Tabu: seksuaalisesti hyväksikäytetty mies

Aloitan vaikeimmasta päästä, - omastani. Hyvin henkilökohtaista, mutta silti tämä on mitä suurimmassa määrin myös yhteiskunnallinen kysymys: Meitä lapsena hyväksikäytettyjä miehiä ei yhteiskunta tunne.

Yhteiskunta on vähitellen oppinut tuntemaan pedofiilit. Se on hyvä lööppiaihe. Se on erinomainen "vihollinen" joka herättää hurjaa vihaa ja vaatimuksia kovista rangaistuksista. Etenkin uskontojen piirissä paljastuneilla tapauksilla tehdään paljon rahaa.

Mutta missä olemme me uhrit? Julkisuudesta voisi päätellä, että meitä on paljon, varsinkin kun tiedetään, että pedofilia on vain jäävuoren huippu. Kotona tapahtuva väkivalta, myös seksuaalinen, on paljon yleisempää kuin julkisuudesta voisi päätellä.

Alle kouluikäisenä 50-luvulla olin Auroran sairaalassa kädessäni olevan patin takia. Selvitettyään leikkauksen tarpeen, lääkäri kysyi, oliko muita ongelmia. Sanoin että peräsuoleen sattuu, johon hän tokaisi vihaisesti, ettei peräsuolessa ole tuntoa ja siihen se jäi. No eihän sen enempää tietenkään voi odottaakaan 50-luvulla. 60-luvulla paniikkihäiriökouristuskohtaukset tutkittiin lastenlinnassa: Ei epilepsiaa. Sekin jäi siihen. Samalla vuosikymmenellä Hesperian sairaalassa yhden keskustelun perusteella: hysteriaa. Siis se siitä.

Vaikka kävin masennuksen takia terapiassa parikymmentä vuotta, ei hyväksikäyttö siellä tullut esiin. Seksuaalisuus oli minulle tabu. Muistot olivat koteloituneet syvälle monen lukon taakse. Vasta viitisen vuotta sitten kun sisarusteni kertomukset lapsuudesta raottivat jotain lukkoja, ryhdyin kyselemään itseltäni miksi suhtaudun niin kielteisesti omaan seksuaalisuuteen. Miksi en kykene nauttimaan seksistä? Miksi siihen liittyvät hajut ovat vastenmielisiä? Sisarusten avulla löysin traumaterapiaan ja asiat alkoivat aueta.

Mutta tämä viiden vuoden etsintä on tuonut hyvin esille tabun myös julkisessa terveydenhoidossa. Yhtään kertaa ei minulle ole ehdotettu mitään hoitoa joka millään tavalla liittyisi hyväksikäyttöön. Olen ollut masennuksen takia sekä viikottaisessa terapiassa, että kerran ehdotetussa osastohoidossa. (Hoito-sana ei kyllä siihen paikkaan kuulunut.) Kaksi kertaa olen löytänyt masennukseen itse apua: Mielenterveyden keskusliiton järjestämästä vertaistukikurssista ja sähköhoidosta, jonne älysin pyytää. (Sähköhoidosta olen kirjoittanut aiemminkin.)

Nyt on syksy. Kesällä sain viestiä, että vihdoin olisi Helsingissä ja Turussa syksyllä kokoontumassa vertaistukiryhmät lapsena seksuaalista väkivaltaa kokeneille miehille, mutta nyt on syksy, eikä mitään kuulu, -vieläkään.

Pedofiileille on tehty hoito-ohjelmia. Meille uhreille ei.

Kaikkien aikojen huijaus

Juuri kun ihmiset kuvittelivat laman aiheuttajien joutuvan ahtaalle, tulee uusi laman pelko ja samat huijarit tekevät vieläkin suuremman tilin. Viime aikojen lamoista on opittu. Onpa hyvinkin. Aina kun itse markkinatalousjärjestelmä joutuu kriisiin, sen puolustajat uskottelevat meille, että pelastamistalkoisiin on pakko ryhtyä. Siis ne joiden mielestä ihmisen tärkein ominaisuus on ahneus ja vain se ylläpitää talouskasvua ja vain kasvu on hyväksi ihmisille.

Jos kuvittelemme, että Kreikan pelastaminen on pakko, olemme kahdella tavalla väärässä. Ensinnäkin tällä operaatiolla ei pelasteta Kreikkaa, vaan ahneiden usko siihen, että ahneus kannattaa. Toiseksi jos uskomme, että tällä estetään talouden ajautuminen vielä pahempaan tilanteeseen, niin emme kyllä ole oppineet mitään yhä kiihtyvällä vauhdilla tulevista kriiseistä.

Marjo Matikainen- Kallström on tämän päivän Hesarin yleisönosastossa yllättäen samaa mieltä kuin vaikkapa entisajan pankinjohtajat, että lainaa ei pitäisi myöntää ilman takuita, ilman kohtuullista varmuutta siitä, että laina myös kyetään maksamaan takaisin. Vakuudeksi pitäisi saada omaisuutta. Nykyiset pankinjohtajat ovat hivenen toista mieltä. Kokemus on osoittanut, että kun laina on kyllin suuri, veronmaksajat tulevat aina avuksi. Muita takuita ei tarvita.

Ja me sallimme sen. Me valitsemme joka kerta sellaiset ihmiset edustamaan itseämme jotka uskovat pelaamisen olevan tärkeämpää kuin kaikkien ihmisten hyvinvointi. Mitään todellisia rajoituksia suurille huijauksille ei ole tullut, eikä ole tulossakaan. Miksi olisikaan niin kauan kuin uskomme.

Se kaikkien aikojen huijaus, se on vasta tulossa. Ja sen jälkeen vielä uusi ja suurempi…