Eilen oli vuorossa Italian fasismi. Olin kuvitellut tietäväni jonkin verran fasismista ideologiana, mutta huomasin erehtyneeni, itse asiassa aika pahasti.
Viime vuosisadan alussa fasismia oli joka puolella maailmaa. Vaikka ilmenemismuodoissa oli paljonkin yhteistä, vasta nyt tajusin, että yhteistä ideologiaa ei voi näistä eri ilmiöistä helposti löytää. Ideologiat syntyivät käytännön tarpeista perustella vallan ottamista, väkivaltaa jollakin ylevämmällä. Saksassa siihen kuului juutalaisten tuhoaminen, Italiassa taas suuri osa juutalaisista oli fasisteja. Ei edes sosialistien vastustaminen ollut ideologinen kysymys.
Kun yrittää löytää mustien paitojen alta jotain ihmisiä todella yhdistävää, niin se oli ehkä sotaan liittyvä yleinen ilmiö. Kun ensimmäisellä maailmansodalla ei ollut mitään järkeen käypää syytä, niin ihmisen mielissä suunnattomat kärsimykset vaativat perusteluja. Sosialismiin liittyneen sodanvastaisuuden vastapainoksi löytyi ainoastaan nationalismi. Vaikka kansallisvaltiot olivat hyvinkin nuori ilmiö, nationalismi oli helppo nostaa syyksi ja tappion kokeneiden armeijoiden sotilailla ei ollut muuta keinoa pettymyksen kurissa pitämiseen kuin jatkaa väkivaltaa.
Olisiko niin, että väkivalta oli se ainoa fasistisia liikkeitä yhdistävä "ideologia"?
Kun tätä ajattelen, ajattelen kauhulla mitä näyttää olevan tapahtumassa Chávezille, vai pitäsikö sanoa Chávezissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti