Tietoiskuja masennuksesta 4. Hoito

Tämä osio on lyhyt. Tiedetään, että jopa puolet vaikeasta masennuksesta kärsivistä ei saa minkäänlaista hoitoa. Vain pieni osa hoitoa saavista saa hoitosuositusten mukaista hoitoa. Tätä olen käsitellyt aiemminkin tässä blogissa. Mielenterveyden keskusliitto järjestää kursseja jossa vertaistuen kautta voidaan tehokkaasti vaikuttaa, mutta 90% hakijoista jää tämänkin ulkopuolelle.

Vaikean masennuksen diagnoosin kriteerejä ovat:
1. Masentunut mieliala suurimman osan aikaa
2. Kiinnostuksen tai mielihyvän menettäminen asioihin, jotka ovat tavallisesti kiinnostaneet tai tuottaneet mielihyvää
3. Vähentyneet voimavarat tai poikkeuksellinen väsymys
4. Itseluottamuksen tai omanarvontunnon väheneminen
5. Perusteettomat tai kohtuuttomat itsesyytökset
6. Toistuvat kuolemaan tai itsemurhaan liittyvät ajatukset tai itsetuhoinen käyttäytyminen
7. Subjektiivinen tai havaittu keskittymisvaikeus, joka voi ilmetä myös päättämättömyytenä tai jahkailuna
8. Psykomotorinen muutos (kiihtymys tai hidastuneisuus), joka voi olla subjektiivinen tai havaittu
9. Unihäiriöt
10. Ruokahalun lisääntyminen tai väheneminen, johon liittyy painon muutos

Meiltä tällaisilta ihmisiltä vaaditaan kykyä ja voimia itse hakea apua. Samoin meiltä aina kysytään minkälaista hoitoa tarvitsisimme, vaikka enhän minä sitä edes näinkään pitkän sairastamisen jälkeen pysty itse tietämään. Minä haluaisin, että joku asiantuntija osaisi sen minulle kertoa. Vai olenko vain toivoton tapaus jolle mitään hoitoa ei vain ole olemassa.

Tietoiskuja masennuksesta 3. Lapsuus

Turvalliset kasvuolosuhteet ja varhainen puuttuminen. Näistä puhutaan, mutta tekoja ei vielä ole läheskään tarpeeksi. Holhousyhteiskuntaa pidetään pahana asiana, mutta yhä suuremmalta osalta lapsia puuttuu holhooja kokonaan.

Vaikka oma lapsuuteni alkoikin jo kuusikymmentä vuotta sitten, siihen liittyviä asioita voidaan hyvin siirtää yleiseen, sillä vasta viime vuosina on näihin asioihin alettu kiinnittää huomiota.

Lapsena koettu alkoholismi, fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ovat muuttaneet rajulla tavalla lapsen suhtautumista itseensä. Alkoholi tarkoitti aina pahaa. Samoin seksuaalisuus. Niistä täytyi päästä eroon. Murrosiässä tapahtuneet muutokset omassa ruumiissa johtivat osataan ristiriitoihin jotka purkautuivat voimakkaana masennuksena, vaikka lasten masennusta ei silloin osattu tunnistaa.

Seksuaalikielteisyyden syyt alkoivat purkautua tietoisuuteen vasta 55 vuoden jälkeen, pitkien terapioiden jälkeen. Kun sairaus on kestänyt näin kauan se ei todennäköisesti ehdi tämän elämän aikana parantua. Vaan onko minulla oikeutta saada edes helpotusta tähän? Ei ainakaan julkisen terveydenhoidon kautta. Minulla on kaikki hyvin. Jatkuva lääkitys ja työkyvyttömyyseläkkeellä ei masennus haittaa työntekoa. Näinhän se pitää ollakin. Kivuista viis.

Mutta se yleinen. Kuka pitää lapsista huolta, jos vanhemmat eivät osaa tai kykene? Kuka saa puuttua siihen mitä kotona tapahtuu? Kenen pitäisi puuttua siihen mitä kotona tapahtuu?

Tietoiskuja masennuksesta 2. Työn paineet.

Muutokset työelämässä ovat useiden tutkimusten mukaan suurin syy eläköitymisen rajuun kasvuun. Omat kokemukseni ovat samansuuntaisia.

Televisiotoiminnassa alkoi valtaisa muutos kun kolmoskanava aloitti 1986. Nelonen aloitti 1997. Ohjelma-aika lisääntyi hurjasti, mutta mainosrahojen potti ei juuri kasvanut. Se vain jakaantui useamman yrittäjän kesken. Toimiluvat edellyttivät myös kotimaista tuotantoa, mutta laadusta ei tietenkään voitu sanoa mitään. Syntyi hurja tarve halvoille ohjelmille ja niitähän tehtiin.

Olin itse mukana näiden suunnittelussa. Spede kehitti kilpailuohjelmia ja Jaakkolan Eeron kanssa kehittelimme halpoja tuotantotapoja toteutukseen. Mutta kanavat tuottivat tappiota ja tarvittiin koko ajan yhä halvempia ohjelmia. Loppua tälle kehitykselle ei näy vieläkään.

Suurin ongelma ei ollut tekemisen kiihtyvä tahti. Siitä tavallaan nautti. Kykeni käyttämään osaamistaan. Suurin ongelma oli kun huomasi, että sitä osaamista ei enää arvostettu. Aiemmin oli laatu tärkeä ylpeyden aihe. Keskityttiin siihen laatuun joka parhaiten palveli lopputulosta. Niin kauan kun Spede eli minun taitojani kunioitettiin, mutta Speden kuoltua oltiin jo siinä tilanteessa, että hinta määräsi kaiken. Minun taidoillani ei enää ollut käyttöä.

Onneksi Ere teki vielä elokuvia jolloin sain kokea onnistumisia ja arvostusta. Nyt Erenkin kuoltua olen täysin hyödytön.

Minun tarinani on keskeiseltä sisällöltään se tavallinen tarina. Tarina josta lukuisat tutkimukset kertovat. Tarina jonka pitäisi herättää mistä pitäisi puhua ennen kuin eläkeiän kasvattamista voidaan käytännössä toteuttaa.

Tietoiskuja masennuksesta. 1. Fyysiset kivut

Nyt kun lääkitys on melkein kohdallaan, eivät kivut ole mitenkään mahdottomia. Kun aamulla nousen ylös, huimaus on vaimeaa. Saan silmälasit päähäni ensimmäisellä yrittämällä eikä tarvitse kovin kauaa odotella liikkeelle lähtemistä. Portaissa täytyy pitää tiukasti kiinni kaiteesta kun joka askeleella jalkoihin satttuu, reiden ja pohkeiden etuosaan ja nilkkoihin. Aamiaisen jälkeen iskee valtaisa väsymys. Menen takaisin sänkyyn tunniksi pariksi.

Väsymys masentaa. Enkö tänäänkään jaksa tehdä mitään. Olen täysin hyödytön ihminen. Tarpeeton. On valtaisa määrä asioita joita pitäisi voida tehdä ollakseni edes hiukan hyödyksi lähimmäisilleni, mutta asiat ovat möykkynä kiertämässä kehää päässäni sellaisella vauhdilla, että en saa mistään niistä kiinni. Jokainen on sellainen jonka tekemiseksi tarvitsisi tehdä jotain muuta ensin. Kaikkein ensimmäiseksi pitäisi saada vaatteet päällensä, mutta miten päästä ylös sängyn reunalta kun väsyttää ja pyörryttää niin valtavasti. Paine alkaa ahdistaa. Sydämestä pistää ja hengittäminen on työlästä. Ei, ensin pitää saada olo paremmaksi. Köpöttelen takaisin alakertaan, otan rauhoittavan ja tunnen huonoa omaatuntoa siitä. Rauhoittavat ovat vaarallisia. Pikkusiskoni oli narkomaani joka aloitti lääkkeillä ja lopulta kuoli AIDSiin pari vuotta sitten.

Tällainen on kohtuullisen hyvä päivä. Kirjoittaminen auttaa. Siinä ajatukset pysyvät paremmin kasassa.

Masennus sairautena ei ole yleistynyt 1980-luvun lukemista, mutta sen sijaan masennuksen takia eläkkeelle siirtyminen on kasvanut huikeasti. Kun vuonna 1983 masennuksen takia jäi yksityisen sektorin työkyvyttömyyseläkkeelle 350 ihmistä, vuonna 2003 luku oli jo miltei 3 500. Määrä on yli kymmenkertaistunut parissakymmenessä vuodessa.
Kriteerit eivät eläkehakemuksissa ole höllentyneet. Päinvastoin hylkäysten osuus on kasvanut. Kyse on myös suurista kulttuurisista ja työelämän laadun muutoksista. (Raija Gould 2007)

Tämä ja muut vastaavat tutkimustulokset ovat vähitellen johtaneet siihen, että olen ryhtynyt yhä enemmän tulemaan julkisuuteen jonkinlaisena masennuksen mannekiinina. Kun lukee yleisönosastokirjoituksia ja kuuntelee ihmisten puheita käy selväksi, että tietoa on edelleen kovin vähän etenkin kun tehdään päätöksiä mielenterveyspalvelujen rahoittamisesta. Ehkä yksityisestä yleiseen voisi tuoda parempaa ymmärrystä.

Suomi on virallisesti taantumassa!

Tämä uutinen on monessa mielessä mielenkiintoinen. Se perustuu bruttokansantuotteen laskuun. Mitä se sitten tarkoittaa.

Ei ole yhdentekevää millä mittarilla mitataan. Bruttokansantuotetta voisi verrata auton nopeusmittariin. Se ei kerro mitään kulutuksesta, päästöistä, turvallisuudesta, hinnasta, ajomukavuudesta jne.

Jos talosi palaa ja rakennat uuden, niin bruttokansantuote nousee vaikka sinun taloutesi ei ole lainkaan parantunut. Sodissa bruttokansantuote kasvaa koska käytettyjen tilalle tehdään uusia pommeja. Näiden esimerkkien luulisi riittävän kuvaamaan sitä, että bruttokansantuotteella ei voida kuvata ihmisten hyvinvointia. Taloustutkimus onkin jo aikoja sitten kehittänyt parempia mittareita kuvaamaan taloutta.

Miksi sitten kaikki uutiset olivat täynnä tätä mittaria? Ehkä siksi, että monet poliitikot sitä jatkuvasti käyttävät. Miksi? Koska se sopii poliittisiin tarkoitusperiin. Sillä voidaan osoittaa, että jatkuva kasvu on välttämättömyys jolle ei ole vaihtoehtoja. Sillä voidaan osoittaa, että ei ole väliä mitä tuotetaan, kunhan tuotetaan. Mitä kulutetaan, kunhan kulutetaan.

Aina kannattaa kysyä, kuka hyötyy siitä, että keisarille kuvitellaan vaatteet!