Tämä osio on lyhyt. Tiedetään, että jopa puolet vaikeasta masennuksesta kärsivistä ei saa minkäänlaista hoitoa. Vain pieni osa hoitoa saavista saa hoitosuositusten mukaista hoitoa. Tätä olen käsitellyt aiemminkin tässä blogissa. Mielenterveyden keskusliitto järjestää kursseja jossa vertaistuen kautta voidaan tehokkaasti vaikuttaa, mutta 90% hakijoista jää tämänkin ulkopuolelle.
Vaikean masennuksen diagnoosin kriteerejä ovat:
1. Masentunut mieliala suurimman osan aikaa
2. Kiinnostuksen tai mielihyvän menettäminen asioihin, jotka ovat tavallisesti kiinnostaneet tai tuottaneet mielihyvää
3. Vähentyneet voimavarat tai poikkeuksellinen väsymys
4. Itseluottamuksen tai omanarvontunnon väheneminen
5. Perusteettomat tai kohtuuttomat itsesyytökset
6. Toistuvat kuolemaan tai itsemurhaan liittyvät ajatukset tai itsetuhoinen käyttäytyminen
7. Subjektiivinen tai havaittu keskittymisvaikeus, joka voi ilmetä myös päättämättömyytenä tai jahkailuna
8. Psykomotorinen muutos (kiihtymys tai hidastuneisuus), joka voi olla subjektiivinen tai havaittu
9. Unihäiriöt
10. Ruokahalun lisääntyminen tai väheneminen, johon liittyy painon muutos
Meiltä tällaisilta ihmisiltä vaaditaan kykyä ja voimia itse hakea apua. Samoin meiltä aina kysytään minkälaista hoitoa tarvitsisimme, vaikka enhän minä sitä edes näinkään pitkän sairastamisen jälkeen pysty itse tietämään. Minä haluaisin, että joku asiantuntija osaisi sen minulle kertoa. Vai olenko vain toivoton tapaus jolle mitään hoitoa ei vain ole olemassa.
sunnuntai 8. maaliskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti