Niille jotka eivät usko talouden "ainoaan vaihtoehtoon"

Jotta idea tulisi selväksi yksinkertaistettu ja mutkat suoraksi laitettuja vaihtoehtoja.

Linkkien takana on kuitenkin vankkaa faktaa niille joita todellisuus kiinnostaa.

Todella konservatiivinen (säilyttävä) vaihtoehto:

Pohjois Dakota on toistaiseksi ainoa USA:n osavaltio jossa on yhteiskunnan omistama pankki. Se on perustettu 1919 ja toimii kuin mikä tahansa pankki ja tuottaa reippaan osan valtion budjetista. Osavaltiossa on USA:n alhaisin työttömyys, pieni valtion velka, silti verotus kuuluu yhdysvaltojen alhaisimpiin.

Sveitsin pienyritysten paikallisrahamalli:

WIR on perustettu vuonna 1934 ja siinä toimii tällä hetkellä 62 000 yritystä

Ristiinlainausmalli:

Valtio A nollaisi omat velkansa valtiolle B summalla jonka B on velkaa A:lle.

Tämä laskelma näyttää kuinka Euroopassa kokonaisvelkamäärä voidaan puolittaa.

Rahareformi:

Tohtori Richard Wernerin (University of Southampton, Chair in International Banking,) 7 minuutin haastattelut 1 ja 2 jotka selvittävät yksinkertaisesti rahajärjestelmämme perusteet ja miten ne voitaisiin muuttaa hyödyttämään pankkien omistajien sijasta meitä kaikkia.

Pitäisi muistaa aina kysyä miksi

Pankit tekevät luottolaajennuksella tyhjästä rahaa josta hyötyvät harvat.

Miksi eivät valtiot tee sitä samaa painamalla rahaa josta hyötyvät kaikki?

Jos valtion rahan painamista vastustetaan inflaation peikolla, miksi pankkien kohdalla sitä ei pelätä? Siksikö kun pankit ovat aina viisaampia kuin valtiot ja tekevät vain järkeviä ratkaisuja?

Kun pankit lisäävät kierrossa olevan rahan määrää, pankit määrittelevät mihin rahat käytetään.

Ovatko pankit paremmin tietoisia käyttökohteiden hyödyistä kuin valtiot. Totta kai, koska hyödyt korjaavat hyvinkin läheiset tutut, pankkien omistajat.

Kun sitten pankit tekevät tuhoisia valintoja, syyllisiä ovatkin yli varojensa eläneet valtiot jotka eivät älyä käyttää pankkien tavoin rahan painamista. Pankkien onneksi tulevat apuun toiset tutut, poliitikot jotka pyytävät asiantuntijoita korjaamaan pankkien virheitä. Siis tietysti pankkien asiantuntijoita.

Jos pankit uhkaavat kaatua pitää veronmaksajien auttaa niitä, että yrityksissä riittäisi investointihalua. Miksi valtio ei investoi, lisää työllisyyttä ja kysyntää kun ainoastaan sillä on laillinen rahanpainamisen oikeus? Siksi, että nämä harvat jotka nyt tilanteesta hyötyisivät, hyötyisivät hivenen vähemmän mutta kansantalous paranisi. Siis kansan talous. Ja kun kansantalous paranee paranee myös niiden harvojen talous. Mikä tässä on vikana?

Onko meillä jo liikaa työntekijöitä vanhustenhoidossa, terveydenhoidossa, koulutuksessa, poliisissa jne? Työntekijöitä jotka palkallaan pyörittävät yksityistä yritystoimintaa. Onko meillä jo liian paljon hyväkuntoisia teitä, postipalveluja, tietoverkkoja syrjäseuduilla jne. joihin investoiminen toisi töitä lukuisille yrityksille?

On myös toisenlaisia taloustieteilijöitä mm. neljä Nobel palkinnon saajaa jotka kannattavat pankkien 100% reservejä ja valtioiden setelirahoitusta tällaisissa kriiseissä. Niitä joiden mielestä ei tarvitse piilotella laittomuuksia ERV:n tyyppisten nimihirviöiden taakse vaan kutsua asioita oikeilla nimillään. Niiltä jotka eivät hyödy nykymenosta. Follow the money, on tutkivan journalismin hyvä ohje. Miksi? Koska se on talouden kirjaamaton tavoite. Koska niin monet toteuttavat sitä tutkimatta.

Diktatuurista

Arno Juutilainen varoittaa tämän päivän Hämeen Sanomissa diktatuureista. Tämän päivän markkinatalouden kannattajana hänen kritiikkinsä kohdistuu päättäjiin jotka eivät tee tarpeeksi nopeita päätöksiä markkinatalouden pelastamiseksi.

Hän ei ymmärrä tai halua ymmärtää miksi ihmiset ovat menneet kaduille. Kaduilla ollaan siksi, että rahan valta on suurempi kuin demokratian. Siksi, että 1% ihmisistä omistaa yli puolet kaikesta omaisuudesta ja säätää omat talouden lakinsa joita loppujen 99% on noudatettava. Se on harvainvaltaa, diktatuuria, vaikka näkyvää diktaattoria ei ole.

Diktatuuri ei synny tyhjästä vaan siihen tarvitaan suuri joukko ihmisiä. Ihmisiä jotka kokevat hyötyvänsä diktatuurista. He nostavat kuninkaakseen, esikuvakseen karismaattisen ihmisen joka osaa puhua. Esiintyä. Ei diktaattori tee itsestään diktaattoria. Hänet valitaan. Kansa, joskus jopa enemmistö valitsee hänet. Tätä juuri Juutilainenkin pelkää. Niin pelkään minäkin.

Syy pelkoomme on sama. Poliittinen eliitti ei uskalla toimia. Mutta miten pitäisi toimia, siinä näkemyksemme eroavat täysin. Juutilainen haluaa ylläpitää tätä järjestelmää ja sitä varten pitäisi toimia nopeasti ennen kuin kansan kapina saa aikaan muutoksen. Minä haluan demokratian takaisin valtaan ja poliitikkojen näkevän, että muutos on välttämätön. Vaihtoehtoja on aina olemassa. On kuunneltava kansaa ennen kuin toinen diktatuuri nousee vaihtoehdoksi toista vastaan.

Arno Juutilainen nostaa esille useita diktatuureja kolmekymmenluvulta. Kannattaa muistaa, että demokratia oli aika hatara käsite vielä tuolloin. Diktatuurit lupasivat kansalle valtaa ja hyvinvointia. Vaikka valta jäikin harvojen käsiin, enemmistölle esimerkiksi Saksassa myös saatiin joksikin aikaa hyvinvointia. Saksa ei saanut sodan jälkeen mistään lainaa joten valtio perusti oman pankin ja oman rahan ilman velkaa ja muutamassa vuodessa korjattiin sodan runtelemat talot, rakennettiin autobaanat ja valtava sotateollisuus. Ulkomaankauppa hoidettiin vaihtotaloutena ilman valuuttaa. Työttömät saivat töitä ja kansa oli tyytyväinen. Ja kaikki ilman lainaa, korkoa ja inflaatiota. Eikä edes Kruppsit kovasti kärsineet.

Kaikki tiedämme mitä sitten tapahtui. Rakentamisen sijaan ryhdyttiin tuhoamaan, olihan kyseessä diktatuuri jolle toisten hätä on vain oman vallankäytön työkalu. Ihan niin kuin tänäänkin. Tarvitaan lisää sotia jotta voidaan tehdä enemmän soittoa sotatarvikkeilla. Tarvitaan enemmän markkinapaikkoja rahalla pelaamiseen, että saadaan suurempia voittoja. Tarvitaan enemmän pelaajia jotta ihmiset uskoisivat voittojen mahdollisuuteen. Tarvitaan monen maapallon resurssit, jotta jatkuvaa kasvua voidaan kasvattaa jotta voidaan kasvattaa lisää voittoja.

Aarnojuutilaiset uskovat jatkuvaan kasvuun. Minä en. Diktatuureistakin voidaan, ja pitää voida ottaa oppia. Jos ulkoistamme pahan hitlereihin, emme opi mitään.

Itsestäänselvyyksiä: vauraus

Joskus tuntuu että itsestäänselvyyksiä pitää tuoda esille, että ne eivät unohdu.

Vauraus ei synny rahasta vaan ihmisen tekemästä työstä. Ihminen syö marjoja. Siitä tulee hyvinvointia. Ihminen kerää marjoja. Siitä tulee vaurautta. Ihminen rakentaa risuista majan. Siitä tulee vaurautta. Yksityistä vaurautta. Jos ihminen tai joukko ihmisiä rakentaa yhteisölle talon, siitä tulee yhteistä vaurautta.

Entä kun yhteiskunta antaa ihmiselle rahaa jotta hän voi rakentaa talon vaikkapa vanhuksille. Siitä syntyy vaurautta ja samalla raha siirtyy rakennustarvikkeita myyvälle yritykselle ja sitä kautta kiertoon. Ei se ole sen kummempaa. Siihen ei tarvita veroja. Niitä tarvitaan ylläpitämään rahan arvoa ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Siis veroja tarvitaan paljon vähemmän kuin nyt.

Utopiaako? Eipä suinkaan. Jopa USA:ssa tämä toimii pienimuotoisena Pohjois Dakotassa jossa on ainoa osavaltion omistama pankki. Tosin tätä harkitsee nyt myös Kalifornia suuren rahan mittavasta vastustuksesta huolimatta.

Uskomuksia: raha

Aristoteles ajatteli rahasta: Raha määritellään laissa vaihdon välineeksi. Korkoa ei voi hyväksyä koska sen tarkoitus on luoda lisää rahaa.
Näistä ajoista lähtien on keskeinen ristiriita ollut se kontrolloiko rahaa yksityinen taho, jolloin siitä hyötyvät harvat, vai julkinen taho jolloin siitä hyötyvät useat.

• Jos raha määritellään vaurautena vauraat kontrolloivat rahaa.
• Jos kullan avulla, kullan muuttuva arvo kontrolloi rahaa.
• Jos raha määritellään velkana sitä kontrolloivat pankit. Tämä on tilanne nyt, vaikka missään ei lailla ole näin säädetty, vaan rahan teko kuuluu edelleen kuten Aristoteleskin sen määritelee lainsäätäjälle.

"Raha on velkaa"
Kun hakee Googlesta tietoa rahasta näillä sanoilla huomaa kuinka vähän ihmisillä on tietoa rahan synnystä, taloustieteen opiskelijat mukaan luettuna. Jos oletetaan, että Suomen pankilla tätä tietoa olisi, kannattaisi lukea tamä.

"Money As Debt" - haulla löytyy valtaisa määrä videoita jotka selittävät mitä raha on. Tässä on yksi niistä suomenkielisillä teksteillä

Videot ovat pitkiä, tämäkin peräti 10 minuuttia, mielenkiintoisimmat noin tunnin. Eli aivan liian pitkiä niin vähäpätöisen asian ymmärtämiseksi kuin raha. (BB on taas tv:ssä);)

Yritän typistää asiaa muutamaan riviin. Jos mutkien oikaisu hiertää, toivon parannusehdotuksia.

Velkaraha vaatii toimiakseen jatkuvaa kasvua. Onko jatkuva kasvu rajllisella maapallolla mahdollista? Biologiassa sitä kutsutaan syöväksi.

Erilaisia rahareformeja on esitetty ja otettu käyttöön kautta rahan historian. Merkittävimpiä ehdotuksia on syntynyt kriisien yhteydessä. 1930- luvulla taloustiedeyhteisö yhdysvalloissa esitti lähes yksimielisesti rahareformia jossa keskuspankki FED olisi kansallistettu, mutta pankit (jotka omistivat ja omistavat FED:in saivat lobattua lakiehdotuksen nurin.

- Tällä vuosituhannella Bernard Lietar, yksi Euron luojista ja Euroopan keskuspankin entisistä johtajista, on ehdottanut rinnakkaisen tai rinnakkaisten rahajärjestelmien laajentamista. Näitä on syntynyt historiassa jatkuvasti ja syntyy edelleen. Hakusana LETS (Local Exchange Trading Systems).
Lietar korostaa valtioiden osallistumista näihin hyväksymällä ne veron maksun välineiksi. (toiminnassa Uruguaissa) Tämä ei ole mitään uutta, vaan esimerkiksi Englannissa 1200 luvulla käyttöön otettu raha (THE TALLY STICKS (1100 - 1854)) toimi vakaasti monta sataa vuotta.
Yksi vanhimmista vielä toimivista järjestelmistä on Sveitsin WIR Bank joka syntyi 30 luvun laman myötä eikä ole kärsinyt lamoista tamän jälkeenkään.

- Toinen tällä hetkellä paljon keskustelussa oleva rahareformi on valtion oma pankkitoiminta. Tätä kritisoivat eniten nykyjärjestelmästä hyötyvät väittäen valtion holtittoman rahankäytön tuovan inflaatiota, eli markkinataloudessa markkinat huolehtivat rahan arvosta paremmin kuin valtiot. Tutkimukset kuitenkin puhuvat toista kieltä. Karkeasti ottaen, jos valtio toimenpiteillään luo jotain todellista, kuten esimerkiksi terveydenhoitoa, maantietä tai sosiaaliturvaa, se lisää ihmisten kulutusmahdollisuuksia ja perinteisessä talousajattelussa siis talouskasvua.

• Valtion pankkitoiminnan vaihtoehtoina ovat keskuspankki joka lainaa samalla korolla valtiolle kuin liikepankeille jolloin valtion maksamat korot pysyvät pieninä. Tätä kritisoidaan sillä, että rahan luomiseen osallistuvat edelleen pankit jolloin ne myös osallistuvat rahan arvon määrittelyyn suuremmalla panoksella kuin valtiot.
• Toinen vaihtoehto on se tutumpi ajatusmalli, että valtio painaa rahaa tarpeen mukaan (pääasiassa elektronisesti kuten liikepankit nykyisin) ja tällöin korko ei pääse vaikuttamaan valtion liikkeelle laskeman rahan määrään.
• Kolmas vaihtoehto on valtion pankkitoiminnan laajentaminen myös lainaustoimintaan jolloin raha olisi vain vaihdannan väline, mitä useimmat ihmiset kuvittelevatkin sen olevan.

- Yksi rahareformin muoto liittyy Zeitgeist tyyppisten liikkeiden kokonaisvaltaisempaan rahan sisältämien arvoasetelmien muutokseen. Useissa niistä kritisoidaan kasvun ja maapallon rajallisuuden ristiriitaa ja luodaan hyvin lähelle uskonnollisia ajatusmalleja olevia liikkeitä. Painotetaan ihmisten henkistä kasvua ja sisäistä muutosta kuten DeGrowth liikkeessä tai tekniikan mahdollisuuksiin kuten Zaitgeist liikkeessä.

Näiden kahden pääsuuntauksen välissä on Tim Jacksonin teoksessaan "Hyvinvointia ilman kasvua rajallisen planeetan taloustiede" referoima Kestävän kehityksen komission raportti joka jakaa perusteellisesti tutkittua tietoa talouden ja luonnonvarojen välisistä suhteista etenkin kasvihuoneilmiön näkökulmasta. Tässä pyritään löytämään toteuttamiskelpoisia keinoja väistämättömän muutoksen rauhanomaiseen toteuttamiseen.

Uskomuksia: globaali työnjako

Tämänhetkisessä maailmassa työnjako, erikoistuminen on edennyt tavattoman pitkälle. Pidämme yleisesti hyödyllisenä sitä, että saamme näin tuotettua tavaraa ja palveluja enemmän ja tehokkaammin. Toki huomaamme aika-ajoin myös sen tuomia haitallisia piirteitä, mutta keskityn tässä yhteen piirteeseen joka on jäänyt keskustelussa taka-alalle.

Ihminen on hyvin sopeutuvainen monenlaisiin olosuhteisiin osittain siksi, että aivojemme palkitsemisjärjestelmä on kehittynyt hyvin monipuoliseksi. Voimme korvata jonkin menetetyn mielihyvän lähteen jollain toisella. Toisaalta nämä mekanismit ovat syntyneet evoluution eri aikoina ja aivojen varhaisissa kerrostumissa syntyneet saattavat olla rakenteeltaan sellaisia, että niiden korvaaminen jollain toisella on enemmän haitallista kuin ymmärrämme.

Kun muutama vuosikymmen sitten pohdittiin kovasti nopean kaupungistumisen synnyttämiä ongelmia, miesten kokema tarpeettomuuden tunne nousi esille, kun konkreettinen tekeminen perheen hyväksi näytti vähenevän. Tämä pohdinta laantui kovin nopeasti kun suurimmat muuttoaallot vaimenivat. Tässä pohdinnassa oli kuitenkin suuremmankin ongelman siemen.

Pesänrakennusvietin voisi kuvitella olevan varsin varhaisen evoluution tulosta ja ihmiselle erityisen tärkeää johtuen jälkeläisten pitkästä ja paljon oppimista vaativasta lapsuudesta. Aivojen palkitsemisjärjestelmässä pitkää lapsuutta tukevat muodot ovat ensiarvoisen tärkeässä asemassa. Empatian kehittymisessä jälkeläisten ruokkiminen lienee näistä tärkein. Miten ruokimme tätä palkitsemisjärjestelmää saattaa olla lähes yhtä tärkeää kuin itse ruoka. Miten muodostuvat sidokset jotka tukevat pitkää lapsuutta?

