Televisiotoiminnassa alkoi valtaisa muutos kun kolmoskanava aloitti 1986. Nelonen aloitti 1997. Ohjelma-aika lisääntyi hurjasti, mutta mainosrahojen potti ei juuri kasvanut. Se vain jakaantui useamman yrittäjän kesken. Toimiluvat edellyttivät myös kotimaista tuotantoa, mutta laadusta ei tietenkään voitu sanoa mitään. Syntyi hurja tarve halvoille ohjelmille ja niitähän tehtiin.
Olin itse mukana näiden suunnittelussa. Spede kehitti kilpailuohjelmia ja Jaakkolan Eeron kanssa kehittelimme halpoja tuotantotapoja toteutukseen. Mutta kanavat tuottivat tappiota ja tarvittiin koko ajan yhä halvempia ohjelmia. Loppua tälle kehitykselle ei näy vieläkään.
Suurin ongelma ei ollut tekemisen kiihtyvä tahti. Siitä tavallaan nautti. Kykeni käyttämään osaamistaan. Suurin ongelma oli kun huomasi, että sitä osaamista ei enää arvostettu. Aiemmin oli laatu tärkeä ylpeyden aihe. Keskityttiin siihen laatuun joka parhaiten palveli lopputulosta. Niin kauan kun Spede eli minun taitojani kunioitettiin, mutta Speden kuoltua oltiin jo siinä tilanteessa, että hinta määräsi kaiken. Minun taidoillani ei enää ollut käyttöä.
Onneksi Ere teki vielä elokuvia jolloin sain kokea onnistumisia ja arvostusta. Nyt Erenkin kuoltua olen täysin hyödytön.
Minun tarinani on keskeiseltä sisällöltään se tavallinen tarina. Tarina josta lukuisat tutkimukset kertovat. Tarina jonka pitäisi herättää mistä pitäisi puhua ennen kuin eläkeiän kasvattamista voidaan käytännössä toteuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti