Taas on vaalit

Jos et tiedä ketä äänestää, äänestä naista. Mitä enemmän naisia on päättäjissä, sitä turvallisempi on yhteisö. Näin kertovat tutkimukset. Ja onhan se luonnollista että mitä tasa-arvoisempi on valtuusto, sen paremmin se myös toteuttaa tasa-arvoa.

Ja kannattaa äänestää naista jolla on lapsia kotona. Hän tietää meitä muita paremmin mitä asiat ovat tärkeitä arjessa. Hän on asiantuntija asiassa joka on tärkeämpi kuin mikään muu, lasten arjessa. Miten meistä voi kasvaa ihmisiä joita ei syrjäytetä koska ihmiset asetetaan palvelemaan taloutta eikä päin vastoin.

Ja jotta hän voisi kertoa sen meille muille, hän tarvitsee tukea siihen arkeen. Aikaa ja voimia. Mitä useampi häntä äänestää, sen useammalla on mahdollisuus häntä auttaa lasten kanssa, kaupassa käymisessä tai vain olemalla läsnä tarvittaessa. Siinä vaikkapa meille eläkeläisille tärkeää tekemistä.

Jos ajattelet että äänestämällä voi saada jonkun ajamaan asioitasi, minua ei kannata äänestää. Mutta jos ajattelet että me yhdessä voisimme parantaa heikoimmassa asemassa olevien asemaa, saattaa äänestämisestäkin olla hyötyä. Mutta ajattele toki tarkemmin.

Kannustan kansalaistottelevaisuuteen

Mitä on lapsiin kohdistuva väkivalta? Sitä tapahtuu joka päivä. Suojatiellä ei ole suojassa vaan on syytä pelätä. Autoilijana minullakin on joskus käytössä tämä maan tapa olla pysähtymättä suojatien eteen. Kaupungeissa jopa silloin kun toinen auto on jo pysähtynyt. Jalankulkijana sama autoileva minä huomaa sen paljon selvemmin. Ja lapsia kuolee ja loukkaantuu, jopa suojatiellä.

Mikä saisi minut noudattamaan selkeitä liikennesääntöjä? Pitääkö sen olla samanlainen pelko kuin suojatietä ylittäessä? Entä jos poliisi näkee, ei riitä peloksi kun niitä on niin harvassa. Entä jos näkijöitä olisikin enemmän? Riittäisikö se?

Mitäs jos kannustaisi ihmisiä kansalaistottelevaisuuteen? Kyttäämään? Kännykkäkamera alkaa olla aika yleinen varuste. Mitä jos uhkaisimme kuvata nuo lain rikkomiset? Ja jopa laittaa kuvan nettiin? Olisiko se pieni hinta jos edes yksi lapsi pelastuisi yliajolta suojatiellä?

Onneton takoja

Ymmärrän että kuulun pieneen vähemmistöön ja että kaikkia ei voi auttaa. Se ei kuitenkaan estä isommankaan kuvion miettimistä. Mielenterveys ei ole niin tärkeä asia kun rahaa ei ole. Talous on tärkeämpää kuin ihminen, ja kuitenkin vaurautta on enemmän kuin koskaan. Jotain on pahasti vialla.

Niin onkin. Minun päässäni. Jokainen on oman onnensa seppä, sanovat jotkut. Niinpä.

En pyydä paljoa mutta pyydän liikaa, sen ymmärrän. Haluaisin joskus keskustella jonkun kanssa joka ymmärtää hyväksikäytetyn pojan ongelmia enemmän kuin minä itse. Ne ongelmat kun jatkuvat yhä. En hae terapiaa. Siihen minulla ei ole kykyä eikä ehkä tarvettakaan. Pitäisi osata hakea oikea terapeutti, hakea Kelalta rahaa jne. Tai ymmärtää että byrokratia on tärkeämpää kuin ihminen. Kun on ollut sairaalassa ei saa kysyä terveyskeskuksesta. "Sairaalassa ei ole sellaisia henkilöitä mutta terveyskeskuksessa saattaisi olla." "Terveyskeskuksessa ei ole sellaisia, mutta sairaalassa saattaisi olla." Olen väärällä osastolla, mutta jos haluan oikealle osastolle, en voi saada näitä ja näitä hoitoja.

Mutta kun ei ole voimia oman onnensa takomiseen. Minulle riittäisi joku jonka kanssa joskus voisi vaihtaa ajatuksia. Sähköposti olisi minulle hyvä väline, mutta "potilasturvallisuuden takia" sitä ei voi käyttää. Olen siis silläkin lailla turvaton.

Onneksi minulla on joku joka on samankaltaisessa tilanteessa. Mutta tänään aika kaukana, amerikoissa asti. Ei kai ole ihme, että haluan taas lähteä sinne.

Suuremmatkin vähemmistöt ovat apua vailla. Ja kokonaisuutta ajatellen myös ihmisten enemmistö. Jotta sillä yhdellä prosentilla, joka omistaa puolet maapallon varallisuudesta, menisi vielä paremmin.

Minähän sairastan sitä suurinta syntiä: olen vain laiska ja kateellinen niille jotka viitsivät takoa omaa onneansa.