri voi samanaikaisesti työskennellä myös jopa julkisen palvelun kanssa kilpailevassa yksityisessä yrityksessä. Eturistiriita on ilmeinen.

Ilmeinen on myös yhteiskunnallinen ristiriita ja eriarvoisuus jota Kati Peltola on usein tuonut esille. Miksi yhteiskunnan varoilla (KELA-korvausten muodossa) tuetaan lääkäreiden mahdollisuuksia veronkiertoon. Veronkierrostahan on kyse, kun lääkäri voi ottaa osan palkastaan osinkotuloina yksityisellä puolella täsmälleen samasta työstä jossa hän julkisella puolella joutuu maksamaan normaalit verot. Yhteiskunta lisää vielä hänen ansioitaan maksamalla KELA-korvauksia joita ilman ei asiakkaita olisi läheskään nykyistä määrää. Tätä eriarvoisuutta Liisa Hyssälä on vielä lisäämässä ehdottamalla KELA-korvausten piiriin myös sellaiset yksityislääkärit jotka toimisivat julkisissa tiloissa.

Lääkärit olisivat tyhmiä jos eivät tätä mahdollisuutta myös käyttäisi. Päättäjät olisivat tyhmiä jolleivat tätä myös tukisi. Onhan suurimmalla osalla päättäjistä oma lehmä ojassa, eli tulotaso sellainen joka mahdollistaa pääomatulojen käytön veronkierrossa. Olemmeko me äänestäjät yhtä tyhmiä? Siltä näyttää. Äänestämme vuosi toisensa jälkeen sellaisia ihmisiä jotka tämän mahdollistavat.

Suuri huijaus

Olin viime viikolla kuuntelemassa Attakin järjestämää paneelia: "Talous ja oikeudenmukaisuus" jossa pohdittiin dokumenttielokuvien kautta mahdollisuuksia vaikuttaa yksityistämiskehitykseen. Oli mielenkiintoista kuulla saksalaisen ohjaajan, Florian Opitzin näkemyksiä elokuvansa "The Big Sellout" tiimoilta. Kun hän aloitteli elokuvansa tekoa (2004?) ei kukaan Saksassa ollut kiinnostunut yksityistämisen tuomista ongelmista. Julkista keskustelua ei hänen mukaansa ylipäätään ollut. Nyt on kiinnostus herännyt ja häntä ovat pyytämässä esittämään elokuvaansa jopa suuryhtiöt jotka haluavat kiillottaa yrityskuvaansa.


Kun joku yleisöstä kysyi (yksinkertaistaen) miksi yksityistäminen ei toimi, oli hänellä selkeä vastaus; yhteiskunnan järjestämillä toiminnoilla on mahdollista hinnoitella palvelut siten, että köyhilläkin on varaa niitä käyttää. Yksityisillä yrityksillä hinnan määrää korkein saatavissa oleva voitto. Veden yksityistäminen kehitysmaissa on helposti tulkittavissa räikeimmäksi esimerkiksi, mutta entäpä tämä kotoinen terveydenhuollon yksityistämisbuumi? Eikö yhtenä perusteluna vaikkapa päivystysten yksityistämiseen ole jo aikaa sitten ollut, että ihmiset eivät liikaa ja tarpeettomasti käyttäisi 
veronmaksajien maksamia palveluja? Ei joka nuhakuumeen takia tarvitse haaskata korkeapalkkaisen lääkärin aikaa! Korkeita potilasmaksuja on perusteltu samoilla perusteilla.

Vielä suurempi huijaus

Veljeni lähetti minulle mielenkiintoisen linkin: Money As Debt Siinä selitetään hyvin yksinkertaisesti miten tämänhetkisessä maailmassa raha muodostuu ja miksi se toimii vain progressiivisella kasvuvauhdilla. Oleellista on se, että niin ei tarvitse olla vaan raha voidaan hyvin ottaa demokraattiseen valvontaan ja siirtyä todellisen kestävän kehityksen maailmaan. Mutta voidaanko oikeudenmukaisempaan maailmaan päästä polkematta joidenkin ihmisten (etu)oikeuksia. Siinä se dilemma joka on askarruttanut aina ihmisiä revoluution ja evoluution välillä.
Kannattaa katsoa vaikka onkin englanninkielinen. Kannattaa myös miettiä kuinka pitkälle olemme itse kukin tämän nykyisen markkinatalousajattelun vankina.

Kysymyksiä herättävää "säästöä".

Peijaksen sairaalan päivystyksen siirtämisestä MedOne yhtiölle kertoi HS. 3.1.08. Syynä ovat kunnallispoliitikkojen halut säästää ja henkilökunnan halut saada parempaa palkkaa ja joustavampia työaikoja. Jälkimmäinen halu varmasti toteutuu, mutta verovarojen säästö ei minulle aukene. Myöskään ei aukene se, miksi tähän toimenpiteeseen tarvitaan yksityistä yritystä ja sille jaettavia voittoja. Eikä se miksi lääkäreiden tulisi tätä kautta saada huomattavia verohelpotuksia.

On ymmärrettävää, että nuhakuumeen takia lääkärintodistusta haetaan lääkäriltä kun työnantaja näin vaatii. On myös ymmärrettävää, että sitä haetaan päivystyksestä koska muualta sitä ei saa työnantajan vaatimassa ajassa. Sen sijaan ei ole ymmärrettävää, että se pitäisi hakea yksityislääkäriltä. Tämä voi tuntua säästöltä, mutta kansantaloudellisesti se ei toki sitä ole.

Mutta jos vähemmän kiireelliset tapaukset käännytetään sairaanhoitajan arvioinnin jälkeen normaali työajalla terveysasemalle, mistä silloin syntyy säästöä? Jos käytäntö johtaa siihen, että päivystykseen ei tulla lainkaan, vaan mennään lääkäriin jos mennään sitten kuin mennään tai satutaan saamaan aika, missä silloin säästetään? Varakkaat voivat mennä yksityislääkärille ja juopa eri sosiaaliryhmien sairastavuudessa ja kuolleisuudessa vain kasvaa. Tähänkö pyritäänkin?

Jos kuvitellaan pienemmällä henkilökuntamäärällä ja suuremmilla palkoilla ja työaikajoustoilla saatavan parempaa ja edullisempaa palvelua, miksi siihen tarvitaan yksityistä yritystä. Peijaksen kohdalla ei voida puhua edes suuruuden tuomasta hyödystä. Miksi Peijaksen ylilääkärin siirtyminen yksityisen yrityksen palvelukseen aiheuttaa hänen johtamistaitojensa valtaisan kasvun jolla saavutetaan 900 000 euron vuosisäästöt?

Jossain mättää ja pahasti. Jos se on vain minun päässäni, niin täytyy ryhtyä opiskelemaan tarkemmin hölmöläisten peitonpaikkausta.