Välitön vuorovaikutus on tärkein sidoksia muodostava ja ylläpitävä järjestelmä. Lisääntynyt erikoistuminen, työnjako tuo ehkä helpommin sitä ruokaa, mutta vähentää vuorovaikutusta tärkeimpien sidosten välillä ja korvaa ne toisilla. Vietämme yhä enenevässä määrin aikaa sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät kuulu ydinperheeseen. Erikoistuminen tarkoittaa myös sitä, että perheen kanssa vietetty aika ei tuota yhtä voimakkaita hyvänolon tunteita kuin jokin muu. Ja kuinka se voisikaan, kun olemme ulkoistaneet suuren osan niistä toiminnoista jotka perheessä voisivat tuoda tyydytystä. Eräs ruoan jälkeen tärkeimmistä, pesänrakennusvietti, jää lähes kokonaan vaille toteutusta.

Voisiko olla, että erikoistumisen sijasta pitäisi kiinnittää huomiota myös monipuolisuuteen, niihin toimintoihin jotka kannattaisi jättää ulkoistamatta? Olisiko empatiakyvyn harjoittaminen yksi mahdollinen lääke ahneuteen, vihapuheisiin ja väkivaltaan?

Uskomuksia: näkymätön käsi

Uskomisen näkökulmia voi olla useita. Yksi keskeinen on usko oman kokemuksen yleispätevyyteen. Se on hyödyllistä vaikkapa silloin kun on polttanut sormensa kynttilässä. Tuskin sitä tarvitsee toistaa vaikka tieteellinen näkemys edellyttää toistettavuutta. On hyödyllistä vain uskoa. Tästä arkikokemuksesta on kuitenkin seurauksia. Opetamme lapsillemme oman kokemuksemme merkityksen ja useimmiten se uskotaan.

Mitä voimakkaammin kokemukseen liittyy tunne, sen voimakkaammin uskomme kokemuksen voimaan. Siitä seuraa helposti yleistys. Kaikki kynttilät polttavat. Kaikki palavat polttavat. Ja tähän liittyvät monet sirkustemput. Palaminen voi tapahtua myös alhaisemmissa lämpötiloissa vaikka se on arkikokemuksen mukaan mahdotonta. Liekin heijastus voi näyttää yhtä todelliselta kuin liekki itse.

Kun oma kokemus jostain on positiivinen, on luontaista pyrkiä toistamaan sitä. Ja toisto lisää uskoa kokemuksen yleispätevyyteen. Joillain eliölajeilla se on lajin säilymisen kannalta tärkein ominaisuus. Ihmisellä on aivojen rakenteessa myös kummallinen uudehko, ehkä vain miljoona vuotta vanha ominaisuus. Tietoisuus. Siinä rakenteessa arvioidaan niitä viestejä joita kokemus on vanhempiin kerrostumiin tallentanut. Tässä kerroksessa toimii myös niin sanottu moraali. Siinä arvotetaan toisaalta välitöntä mielihyvää ja toisaalta empatian kautta syntyvää viivästettyä mielihyvää.

Välitön mielihyvän kokemukset tuottavat esteettömästi jatkuessaan jatkuvasti kiihtyvän tarpeen saada enemmän ja enemmän tuota mielihyvää. Syntyy addiktio. Jotta mielihyvää kertyisi on luotava uskomuksia jotka vaimentavat mielihyvän hankkimiseen mahdollisesti liittyviä haittoja. Yksi tällainen uskomus on "näkymätön käsi" eli kun yksilö menestyy, menestystä valuu myös ympäröivään yhteisöön. Tämä uskomus on tärkeä niille joiden addiktio on raha ja niille jotka haluavat seurata edellisiä. Ahneus on siinä mielessä huono sana, että se syyllistää addiktoituneen ihmisen, mutta ei ympäröivää yhteisöä joka mahdollistaa addiktion.

Addiktiot eivät yleensä ole parannettavissa vain syyllistämällä vaan puuttumalla niiden syntymekanismiin. Tupakointikiellot auttavat niitä joiden addiktio ei ole kovin paha, mutta pahemmin sairastuneille olisi tarjottava apua lopettamiseen. Tehokkain tapa on kuitenkin estää addiktion synty. Tarkemmin sanottuna estää toisten ihmisten addiktoiminen. Lähes jokaisen moraali hyväksyy ajatuksen, että toista ihmistä ei saa tappaa, myrkyttää, tai aiheuttaa terveydelle haittaa. Mutta viimeksi mainittu on jo sillä rajalla, että uskomus näkymättömään käteen näyttää sen oikeuttavan.