lauantai 19. maaliskuuta 2011

Taidan jättää äänestämättä


Olen ollut aina aika aktiivinen politiikan seuraaja. Olen ollut kunnanvaltuustoissa, -hallituksissa, lautakunnissa jne. vuosikymmeniä. Mutta näin yksinäiseksi en ole vielä koskaan itseäni politiikan saralla tuntenut. Suomi on muuttunut paljon enemmän kuin muu maailma. Kun Neuvostoliitto romahti, teollistunut maailma, siis se ihmisten vähemmistö luuli että maailmankaikkeuden tärkein sota, kylmä sota loppui ja kapitalismi, tai ainakin markkinatalous voitti.

Mutta ihmisten enemmistölle ei tapahtunut mitään muutosta. Oikeat sodat eivät loppuneet. Rikkaissa teollisuusmaissa välittäminen kasvoi. Välitettiin kaikkea mahdollista jolla voi käydä kauppaa. Ei sillä väliä ovatko ne aseita, huumeita, tai ruokaa. Ihmisten enemmistöstäkin välitettiin. Vaikka orjuus teoriassa on kiellettyä, käytännössä ei. Kenen tahansa onnettomuudesta, kurjuudesta ja kuolemasta saa hyötyä jos se lisää talouskasvua.

Suomeahan tämä ei koske. Kaikki tietävät, että rajaton kasvu ei ole rajallisella maapallolla mahdollinen mutta yksikään puolue ei halua irtautua tästä oravanpyörästä. Ei edes ilmastonmuutoksen takia joka tuhoaa suuren osan maailmaa. "Ei ole muuta mahdollisuutta kuin talouskasvu. Kapitalismi voitti. Sosialismi hävisi. Mutta kumpikaan ismit eivät kiinnosta ihmisten enemmistöä. Ihmisten enemmistölle tärkeää on ruoka. Ruoka ja hengissä selviäminen ovat se tärkein.

Meitä houkutellaan äänestämään vaalikoneilla. Googlen vaalikoneiden kärjessä ovat suuret mediat. Yhtään kysymystä joka liittyisi maapallomme ihmisten enemmistöön ei niistä löydy. Vasta kuudentena listalla on "Ulkopoliittinen vaalikone" jossa käsitellään koko palloa koskevia kysymyksiä. Tekijänä pieni Kehitysyhteistyön palvelukeskus jota ei tavallisesti mediaan yhdistetä.

Monissa puolueissa on ehdokkaita, jopa kansanedustajia jotka ovat sitä mieltä, että tästä oravanpyörästä pitää hypätä pois. Että talousrikoksetkin ovat rikoksia ja sen lisäksi ihmiselle on annettu myös moraali. Mutta he ovat vähemmistönä. Perussuomalaisissakin niitä on ainakin yksi. Demarit eivät ole välittäneet pitkään aikaan. Vihreät eivät enää välitä. Vasemmistoliittokaan ei näytä välittävän. Ehkä minäkin lakkaan välittämästä. Masennus ei lakkaa.

torstai 17. maaliskuuta 2011

Tabu: ahneus


Kun koko nykyinen "kehittyneiden" maiden talousjärjestelmä perustuu ahneuden kuviteltuun hyvinvointia levittämään voimaan, ei ole ihme, että käsitteestä seuraa ristiriitoja. Yksilön halu lisätä vaurauttaan voidaan tietysti arkimoraalissa nähdä vain hyvänäkin asiana. Kuitenkin kun yksilön kannalta elämisen taloudelliset perusteet ovat kunnossa tulee hänen arvioitavakseen monimutkaisemmat asiat. Onko vaurauden lisääminen ristiriidassa muiden yksilön tavoitteiden kanssa?

Jos ahneus olisi ihmisen ainoa tai tärkein ominaisuus, ihmiskunta olisi kuollut jo aikoja sitten. Vaikka ahneuteen yhdistettäisiin myös seksi, eivät lapset olisi kasvaneet aikuisiksi ilman sellaista huolenpitoa jossa ahneuden on väistyttävä. Ja näin ehkäisyvälineiden aikana täytyy lapsia jossain määrin jopa haluta jotta niitä edes syntyisi.

Tsunamit ja muut katastrofit ovat myös osoittaneet, että toisten, tuntemattomienkin auttaminen on hämmästyttävän tärkeässä asemassa ihmisen toiminnassa. Ja vaikka vanhukset, köyhät ja työttömät eivät olekaan veropakolaisten suosiossa, suurin osa ihmisistä pitää heitäkin ihmisinä.

En ole sinänsä ydinvoimaa vastaan, mutta koska niiden ja muiden suurten laitosten rakentamista ohjaa enemmän tuo ahneus kuin turvallisuus, en näe niiden rakentamisesta mitään hyötyä. Minua eivät vakuuta omistajien vakuutukset yleisestä hyödystä kun jatkuvasti paljastuu laiminlyöntejä ja suoranaista petosta turvallisuudesta, niin ydinvoimalaoissa kuin pankeissakin.

Kun ahneus verhotaan lukuisten peitesanojen taakse, sen huonot puolet unohtuvat. Mahdollisuus tienata paljon rahaa hukuttaa alleen niin luonnon kuin ihmistenkin luomien uhkien olemassaolon.

Ahneus on inhimillinen ominaisuus, mutta sen havainnointi ja myöntäminen voisivat vähentää sen tuhoisaa vaikutusta.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Tabu: tirkistely

Tämä ei kyllä tavallaan kuuluisi Tabu-otsikon alle. Huono sanavalinta, mutta en keksi parempaakaan. Uteliaisuus ei kelpaa yhtään paremmin. Kielletty hedelmä? Vahingonilo? Troijan hevonen? Seksi? Väkivalta?
No asiaan.

Myydäänkö meille Japani-ilmiötä? Haluammeko tietää mitä Libanonissa tapahtuu? Ovatko Tuksun terveiset meille tärkeitä? Vai onko peräti niin, että meille riittää yksi yhteinen keskustelunaihe kerrallaan? Pitääkö sen olla varmasti sellainen että jutun juurta löytyy?

Kaksi tahoa ainakin osaa tästä ihmisen oudosta tarpeesta hyötyä. Molemmille se on rahantekoväline: Media ja nettirikolliset. Media unohti Libanonin heti ja kokonaan. Myös se media joka ei suoraan rahallisesti hyödy lööpeistä. Ja erilaiset viruksia levittävät nettirikolliset olivat tuhokuvineen heti eturintamassa. Ja moni turvallisuushakuinen tietokoneen käyttäjä lisäsi tietokoneensa turvallisuustasoa tunnetun turvahjelmistotalon tuotteen ja se tuhosi koneen.

Mitä yhteistä näillä asioilla on? Paljonkin, mutta en minä vaan keksi hyvää yhtä sanaa kuvaamaan ilmiötä. Miksi pitäisi? Koska tämäkin tarve on ihmiselle ilmeinen. Jos voi keksiä yhden ratkaisun joka pelastaa maailman, täytyyhän sen olla parempi kuin monimutkaisen verkon muodostama pienten asioiden kokonaisuus. Siis ydinvoima. Sille ei ole yhtään yhtä-ratkaisua joka olisi yhtä hyvä!

Yksi sana voi muodostaa lööpin. Tai iskevän huudon jonka kaikki kuulevat. Monimutkainen lause ei voi tätä tehdä. Sitä joutuisi pysähtymään ja kuuntelemaan ja ajattelemaan. Se ei tässä kiireessä käy. Se ei käy edes politiikassa, yhteisten asioiden hoidossa, jossa kaikille maailman ihmisille yhteiset asiat kuten ilma jota hengitämme, vesi jota juomme, ruoka jota syömme, muodostavat monimutkaiset verkoston jonka ymmärtäminen vaatisi todella paljon kykyä pysähtyä, kuunnella ja ajatella ja josta ei synny lööppejä.
Tulipahan pitkä ja monimutkainen lause.
Tirkistely on helpompaa.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Tabu: ennakkoluulot


Pitäisikö vasemmiston vastustaa ja oikeiston kannattaa yritysveroja?

Mistä ne yritysten maksamat verorahat tulevat? Myynnistä tulevasta voitoista. Ostajat siis maksavat yritysverot ja ne ovat tasaveroja ihan niin kuin arvonlisäverotkin.
Oikeiston pitäisi siis kannattaa niitä, koska niiden lisäys lisäisi tasaverojen osuutta ja vähentäisi ns. "työn verotusta". Vasemmiston taas pitäisi vastustaa yritysveroja, koska kaikkein köyhimmätkin joutuvat maksamaan niitä.

Joskus aikoja sitten on kenties tuntunut järkevältä yksinkertaistaa omistaja ja yritys samaksi sanaksi, vaan sitä se ei ole enää. Nyt on tarkoituksenmukaista puhua työn verotuksesta eikä tuloverotuksesta. Näin saadaan tunteet tasaverotusta kohtaan muuttumaan ja unohtuu miksi veroja kannattaa maksaa.

1. Koska se on edullista:
Tiedämme eri maiden kokemuksista, että monissa asioissa esimerkiksi vakuutuspohjainen huolehtiminen tulee kalliimmaksi kuin veropohjainen:
- terveys
- turvallisuus (poliisi, armeija)
- koulutus
- sosiaaliturva

2. Koska se on oikeudenmukaista:
Suurin osa meistä pitää oikeudenmukaisena tasata suuria tuloeroja. Myös suuri osa suurituloisista pitää tuloerojen tasaamista välttämättömänä pahana yhteiskuntarauhan takia. Tosin osa haluaisi mieluummin ostaa itselleen oman armeijan tai poliisin omaisuutensa turvaamiseksi.

3. Koska voimme veroilla ohjata ihmisten toimia:
Pidämme haittaveroja tarpeellisena tuotannon ja kulutuksen ohjauskeinona.
- tupakkateollisuus saa myrkyttää ihmisiä kunhan veroilla kuitataan yhteiskunnalle aiheutuneita kustannuksia.
- toisten hengittämää ilmaa tai juomaa vettä saa saastuttaa kunhan maksaa haittaveroja.

007 ja lupa tappaa?

Samalla tavalla joskus puhuttiin, että mennään vieraalle töihin. Itsellekin tehty työ oli työtä. Nyt työ on vain sellaista mistä saadaan palkkaa. Ennen työ tehtiin itselle tai vieraalle, mutta ihminen oli se joka teki työn. Nykyisin puhutaan työnantajasta vaikka pitäisi puhua työn ostajasta. Virallisesti ihmisen pitää ymmärtää että esimerkiksi kosmetiikkamainoksissa saa valehdella ihan kuinka paljon tahansa, se kun on niiden tapa.

Jotenkin tuntuu kuin sanoja olisi yhä vaikeampi ymmärtää. Pitäisi aina ensin tietää enemmän sanojasta. Ole siinä sitten ennakkoluuloton.