Niille jotka eivät usko talouden "ainoaan vaihtoehtoon"

Jotta idea tulisi selväksi yksinkertaistettu ja mutkat suoraksi laitettuja vaihtoehtoja.

Linkkien takana on kuitenkin vankkaa faktaa niille joita todellisuus kiinnostaa.

Todella konservatiivinen (säilyttävä) vaihtoehto:

Pohjois Dakota on toistaiseksi ainoa USA:n osavaltio jossa on yhteiskunnan omistama pankki. Se on perustettu 1919 ja toimii kuin mikä tahansa pankki ja tuottaa reippaan osan valtion budjetista. Osavaltiossa on USA:n alhaisin työttömyys, pieni valtion velka, silti verotus kuuluu yhdysvaltojen alhaisimpiin.

Sveitsin pienyritysten paikallisrahamalli:

WIR on perustettu vuonna 1934 ja siinä toimii tällä hetkellä 62 000 yritystä

Ristiinlainausmalli:

Valtio A nollaisi omat velkansa valtiolle B summalla jonka B on velkaa A:lle.

Tämä laskelma näyttää kuinka Euroopassa kokonaisvelkamäärä voidaan puolittaa.

Rahareformi:

Tohtori Richard Wernerin (University of Southampton, Chair in International Banking,) 7 minuutin haastattelut 1 ja 2 jotka selvittävät yksinkertaisesti rahajärjestelmämme perusteet ja miten ne voitaisiin muuttaa hyödyttämään pankkien omistajien sijasta meitä kaikkia.

Pitäisi muistaa aina kysyä miksi

Pankit tekevät luottolaajennuksella tyhjästä rahaa josta hyötyvät harvat.

Miksi eivät valtiot tee sitä samaa painamalla rahaa josta hyötyvät kaikki?

Jos valtion rahan painamista vastustetaan inflaation peikolla, miksi pankkien kohdalla sitä ei pelätä? Siksikö kun pankit ovat aina viisaampia kuin valtiot ja tekevät vain järkeviä ratkaisuja?

Kun pankit lisäävät kierrossa olevan rahan määrää, pankit määrittelevät mihin rahat käytetään.

Ovatko pankit paremmin tietoisia käyttökohteiden hyödyistä kuin valtiot. Totta kai, koska hyödyt korjaavat hyvinkin läheiset tutut, pankkien omistajat.

Kun sitten pankit tekevät tuhoisia valintoja, syyllisiä ovatkin yli varojensa eläneet valtiot jotka eivät älyä käyttää pankkien tavoin rahan painamista. Pankkien onneksi tulevat apuun toiset tutut, poliitikot jotka pyytävät asiantuntijoita korjaamaan pankkien virheitä. Siis tietysti pankkien asiantuntijoita.

Jos pankit uhkaavat kaatua pitää veronmaksajien auttaa niitä, että yrityksissä riittäisi investointihalua. Miksi valtio ei investoi, lisää työllisyyttä ja kysyntää kun ainoastaan sillä on laillinen rahanpainamisen oikeus? Siksi, että nämä harvat jotka nyt tilanteesta hyötyisivät, hyötyisivät hivenen vähemmän mutta kansantalous paranisi. Siis kansan talous. Ja kun kansantalous paranee paranee myös niiden harvojen talous. Mikä tässä on vikana?

Onko meillä jo liikaa työntekijöitä vanhustenhoidossa, terveydenhoidossa, koulutuksessa, poliisissa jne? Työntekijöitä jotka palkallaan pyörittävät yksityistä yritystoimintaa. Onko meillä jo liian paljon hyväkuntoisia teitä, postipalveluja, tietoverkkoja syrjäseuduilla jne. joihin investoiminen toisi töitä lukuisille yrityksille?

On myös toisenlaisia taloustieteilijöitä mm. neljä Nobel palkinnon saajaa jotka kannattavat pankkien 100% reservejä ja valtioiden setelirahoitusta tällaisissa kriiseissä. Niitä joiden mielestä ei tarvitse piilotella laittomuuksia ERV:n tyyppisten nimihirviöiden taakse vaan kutsua asioita oikeilla nimillään. Niiltä jotka eivät hyödy nykymenosta. Follow the money, on tutkivan journalismin hyvä ohje. Miksi? Koska se on talouden kirjaamaton tavoite. Koska niin monet toteuttavat sitä tutkimatta.

Diktatuurista

Arno Juutilainen varoittaa tämän päivän Hämeen Sanomissa diktatuureista. Tämän päivän markkinatalouden kannattajana hänen kritiikkinsä kohdistuu päättäjiin jotka eivät tee tarpeeksi nopeita päätöksiä markkinatalouden pelastamiseksi.

Hän ei ymmärrä tai halua ymmärtää miksi ihmiset ovat menneet kaduille. Kaduilla ollaan siksi, että rahan valta on suurempi kuin demokratian. Siksi, että 1% ihmisistä omistaa yli puolet kaikesta omaisuudesta ja säätää omat talouden lakinsa joita loppujen 99% on noudatettava. Se on harvainvaltaa, diktatuuria, vaikka näkyvää diktaattoria ei ole.

Diktatuuri ei synny tyhjästä vaan siihen tarvitaan suuri joukko ihmisiä. Ihmisiä jotka kokevat hyötyvänsä diktatuurista. He nostavat kuninkaakseen, esikuvakseen karismaattisen ihmisen joka osaa puhua. Esiintyä. Ei diktaattori tee itsestään diktaattoria. Hänet valitaan. Kansa, joskus jopa enemmistö valitsee hänet. Tätä juuri Juutilainenkin pelkää. Niin pelkään minäkin.

Syy pelkoomme on sama. Poliittinen eliitti ei uskalla toimia. Mutta miten pitäisi toimia, siinä näkemyksemme eroavat täysin. Juutilainen haluaa ylläpitää tätä järjestelmää ja sitä varten pitäisi toimia nopeasti ennen kuin kansan kapina saa aikaan muutoksen. Minä haluan demokratian takaisin valtaan ja poliitikkojen näkevän, että muutos on välttämätön. Vaihtoehtoja on aina olemassa. On kuunneltava kansaa ennen kuin toinen diktatuuri nousee vaihtoehdoksi toista vastaan.

Arno Juutilainen nostaa esille useita diktatuureja kolmekymmenluvulta. Kannattaa muistaa, että demokratia oli aika hatara käsite vielä tuolloin. Diktatuurit lupasivat kansalle valtaa ja hyvinvointia. Vaikka valta jäikin harvojen käsiin, enemmistölle esimerkiksi Saksassa myös saatiin joksikin aikaa hyvinvointia. Saksa ei saanut sodan jälkeen mistään lainaa joten valtio perusti oman pankin ja oman rahan ilman velkaa ja muutamassa vuodessa korjattiin sodan runtelemat talot, rakennettiin autobaanat ja valtava sotateollisuus. Ulkomaankauppa hoidettiin vaihtotaloutena ilman valuuttaa. Työttömät saivat töitä ja kansa oli tyytyväinen. Ja kaikki ilman lainaa, korkoa ja inflaatiota. Eikä edes Kruppsit kovasti kärsineet.

Kaikki tiedämme mitä sitten tapahtui. Rakentamisen sijaan ryhdyttiin tuhoamaan, olihan kyseessä diktatuuri jolle toisten hätä on vain oman vallankäytön työkalu. Ihan niin kuin tänäänkin. Tarvitaan lisää sotia jotta voidaan tehdä enemmän soittoa sotatarvikkeilla. Tarvitaan enemmän markkinapaikkoja rahalla pelaamiseen, että saadaan suurempia voittoja. Tarvitaan enemmän pelaajia jotta ihmiset uskoisivat voittojen mahdollisuuteen. Tarvitaan monen maapallon resurssit, jotta jatkuvaa kasvua voidaan kasvattaa jotta voidaan kasvattaa lisää voittoja.

Aarnojuutilaiset uskovat jatkuvaan kasvuun. Minä en. Diktatuureistakin voidaan, ja pitää voida ottaa oppia. Jos ulkoistamme pahan hitlereihin, emme opi mitään.

Itsestäänselvyyksiä: vauraus

Joskus tuntuu että itsestäänselvyyksiä pitää tuoda esille, että ne eivät unohdu.

Vauraus ei synny rahasta vaan ihmisen tekemästä työstä. Ihminen syö marjoja. Siitä tulee hyvinvointia. Ihminen kerää marjoja. Siitä tulee vaurautta. Ihminen rakentaa risuista majan. Siitä tulee vaurautta. Yksityistä vaurautta. Jos ihminen tai joukko ihmisiä rakentaa yhteisölle talon, siitä tulee yhteistä vaurautta.

Entä kun yhteiskunta antaa ihmiselle rahaa jotta hän voi rakentaa talon vaikkapa vanhuksille. Siitä syntyy vaurautta ja samalla raha siirtyy rakennustarvikkeita myyvälle yritykselle ja sitä kautta kiertoon. Ei se ole sen kummempaa. Siihen ei tarvita veroja. Niitä tarvitaan ylläpitämään rahan arvoa ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Siis veroja tarvitaan paljon vähemmän kuin nyt.

Utopiaako? Eipä suinkaan. Jopa USA:ssa tämä toimii pienimuotoisena Pohjois Dakotassa jossa on ainoa osavaltion omistama pankki. Tosin tätä harkitsee nyt myös Kalifornia suuren rahan mittavasta vastustuksesta huolimatta.

Uskomuksia: raha

Aristoteles ajatteli rahasta: Raha määritellään laissa vaihdon välineeksi. Korkoa ei voi hyväksyä koska sen tarkoitus on luoda lisää rahaa.
Näistä ajoista lähtien on keskeinen ristiriita ollut se kontrolloiko rahaa yksityinen taho, jolloin siitä hyötyvät harvat, vai julkinen taho jolloin siitä hyötyvät useat.

• Jos raha määritellään vaurautena vauraat kontrolloivat rahaa.
• Jos kullan avulla, kullan muuttuva arvo kontrolloi rahaa.
• Jos raha määritellään velkana sitä kontrolloivat pankit. Tämä on tilanne nyt, vaikka missään ei lailla ole näin säädetty, vaan rahan teko kuuluu edelleen kuten Aristoteleskin sen määritelee lainsäätäjälle.

"Raha on velkaa"
Kun hakee Googlesta tietoa rahasta näillä sanoilla huomaa kuinka vähän ihmisillä on tietoa rahan synnystä, taloustieteen opiskelijat mukaan luettuna. Jos oletetaan, että Suomen pankilla tätä tietoa olisi, kannattaisi lukea tamä.

"Money As Debt" - haulla löytyy valtaisa määrä videoita jotka selittävät mitä raha on. Tässä on yksi niistä suomenkielisillä teksteillä

Videot ovat pitkiä, tämäkin peräti 10 minuuttia, mielenkiintoisimmat noin tunnin. Eli aivan liian pitkiä niin vähäpätöisen asian ymmärtämiseksi kuin raha. (BB on taas tv:ssä);)

Yritän typistää asiaa muutamaan riviin. Jos mutkien oikaisu hiertää, toivon parannusehdotuksia.

Velkaraha vaatii toimiakseen jatkuvaa kasvua. Onko jatkuva kasvu rajllisella maapallolla mahdollista? Biologiassa sitä kutsutaan syöväksi.

Erilaisia rahareformeja on esitetty ja otettu käyttöön kautta rahan historian. Merkittävimpiä ehdotuksia on syntynyt kriisien yhteydessä. 1930- luvulla taloustiedeyhteisö yhdysvalloissa esitti lähes yksimielisesti rahareformia jossa keskuspankki FED olisi kansallistettu, mutta pankit (jotka omistivat ja omistavat FED:in saivat lobattua lakiehdotuksen nurin.

- Tällä vuosituhannella Bernard Lietar, yksi Euron luojista ja Euroopan keskuspankin entisistä johtajista, on ehdottanut rinnakkaisen tai rinnakkaisten rahajärjestelmien laajentamista. Näitä on syntynyt historiassa jatkuvasti ja syntyy edelleen. Hakusana LETS (Local Exchange Trading Systems).
Lietar korostaa valtioiden osallistumista näihin hyväksymällä ne veron maksun välineiksi. (toiminnassa Uruguaissa) Tämä ei ole mitään uutta, vaan esimerkiksi Englannissa 1200 luvulla käyttöön otettu raha (THE TALLY STICKS (1100 - 1854)) toimi vakaasti monta sataa vuotta.
Yksi vanhimmista vielä toimivista järjestelmistä on Sveitsin WIR Bank joka syntyi 30 luvun laman myötä eikä ole kärsinyt lamoista tamän jälkeenkään.

- Toinen tällä hetkellä paljon keskustelussa oleva rahareformi on valtion oma pankkitoiminta. Tätä kritisoivat eniten nykyjärjestelmästä hyötyvät väittäen valtion holtittoman rahankäytön tuovan inflaatiota, eli markkinataloudessa markkinat huolehtivat rahan arvosta paremmin kuin valtiot. Tutkimukset kuitenkin puhuvat toista kieltä. Karkeasti ottaen, jos valtio toimenpiteillään luo jotain todellista, kuten esimerkiksi terveydenhoitoa, maantietä tai sosiaaliturvaa, se lisää ihmisten kulutusmahdollisuuksia ja perinteisessä talousajattelussa siis talouskasvua.

• Valtion pankkitoiminnan vaihtoehtoina ovat keskuspankki joka lainaa samalla korolla valtiolle kuin liikepankeille jolloin valtion maksamat korot pysyvät pieninä. Tätä kritisoidaan sillä, että rahan luomiseen osallistuvat edelleen pankit jolloin ne myös osallistuvat rahan arvon määrittelyyn suuremmalla panoksella kuin valtiot.
• Toinen vaihtoehto on se tutumpi ajatusmalli, että valtio painaa rahaa tarpeen mukaan (pääasiassa elektronisesti kuten liikepankit nykyisin) ja tällöin korko ei pääse vaikuttamaan valtion liikkeelle laskeman rahan määrään.
• Kolmas vaihtoehto on valtion pankkitoiminnan laajentaminen myös lainaustoimintaan jolloin raha olisi vain vaihdannan väline, mitä useimmat ihmiset kuvittelevatkin sen olevan.

- Yksi rahareformin muoto liittyy Zeitgeist tyyppisten liikkeiden kokonaisvaltaisempaan rahan sisältämien arvoasetelmien muutokseen. Useissa niistä kritisoidaan kasvun ja maapallon rajallisuuden ristiriitaa ja luodaan hyvin lähelle uskonnollisia ajatusmalleja olevia liikkeitä. Painotetaan ihmisten henkistä kasvua ja sisäistä muutosta kuten DeGrowth liikkeessä tai tekniikan mahdollisuuksiin kuten Zaitgeist liikkeessä.

Näiden kahden pääsuuntauksen välissä on Tim Jacksonin teoksessaan "Hyvinvointia ilman kasvua rajallisen planeetan taloustiede" referoima Kestävän kehityksen komission raportti joka jakaa perusteellisesti tutkittua tietoa talouden ja luonnonvarojen välisistä suhteista etenkin kasvihuoneilmiön näkökulmasta. Tässä pyritään löytämään toteuttamiskelpoisia keinoja väistämättömän muutoksen rauhanomaiseen toteuttamiseen.

Uskomuksia: globaali työnjako

Tämänhetkisessä maailmassa työnjako, erikoistuminen on edennyt tavattoman pitkälle. Pidämme yleisesti hyödyllisenä sitä, että saamme näin tuotettua tavaraa ja palveluja enemmän ja tehokkaammin. Toki huomaamme aika-ajoin myös sen tuomia haitallisia piirteitä, mutta keskityn tässä yhteen piirteeseen joka on jäänyt keskustelussa taka-alalle.

Ihminen on hyvin sopeutuvainen monenlaisiin olosuhteisiin osittain siksi, että aivojemme palkitsemisjärjestelmä on kehittynyt hyvin monipuoliseksi. Voimme korvata jonkin menetetyn mielihyvän lähteen jollain toisella. Toisaalta nämä mekanismit ovat syntyneet evoluution eri aikoina ja aivojen varhaisissa kerrostumissa syntyneet saattavat olla rakenteeltaan sellaisia, että niiden korvaaminen jollain toisella on enemmän haitallista kuin ymmärrämme.

Kun muutama vuosikymmen sitten pohdittiin kovasti nopean kaupungistumisen synnyttämiä ongelmia, miesten kokema tarpeettomuuden tunne nousi esille, kun konkreettinen tekeminen perheen hyväksi näytti vähenevän. Tämä pohdinta laantui kovin nopeasti kun suurimmat muuttoaallot vaimenivat. Tässä pohdinnassa oli kuitenkin suuremmankin ongelman siemen.

Pesänrakennusvietin voisi kuvitella olevan varsin varhaisen evoluution tulosta ja ihmiselle erityisen tärkeää johtuen jälkeläisten pitkästä ja paljon oppimista vaativasta lapsuudesta. Aivojen palkitsemisjärjestelmässä pitkää lapsuutta tukevat muodot ovat ensiarvoisen tärkeässä asemassa. Empatian kehittymisessä jälkeläisten ruokkiminen lienee näistä tärkein. Miten ruokimme tätä palkitsemisjärjestelmää saattaa olla lähes yhtä tärkeää kuin itse ruoka. Miten muodostuvat sidokset jotka tukevat pitkää lapsuutta?

Välitön vuorovaikutus on tärkein sidoksia muodostava ja ylläpitävä järjestelmä. Lisääntynyt erikoistuminen, työnjako tuo ehkä helpommin sitä ruokaa, mutta vähentää vuorovaikutusta tärkeimpien sidosten välillä ja korvaa ne toisilla. Vietämme yhä enenevässä määrin aikaa sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät kuulu ydinperheeseen. Erikoistuminen tarkoittaa myös sitä, että perheen kanssa vietetty aika ei tuota yhtä voimakkaita hyvänolon tunteita kuin jokin muu. Ja kuinka se voisikaan, kun olemme ulkoistaneet suuren osan niistä toiminnoista jotka perheessä voisivat tuoda tyydytystä. Eräs ruoan jälkeen tärkeimmistä, pesänrakennusvietti, jää lähes kokonaan vaille toteutusta.

Voisiko olla, että erikoistumisen sijasta pitäisi kiinnittää huomiota myös monipuolisuuteen, niihin toimintoihin jotka kannattaisi jättää ulkoistamatta? Olisiko empatiakyvyn harjoittaminen yksi mahdollinen lääke ahneuteen, vihapuheisiin ja väkivaltaan?

Uskomuksia: näkymätön käsi

Uskomisen näkökulmia voi olla useita. Yksi keskeinen on usko oman kokemuksen yleispätevyyteen. Se on hyödyllistä vaikkapa silloin kun on polttanut sormensa kynttilässä. Tuskin sitä tarvitsee toistaa vaikka tieteellinen näkemys edellyttää toistettavuutta. On hyödyllistä vain uskoa. Tästä arkikokemuksesta on kuitenkin seurauksia. Opetamme lapsillemme oman kokemuksemme merkityksen ja useimmiten se uskotaan.

Mitä voimakkaammin kokemukseen liittyy tunne, sen voimakkaammin uskomme kokemuksen voimaan. Siitä seuraa helposti yleistys. Kaikki kynttilät polttavat. Kaikki palavat polttavat. Ja tähän liittyvät monet sirkustemput. Palaminen voi tapahtua myös alhaisemmissa lämpötiloissa vaikka se on arkikokemuksen mukaan mahdotonta. Liekin heijastus voi näyttää yhtä todelliselta kuin liekki itse.

Kun oma kokemus jostain on positiivinen, on luontaista pyrkiä toistamaan sitä. Ja toisto lisää uskoa kokemuksen yleispätevyyteen. Joillain eliölajeilla se on lajin säilymisen kannalta tärkein ominaisuus. Ihmisellä on aivojen rakenteessa myös kummallinen uudehko, ehkä vain miljoona vuotta vanha ominaisuus. Tietoisuus. Siinä rakenteessa arvioidaan niitä viestejä joita kokemus on vanhempiin kerrostumiin tallentanut. Tässä kerroksessa toimii myös niin sanottu moraali. Siinä arvotetaan toisaalta välitöntä mielihyvää ja toisaalta empatian kautta syntyvää viivästettyä mielihyvää.

Välitön mielihyvän kokemukset tuottavat esteettömästi jatkuessaan jatkuvasti kiihtyvän tarpeen saada enemmän ja enemmän tuota mielihyvää. Syntyy addiktio. Jotta mielihyvää kertyisi on luotava uskomuksia jotka vaimentavat mielihyvän hankkimiseen mahdollisesti liittyviä haittoja. Yksi tällainen uskomus on "näkymätön käsi" eli kun yksilö menestyy, menestystä valuu myös ympäröivään yhteisöön. Tämä uskomus on tärkeä niille joiden addiktio on raha ja niille jotka haluavat seurata edellisiä. Ahneus on siinä mielessä huono sana, että se syyllistää addiktoituneen ihmisen, mutta ei ympäröivää yhteisöä joka mahdollistaa addiktion.

Addiktiot eivät yleensä ole parannettavissa vain syyllistämällä vaan puuttumalla niiden syntymekanismiin. Tupakointikiellot auttavat niitä joiden addiktio ei ole kovin paha, mutta pahemmin sairastuneille olisi tarjottava apua lopettamiseen. Tehokkain tapa on kuitenkin estää addiktion synty. Tarkemmin sanottuna estää toisten ihmisten addiktoiminen. Lähes jokaisen moraali hyväksyy ajatuksen, että toista ihmistä ei saa tappaa, myrkyttää, tai aiheuttaa terveydelle haittaa. Mutta viimeksi mainittu on jo sillä rajalla, että uskomus näkymättömään käteen näyttää sen oikeuttavan.

Tabu: pelaaminen

Otetaan kaksi fiktiivistä hahmoa joilla ei ole vastinetta todellisuudessa. Pelaaja 1 pelaa kaiket päivät tietokonepelejä. Pelaaja 2 pelaa kaiket päivät pörssissä. Molemmat ovat taitavia pelaajia. Pelaaja 1 elää sosiaalituella. Hän on sosiaalipummi jonka pelaamiseen osallistuvat kaikki veronmaksajat. Yhteiskunta käyttää myös valtavasti verorahoja byrokratiaan joka yrittää estää tämän.

Pelaaja 2 elää pelin tuomilla voitoilla. Hän on sijoittaja jonka pelaaminen on arvostettua työtä ja joka maksaa tuloistaan veroa. Yhteiskunta palkitsee tätä pitämällä veroprosentin alhaisena jotta hän jatkaisi pelaamista.

Entä jos olisi älyllisesti rehellinen ja miettisi, vaikkakin se on työlästä, mistä ne rahat tälle pelaajalle tulevat. Jos joku voittaa, joku aina häviää. Siis rahat tulevat toisilta pelaajilta. Sehän on ihan oikein. Pelaajat tietävät riskit.

Entä ketä ovat voittajat ja ketä häviäjät. No nyt ollaankin jo vaikeammassa tilanteessa. Pörssit ovat kehittäneet keinoja joilla salataan pelaajien henkilöllisyys. Hallintarekisteri on yksi salausmenetelmä. Mutta pörssit eivät suinkaan ole ainoa rahan kauppapaikka. Pankit hoitavat sijoittajien rahoja. Ne ovat oikeastaan se oikea sijoittajien kauppapaikka. Niissä myydään mm. lainoja, niin pankin "omia" kuin valtioidenkin. Valtioiden lainoja myydään kuten osakkeitakin jossa niitä "merkitään" ja niille lasketaan korko. Niitä "huutokaupataan". Siis ihan niin kuin osakkeitakin.
Kaikki nämä "arvopaperit" ovat siis pelimerkkejä joiden todellinen arvo myyjälle on siis ostohinta, mutta ostajalle arvo määräytyy vasta kun niillä ostetaan jotain tavaraa tai palvelua. Pelaajille kuitenkin pelimerkki on pelaamisen väline. Yhdellä pankilla (J.P.Morgan) on tileillään enemmän pelimerkkejä kuin koko maailman bruttokansantuote. Siis kaikkien maailmalla tuotettujen tavaroiden ja palvelujen yhteenlaskettu summa. Pitäisi olla selvää, että tuo pelimerkkien määrällä ei oikeasti voida ostaa koko maapalloa, mutta se kuvaa hyvin kuinka pelaaminen on irronnut reaalimaailmasta.

Ketkä tämän pelin maksavat. Koska pelaaminen on piilotettu niin monen mutkan taa, voisi hyvä lähtökohta tutkia ketkä menettävät tällä hetkellä rahaa. Ilmiselvästi ainakin valtiot. Valtiot ovat keskeisiä toimijoita pelimarkkinoilla. Valtiot siirtävät korkojen muodossa parhaille pelaajille järjettömän isoja summia.

Ns. Instituutionaaliset sijoittajat ovat merkillinen osa tätä pelimaailmaa. Esimerkiksi Suomessa eläkeyhtiöt keräävät tasaveron luonteisia "vakuutusmaksuja" jotka ne "sijoittavat" peliin ja odottavat hyviä tuottoja jotka osittain valuvat valtion maksettaviksi. Raha kiertää sehän on pääasia, vai onko?

Ei riitä, että veronmaksu on niin monimutkaista, että sitä voidaan käyttää poliittisena lyömäaseena niin oikealla kuin vasemmalla ihan hyvin perustein. Sen monimutkaisuus piilottaa rahan liikkeet myös tavalliselta kansalaiselta. Maksamme huomaamattamme veroja aina kun käytämme rahaa ja nämä verot ovat tasaveroja. Julkisen sektorin palvelumaksuja harva osaa mieltää veroiksi. Kunnallisvero on myös tasavero eikä näy tilinauhassa erikseen. Mutta verovähennykset näkyvät kaikkialla. Kaikki rakastavat verovähennyksiä vaikka suurin osa niistä hyödyttää enemmän suurituloisia kuin muita. Puhe progressiosta kilpistyisi helposti siihen jos vertaamme keskituloisten maksamaa veroprosenttia suurituloisiin. Keskituloisten veroprosentti on suurempi kuin todella suurituloisten. Se ei ole progressiivisuutta.

Mihin me kiinnitämme huomiomme? Pelaaja ykköseen. Hän selvästi elää meidän muiden kustannuksella. Miksi pelaaja 2 ei saa samanlaista tuomiota vaikka hän elää satoja tai tuhansia kertoja suuremmalla summalla meidän kaikkien kustannuksella?

Pelaaminen, kilpailu, on osa ihmisenä olemista. Niin on myös hoiva. Ilman hoivaa ei olisi lapsia, ei ihmisiä, ei mahdollisuutta kilpailla. Hoiva tuo ihmiselle aina hyvinvointia, pelaamisessa jonkun voitto on muiden häviö. Olisiko aika muuttaa tärkeysjärjestystä.

Vaikka asia on kovin monimutkainen, yksi asia on yksinkertainen. Olemassa oleva ei ole ainoa vaihtoehto. Jos katsomme miten ihmisten enemmistö elää huomaamme vaihtoehtoja olevan todella paljon. Jos ajattelisimme miten haluaisimme elää, vaihtoehtoja olisi vielä enemmän.

Vaihtoehtoja on monia jos vain uskallamme sanoa, että keisarilla ei ole vaatteita.

Tabu: verotus

On hassua kuinka sekaisin näyttävät käsitteet olevan kun keskustellaan verotuksesta. Siinä yhteydessä olisi hyvä ymmärtää mihin verovarat käytetään, mutta sitä tietoa on äärimmäisen vaikea saada. Edes valtiovarainministeriö ei pysty kansanedustajien pyynnöistä huolimatta tuottamaan sellaista tietoa jossa olisi karkeasti jaoteltu sekä kuntien, että valtion menot eri menoluokkiin, kuten peruskoulutukseen, eläkkeisiin, perusterveydenhoitoon, erikoissairaanhoitoon jne. Erilaiset tuet, kuten yritystuet joita jopa EK on pitänyt karsimisen arvoisina, eivät ole valtiovarainministeriön taidoillakaan näköjään mahdollisia laskea.

Köyhistä ovat huolissaan kaikki puolueet, mutta oikeudenmukaisesta verotuksesta ei kukaan. Oikeudenmukaisuus koskee kaikkia, myös keski- ja hyvätuloisia. Läpinäkyvyyden pitäisi olla yksi keskeinen oikeudenmukaisuuden ominaisuus, mutta nyt ollaan kaukana siitä. Kulutusverot ovat yksi sellainen veron muoto jossa veronmaksu on hyvin piilotettu maksajilta. Yllättävän harva ostaja tajuaa ostaessaan maksavansa veroja vaikka useimmille arvonlisävero on tuttu käsite. Niissä maissa joissa hinnat ilmoitetaan ilman veroja, on helppo tajuta niitä maksavansa kun ne kassalla lisätään hintaan. Sen sijaan kun teet ylitöitä, näet palkkapussista selvästi kuinka paljon veroja maksat. Sekään ei kuitenkaan ole läpinäkyvää, koska vasta vuoden lopussa voisi nähdä jos jaksaisi laskea lopullisen veroprosenttinsa ja se on jotain ihan muuta kuin mitä ihmiset kuvittelevat. Sitä ei myöskään verottaja sinulle ilmoita.

Läpinäkyvyys on selvästi ongelma puolueille, koska sitä ei haluta lisätä vaan tilkkutäkkiä vaan laajennetaan. Ei riitä, että verotuskohteita on lukuisia, verovähennyskohteita on vielä enemmän. Aina on vaalit tulossa ja siksi kunnollista veroremonttia ei saada aikaan. Sinänsä se olisi yksinkertaista. Veroja voisi olla esimerkiksi kaksi: Tulovero jossa kaikki tulot olisivat saman progression alaisia ja josta ei tehtäisi mitään vähennyksiä. Sekä haittaverot jotka koskisivat sellaisia toimintoja yleisesti ottaen tuotantoja joista on yhteiskunnalle haittaa, mutta joita ei haluta kieltää. Siis verotus koskisi vain ihmisiä, ei kuvitteellisia olentoja kuten yhteisöjä. (yrityksiä, kuolinpesiä, järjestöjä jne.)

Kuka tällaisesta verotuksesta hyötyisi ja kuka ei?

Kun ei olisi kunnallisveroa, olisivat ihmiset verotuksellisesti tasa-arvoisia asuinpaikasta riippumatta. Nykyinen kunnallisvero tarkoittaa sitä, että mitä huonommat palvelut, sitä korkeammat verot.
Kun ei ole yritysverotusta, ei ole ns. kaksoisverotusta jossa yritys maksaa voitosta veroa ja osingonsaaja saamastaan osingosta. Suurin osa yrittäjistä hyötyisi, mutta ne jotka voivat muuttaa tulojaan pääomatuloksi häviäisivät sen minkä yritykset voittaisivat joten jos osingonjako suurenisi jäisi häviö prosenteissa varsin pieneksi.
Läpinäkyvyyttä voitaisiin lisätä myös joustavalla veroprosentin muutoksella. Kun veroprosenttia voitaisiin muuttaa koko vuoden ajan ei ylitöistä tai muista satunnaisista tuloista tarvitsisi maksaa niin suuria ennakonpidätyksiä vaan ne voitaisiin tasata läpi vuoden. Mikään ei estäisi niitä tasattaviksi useammankin vuoden jaksoissa.
Eniten tällaisesta verotuksesta kärsisivät verosuunnitteluyritykset jotka kävisivät tarpeettomiksi. Tämä vapauttaisi sitä teollisuuden niin kaipaamaa koulutettua työvoimaa tuottavaan työhön.

Jos yritysveroa ei olisi voitaisiin haittavero suunnata niille aloille jotka todella tuottavat haittaa ihmisille. Perusrakenne olisi sama kuin nyt valmisteverojen suhteen, mutta tiedon lisääntymisen kautta niitä voitaisiin suunnata paremmin.

Kerättävän veron määrä voisi olla samaa luokkaa kuin nykyisin, mutta verovalvonnan helpottuminen toisi taas sitä kaivattua työvoimaa tuottavimpiin töihin, kuten hoito ja hoiva-alalle.

Tämä kaikki ei ole piruilua, vaikka siihenkin tunnen oikeutusta tässä järjettömässä veroviidakossa jossa kuka tahansa pystyy esittämään vastakkaisia esimerkkejä verotuksen epäkohdista tai hyödyistä.

(Ja jotta verovähennyksistä ei syntyisi keskustelua, voitaisiin ne hoitaa oikeudenmukaisemmin ja tehokkaammin tulonsiirroilla.)

Taidan jättää äänestämättä

Olen ollut aina aika aktiivinen politiikan seuraaja. Olen ollut kunnanvaltuustoissa, -hallituksissa, lautakunnissa jne. vuosikymmeniä. Mutta näin yksinäiseksi en ole vielä koskaan itseäni politiikan saralla tuntenut. Suomi on muuttunut paljon enemmän kuin muu maailma. Kun Neuvostoliitto romahti, teollistunut maailma, siis se ihmisten vähemmistö luuli että maailmankaikkeuden tärkein sota, kylmä sota loppui ja kapitalismi, tai ainakin markkinatalous voitti.

Mutta ihmisten enemmistölle ei tapahtunut mitään muutosta. Oikeat sodat eivät loppuneet. Rikkaissa teollisuusmaissa välittäminen kasvoi. Välitettiin kaikkea mahdollista jolla voi käydä kauppaa. Ei sillä väliä ovatko ne aseita, huumeita, tai ruokaa. Ihmisten enemmistöstäkin välitettiin. Vaikka orjuus teoriassa on kiellettyä, käytännössä ei. Kenen tahansa onnettomuudesta, kurjuudesta ja kuolemasta saa hyötyä jos se lisää talouskasvua.

Suomeahan tämä ei koske. Kaikki tietävät, että rajaton kasvu ei ole rajallisella maapallolla mahdollinen mutta yksikään puolue ei halua irtautua tästä oravanpyörästä. Ei edes ilmastonmuutoksen takia joka tuhoaa suuren osan maailmaa. "Ei ole muuta mahdollisuutta kuin talouskasvu. Kapitalismi voitti. Sosialismi hävisi. Mutta kumpikaan ismit eivät kiinnosta ihmisten enemmistöä. Ihmisten enemmistölle tärkeää on ruoka. Ruoka ja hengissä selviäminen ovat se tärkein.

Meitä houkutellaan äänestämään vaalikoneilla. Googlen vaalikoneiden kärjessä ovat suuret mediat. Yhtään kysymystä joka liittyisi maapallomme ihmisten enemmistöön ei niistä löydy. Vasta kuudentena listalla on "Ulkopoliittinen vaalikone" jossa käsitellään koko palloa koskevia kysymyksiä. Tekijänä pieni Kehitysyhteistyön palvelukeskus jota ei tavallisesti mediaan yhdistetä.

Monissa puolueissa on ehdokkaita, jopa kansanedustajia jotka ovat sitä mieltä, että tästä oravanpyörästä pitää hypätä pois. Että talousrikoksetkin ovat rikoksia ja sen lisäksi ihmiselle on annettu myös moraali. Mutta he ovat vähemmistönä. Perussuomalaisissakin niitä on ainakin yksi. Demarit eivät ole välittäneet pitkään aikaan. Vihreät eivät enää välitä. Vasemmistoliittokaan ei näytä välittävän. Ehkä minäkin lakkaan välittämästä. Masennus ei lakkaa.

Tabu: ahneus

Kun koko nykyinen "kehittyneiden" maiden talousjärjestelmä perustuu ahneuden kuviteltuun hyvinvointia levittämään voimaan, ei ole ihme, että käsitteestä seuraa ristiriitoja. Yksilön halu lisätä vaurauttaan voidaan tietysti arkimoraalissa nähdä vain hyvänäkin asiana. Kuitenkin kun yksilön kannalta elämisen taloudelliset perusteet ovat kunnossa tulee hänen arvioitavakseen monimutkaisemmat asiat. Onko vaurauden lisääminen ristiriidassa muiden yksilön tavoitteiden kanssa?

Jos ahneus olisi ihmisen ainoa tai tärkein ominaisuus, ihmiskunta olisi kuollut jo aikoja sitten. Vaikka ahneuteen yhdistettäisiin myös seksi, eivät lapset olisi kasvaneet aikuisiksi ilman sellaista huolenpitoa jossa ahneuden on väistyttävä. Ja näin ehkäisyvälineiden aikana täytyy lapsia jossain määrin jopa haluta jotta niitä edes syntyisi.

Tsunamit ja muut katastrofit ovat myös osoittaneet, että toisten, tuntemattomienkin auttaminen on hämmästyttävän tärkeässä asemassa ihmisen toiminnassa. Ja vaikka vanhukset, köyhät ja työttömät eivät olekaan veropakolaisten suosiossa, suurin osa ihmisistä pitää heitäkin ihmisinä.

En ole sinänsä ydinvoimaa vastaan, mutta koska niiden ja muiden suurten laitosten rakentamista ohjaa enemmän tuo ahneus kuin turvallisuus, en näe niiden rakentamisesta mitään hyötyä. Minua eivät vakuuta omistajien vakuutukset yleisestä hyödystä kun jatkuvasti paljastuu laiminlyöntejä ja suoranaista petosta turvallisuudesta, niin ydinvoimalaoissa kuin pankeissakin.

Kun ahneus verhotaan lukuisten peitesanojen taakse, sen huonot puolet unohtuvat. Mahdollisuus tienata paljon rahaa hukuttaa alleen niin luonnon kuin ihmistenkin luomien uhkien olemassaolon.

Ahneus on inhimillinen ominaisuus, mutta sen havainnointi ja myöntäminen voisivat vähentää sen tuhoisaa vaikutusta.

Tabu: tirkistely

Tämä ei kyllä tavallaan kuuluisi Tabu-otsikon alle. Huono sanavalinta, mutta en keksi parempaakaan. Uteliaisuus ei kelpaa yhtään paremmin. Kielletty hedelmä? Vahingonilo? Troijan hevonen? Seksi? Väkivalta?
No asiaan.

Myydäänkö meille Japani-ilmiötä? Haluammeko tietää mitä Libanonissa tapahtuu? Ovatko Tuksun terveiset meille tärkeitä? Vai onko peräti niin, että meille riittää yksi yhteinen keskustelunaihe kerrallaan? Pitääkö sen olla varmasti sellainen että jutun juurta löytyy?

Kaksi tahoa ainakin osaa tästä ihmisen oudosta tarpeesta hyötyä. Molemmille se on rahantekoväline: Media ja nettirikolliset. Media unohti Libanonin heti ja kokonaan. Myös se media joka ei suoraan rahallisesti hyödy lööpeistä. Ja erilaiset viruksia levittävät nettirikolliset olivat tuhokuvineen heti eturintamassa. Ja moni turvallisuushakuinen tietokoneen käyttäjä lisäsi tietokoneensa turvallisuustasoa tunnetun turvahjelmistotalon tuotteen ja se tuhosi koneen.

Mitä yhteistä näillä asioilla on? Paljonkin, mutta en minä vaan keksi hyvää yhtä sanaa kuvaamaan ilmiötä. Miksi pitäisi? Koska tämäkin tarve on ihmiselle ilmeinen. Jos voi keksiä yhden ratkaisun joka pelastaa maailman, täytyyhän sen olla parempi kuin monimutkaisen verkon muodostama pienten asioiden kokonaisuus. Siis ydinvoima. Sille ei ole yhtään yhtä-ratkaisua joka olisi yhtä hyvä!

Yksi sana voi muodostaa lööpin. Tai iskevän huudon jonka kaikki kuulevat. Monimutkainen lause ei voi tätä tehdä. Sitä joutuisi pysähtymään ja kuuntelemaan ja ajattelemaan. Se ei tässä kiireessä käy. Se ei käy edes politiikassa, yhteisten asioiden hoidossa, jossa kaikille maailman ihmisille yhteiset asiat kuten ilma jota hengitämme, vesi jota juomme, ruoka jota syömme, muodostavat monimutkaiset verkoston jonka ymmärtäminen vaatisi todella paljon kykyä pysähtyä, kuunnella ja ajatella ja josta ei synny lööppejä.
Tulipahan pitkä ja monimutkainen lause.
Tirkistely on helpompaa.

Tabu: ennakkoluulot

Pitäisikö vasemmiston vastustaa ja oikeiston kannattaa yritysveroja?

Mistä ne yritysten maksamat verorahat tulevat? Myynnistä tulevasta voitoista. Ostajat siis maksavat yritysverot ja ne ovat tasaveroja ihan niin kuin arvonlisäverotkin.
Oikeiston pitäisi siis kannattaa niitä, koska niiden lisäys lisäisi tasaverojen osuutta ja vähentäisi ns. "työn verotusta". Vasemmiston taas pitäisi vastustaa yritysveroja, koska kaikkein köyhimmätkin joutuvat maksamaan niitä.

Joskus aikoja sitten on kenties tuntunut järkevältä yksinkertaistaa omistaja ja yritys samaksi sanaksi, vaan sitä se ei ole enää. Nyt on tarkoituksenmukaista puhua työn verotuksesta eikä tuloverotuksesta. Näin saadaan tunteet tasaverotusta kohtaan muuttumaan ja unohtuu miksi veroja kannattaa maksaa.

1. Koska se on edullista:
Tiedämme eri maiden kokemuksista, että monissa asioissa esimerkiksi vakuutuspohjainen huolehtiminen tulee kalliimmaksi kuin veropohjainen:
- terveys
- turvallisuus (poliisi, armeija)
- koulutus
- sosiaaliturva

2. Koska se on oikeudenmukaista:
Suurin osa meistä pitää oikeudenmukaisena tasata suuria tuloeroja. Myös suuri osa suurituloisista pitää tuloerojen tasaamista välttämättömänä pahana yhteiskuntarauhan takia. Tosin osa haluaisi mieluummin ostaa itselleen oman armeijan tai poliisin omaisuutensa turvaamiseksi.

3. Koska voimme veroilla ohjata ihmisten toimia:
Pidämme haittaveroja tarpeellisena tuotannon ja kulutuksen ohjauskeinona.
- tupakkateollisuus saa myrkyttää ihmisiä kunhan veroilla kuitataan yhteiskunnalle aiheutuneita kustannuksia.
- toisten hengittämää ilmaa tai juomaa vettä saa saastuttaa kunhan maksaa haittaveroja.

007 ja lupa tappaa?

Samalla tavalla joskus puhuttiin, että mennään vieraalle töihin. Itsellekin tehty työ oli työtä. Nyt työ on vain sellaista mistä saadaan palkkaa. Ennen työ tehtiin itselle tai vieraalle, mutta ihminen oli se joka teki työn. Nykyisin puhutaan työnantajasta vaikka pitäisi puhua työn ostajasta. Virallisesti ihmisen pitää ymmärtää että esimerkiksi kosmetiikkamainoksissa saa valehdella ihan kuinka paljon tahansa, se kun on niiden tapa.

Jotenkin tuntuu kuin sanoja olisi yhä vaikeampi ymmärtää. Pitäisi aina ensin tietää enemmän sanojasta. Ole siinä sitten ennakkoluuloton.

Tabu: pukeutuminen

Mikä ihmeen tabu? Olemmehan kovin sallivia pukeutumisen suhteen. Naiset ovat jo pitkään voineet käyttää housuja ja miesten pukuja. Ja miehet hameita?

Pitkä kaapu miehellä on sallittu jos se on musta ja hän on pappi. Asun saa täydentää myös musta päähine. Jos kaapu on lyhyt, voi olla kyse myös nuohoojasta, mutta siinä asussa ei ole pääsyä itsenäisyyspäivän juhliin. Mutta jos päähine on huivi joka peittää myös korvat, on kyseessä kreikkalaiskatolinen nunna tai Islaminuskoinen nainen ja linnanjuhliin saa tulla. Kunkahan monen Burkhan takana taas on mies?

Näitä rajoja kirjoitetaan parhaillaan monissa paikoissa lakiin. Mutta lakiin kirjoittamaton todellinen tabu on yöpuku.

Mihin perustuu yö- ja päiväasujen ero? Minä olen saanut lahjaksi raidallisen marimekko-paidan. Itse asiassa kaksikin. Raidat ovat samat, materiaali sama. Toisesssa lukee Marimekko, toisessa Ristomatti Ratia. Toinen on myyty t-paitana ja toinen pyjamana. Mutta kumpi? Mikä erottaa ne toisistaan? Yöllä saa käyttää kumpaa vaan, mutta miksi toista ei kerta kaikkiaan sovi käyttää päivällä?

Yöasut ovat yleensä pehmeitä ja mukavia, mutta päiväasut eivät. Miksi? Miksi pitkä yöpaita on päivällä täysin kielletty? Sellainen mariraitainen. Miehillä!

Monet nukkuvat alusvaatteissa, mutta nekään eivät kelpaa päiväasuksi. Ja syynä ei taatusti ole liika seksikkyys, ainakaan miehillä, ainakaan pitkissä kalsareissa. Mutta jokin siinä on. Kalsarit voivat olla aivan saman näköisiä kuin urheiluhousut.

Miksi meidän pitää tunnistaa jokin koodi yöasuksi ja kieltää se päivällä? Kyllä näitä pukeutumiseen liittyviä tabuja on tällä tuulipukukansallakin ihan riittämiin.

Tabu: rasismi

Sarjassa satuttavia sanoja on vielä vaikkapa rasisti. Tunnustan olevani. Kun kuulen jonkun olevan nyrkkeilijä, korvani sulkeutuvat aika totaalisti jatkosta. Miksi ihminen haluaa satuttaa toista ihmistä. Niputan nämä ihmiset tämän taipumuksen takia yhteen. Se on rasismia.

Tai jos on helpompi ymmärtää, niputan yhteen italialaiset ja Berlusconin. Niin ja mafian ja Rooman valtakunnan järjettömän väkivaltakoneiston. Se nyt ainakin on rasismia.

Ja sitten miehet. Ja naiset. Ja jos löytyisi sopivia sanoja, kaikki siltä väliltä. En osaa monia kieliä, mutta ymmärrykseni ei riitä sille, miksi ihmisestä pitää ensimmäiseksi ratkaista sukupuoli. Man on ihminen ja woman on nainen!

Oleellisempaa kuin pelätä olevansa rasisti, on tiedostaa se ominaisuus itsessämme. Luokittelu kuuluu ihmisenä olemiseen ja merkitysten antaminen erilaisilla nimityksillä on yhteisen kielen, toisen ihmisen ymmärtämisen edellytys. Mutta ihmisenä olemisessa, toisen ihmisen ymmärtämisessä, oman ymmärryksensä vajavaisuuden tunnistaminen on todella tärkeää.

Tabu: rodunjalostus

Viime vuosisadan alkupuolella oli hyvinkin yleistä ja hyväksyttyä ajatella rodunjalostusta ihmistenkin kohdalla. Hitlerin Saksan jälkeen ajatuksesta tuli tabu vaikka toiminta on jatkunut ja Suomessakin jopa kiihtynyt viime vuosina.

Lääketiede on ollut rodunjalostuksen etulinjassa. Se, että päämäärä on ollut toinen, ei vaikuta lopputulokseen. Vaikka varmasti meistä suurimmalle osalle lääketiede merkitsee sairauksien parantamista, jopa hengissä selviämistä, tarkoittaa se samalla myös sitä, että me muutamme evoluution kulkua. Onko sekin evoluutiota on kokonaan toinen kysymys.

Mutta se, ketä me hoidamme, kenet me pelastamme elämään ja kenet jatkamaan sukua on myös kokonaan toinen asia. Hoidon saaminen, elämään pelastaminen on kuitenkin valinta, tietoinen valinta. Varakkailla on suurempi oikeus elämään kuin varattomilla.

Suomessa noin viisikymmentä vuotta sitten alkoi suuri muutos. Vähävaraisten terveydentila alkoi nousta ja kuolleisuus vähentyä lähemmäs varakkaiden tasoa. Nyt lähivuosikymmeninä rodunjalostus on taas tullut muotiin ja samassa tahdissa hyvätuloisten verotuksen keventämisen kanssa ovat terveyserotkin taas kasvaneet.

Miksi se on niin hankalaa ymmärtää, että kun jonkun veroja kevennetään muut joutuvat sen maksamaan. Eikä vain veroina vaan myös heikentyneenä terveytenä.

Tabu: itsenäisyys

Ihminen on laji jolle sosiaalinen vuorovaikutus on ehdottoman tärkeä asia lajin säilymisen kannalta. Tämän vuorovaikutuksen vaikutukset vaan ovat niin monensuuntaiset, että tuottaa suunnattomia vaikeuksia nähdä niitä omassa itsessämme. Me haluamme olla itsenäisiä, päättää itse omista asioistamme. Ja kuitenkin me toimimme pääosin samalla tavalla kuin muutkin siinä ryhmässä johon tunnemme kuuluvamme.

Biologiasta olemme oppineet, että geenit määrittelevät lähes kaiken muunkin kuin silmiemme värin.
Psykologiasta taas sen, että ympäristö voi muuttaa lähes minkä tahansa ominaisuuden toisenlaiseksi.
Näiden välissä kulkee vaikkapa epigenetiikka jolla on vahvaa näyttöä aivojen plastisuudesta, - siitä että tapamme ajatella voi myös muuttaa aivojen rakennetta, -geenejä.

Ihmislajille olennaista on monipuolinen oppiminen. Me opimme niin kuin kaikki eläimet jotkin asiat evoluution kautta. Me opimme matkimalla. Me opimme myös kokeilemalla. Ehkä kuitenkin tälle lajille erityisin ominaisuus on oppiminen ajattelemalla. Joskus kykenemme yhdistelemään mielessämme asioita mitä epätodennäköisimmillä tavoilla ja täten synnytämme uutta puhtaasti kuvittelemalla.

Kuitenkin valta-osa toiminnastamme liittyy ympäristön (laajassa merkityksessä) havainnointiin ja siitä kokemuksiemme kautta tehtyihin päätelmiin joista suurin osa on tiedostamatonta. Me opimme, että valta-osa kaupunkiympäristöstä on täynnä houkutuksia, asioita jotka ovat tarkoitettu houkutuksiksi ja myös toimivat sellaisina. Miten tämä eroaa vaikkapa marjametsästä? Sekin on täynnä houkutuksia jotka vaikuttavat meidän tunteisiimme. Jos pidämme marjoista, näkymä tuo veden kielelle ja helposti aiheuttaa myös välittömän toiminnan. Katunäkymässä tilanne on toinen. Moni mainos menee huomaamattamme ohi. Tai niin me luulemme. Mutta markkinoinnin ammattilaiset tietävät mikä vaikuttaa.

Mutta ei markkinointi ole vain mainontaa. Samat mekanismit toimivat niin viihdeteollisuudessa kuin uskonnoissakin. Ja oleellista ei ole niinkään se mitä muut tekevät meille, vaan se mitä annamme tehdä, mitä haluamme meille tehtävän. Kuinka itsenäisiä haluamme olla? Ja jos tajuamme omat heikkoutemme, haluammeko suojella niitä jotka ovat meitäkin heikommassa asemassa?

Tässä brutaali esimerkki:
Tuhansia alle 5 vuotiaita lapsia kuolee joka päivä ripuliin koska heille ei ole saatavissa puhdasta vettä. Suomessa vesi maksaa noin yhden euron tuhannelta litralta putkea pitkin kotiin tuotuna. Jos siihen lisätään tarpeelliset mineraalit ja lähetetään Itellan hinnoilla maailman toiselle puolelle, näiden lasten hengen pelastaminen maksaisi alle 20 euroa henkeä kohti. Tuhat lasta päivässä 365 päivää vuodessa olisi 7,3 miljoonaa euroa, eli 0,4% suomalaisten mainontaan käyttämästä rahasta. Siis tilastoidusta rahasta jossa ei ole mukana esimerkiksi viihdeteollisuuden sisäistä markkinointia kuten tv-sarjojen koukuttavuuteen käytettyjä rahoja jne.

Minusta olisi hyvä keskustella tabuista. Olemmeko rehellisiä itsellemme kun puhumme itsenäisyydestä? Onko tämä esimerkki kuolevien lasten ja markkinointiin käytettäviin rahoihin todella meidän vapaa valintamme?