Investointisuoja on taas päivän sana. Sillä tarkoitetaan erilaisiin vapaakauppasopimuksiin sisältyviä säännöksiä joiden tarkoitus on taata investoijien tasa-arvoinen kohtelu. Näin sen tarvetta perustellaan.
Miltä investoinnit tarvitsevat suojelua? Demokratialta. Ettei demokraattinen päätöksenteko voisi haitata kaupankäyntiä. Tällä hetkellä Phillip Morris tupakkayhtiö on haastanut Australian valtion oikeuteen koska siellä halutaan tupakka-askiin varoitustarra. Lisäksi se on haastanut Uruguain koska se on suurentamassa varoitustarran kokoa. Se luonnollisesti vähentää tupakkayhtiön voittoja. Tällaiselta menettelyltä investoinnit tarvitsevat suojaa.
Miltä muulta investoinnit tarvitsevat suojaa? Yksityinen ihminen saa ostaa mistä haluaa mitä haluaa, mutta yritykset haluavat että julkiset toimijat, valtiot, kunnat ja niiden laitokset eivät saa vapaasti valita mitä ostavat ja mistä. Tätä perustellaan vapaalla kilpailulla. Tätä perustellaan myös korruption vastaisuudella. Mutta ovatko perustelut oikeita?
Jos ne ovat niin silloin myös yksityisten ihmisten oikeus vapaaseen valintaan pitäisi kieltää. Eihän yritysten vapaa kilpailu voi toimia jos ihmiset voivat valita kalliimman tai huonomman tuotteen. Näinhän julkisten hankintojen rajoituksia perustellaan.
Entä korruptio? Kuuluuko julkisten tahojen valvonta todellakin yrityksille?
Tämä vuosikymmeniä tai vuosisatoja jatkunut vähittäinen demokratian tehtävien siirtäminen markkinoiden hallittavaksi on asia jossa meidän jokaisen olisi syytä olla hyvin huolissamme. Harvainvallasta demokratiaan siirtyminen on usein suhteellisen lyhytaikainen tapahtuma joka koetaan saavutukseksi. Demokratian mureneminen on sen sijaan hidas, niin hidas prosessi että emme sitä huomaa ennen kuin sen korjaaminen tulee todella vaikeaksi.
Maksamme enemmän ”veroja” pankkien omistajille kuin valtiolle. Valtio sentään palauttaa suurimman osan meille takaisin. Yksinomaan koulutus, terveys ja sosiaaliturva ovat 60% valtion menoista. Pankkien omistajat taas kovin vähän, pääomatulovero siitä osasta tuloja joita ei ole piilotettu on pienempi kuin keskituloisten vero.
Olemme antaneet valtion yksinoikeuden painaa rahaa pankeille ja nyt niiden valta on suurempi kuin valtion. Maksamme pankkien omistajille ”rahoituskuluja” jokaisesta ostoksestamme enemmän kuin veroja. Tänään nämä suunnattomat omaisuudet keränneet ”investoijat” saavat erityiskohtelua lukemattomilla eri tavoilla. Muita kansalaisia pienempinä veroprosentteina, laillisina mahdollisuuksina piilottaa omistuksensa hallintarekistereihin (tätä ollaan tuomassa Suomeenkin) ja veroparatiiseihin. Mahdollisuutena haastaa valtiot oikeuteen kuviteltujen tulevien voittojen vähenemisestä. Antamalla piilotukea mitä moninaisimpiin kohteisiin verovähennysten muodossa. (Kun öljy-yhtiö saastuttaa Meksikonlahdella, niin vaadituista korvauksista osa voidaan vähentää verotuksessa. Tämä koskee myös Suomea yhtiöiden käyttämän siirtohinnoittelun takia.)
Olisiko kansan syytä ottaa edes pieni osa valtaansa takaisin itselleen?
