Raha arvon määrittelijänä.

Mennään taas kerran perusasioihin. Me kuvittelemme että rahalla, vaikkapa eurolla olisi jokin arvo sinänsä. Syynä tähän on että yksi rahan ominaisuus on olla ikään kuin mittanauha. Tavaran tai palvelun jne. arvo mitataan mittanauhan yksiköllä. Se voi toimia jos kaikilla on samanlainen mittanauha. Koska kuitenkin jonkun tavaran käyttöarvo riippuu käyttäjän tarpeista, sen mittaaminen rahan avulla näyttää olevan mahdotonta. Sitä kuitenkin yritetään mitata kysyntää arvioimalla.

Tämä mittanauha ominaisuus kuitenkin venyy ja paukkuu kun joku päättää käyttää sitä hyväkseen ja vaihtaa yhtä rahaa toiseen suuria määriä kerrallaan. Kun mittanauha venyy hän vaihtaa taas ja saa mittausmuutoksen hyödyn itselleen. Muut kärsivät tappion venyneestä mittanauhasta.

Haloo huudamme, eikö ole jotain metrimitan kaltaista johon rahan arvon voisi sitoa ja käydä tarkistamassa onko kyse aidosta rahasta. Mikä voisi olla sellainen taho johon voisimme luottaa että ei jokaisen kaupan yhteydessä tarvitse mennä Pariisin vertaamaan mittanauhaa metrinmittaan? 

Tässä tulee esiin luottamus. Ne jotka luottavat markkinoihin, uskovat oikean metrin löytyvän kunhan annetaan kaupan vapaasti venyttää ja supistaa mittaa. Toiset luottavat yhteiskuntaan joka pitää huolen siitä että mittanauha on kaikille sama. Toiset luottavat läheisiin ihmisiin jotka osaavat varoittaa vääristä mittanauhoista. Toiset taas ovat kokonaan toisten ihmisten varassa kykenemättä edes miettimään mitä on luottamus.

Kulta on taas näinä päivinä kova sana. Siihen luotetaan vaikka sen arvo erilaisiin rahoihin ja tavaroihin vaihteleekin kovin rajusti. Eikä sitä voi syödä, joten sen käyttöarvo on olematon nälän sattuessa isolle joukolle ihmisiä kerralla.

Mutta olisiko jotain muuta tapaa mitata jonkun tavaran tai työn arvoa? Olisiko käyttöarvosta mihinkään? Jos astumme ulos luulon ja kuvitelman laatikosta, saattaa jotain löytyäkin. Muutamia esimerkkejä:

Jos kaikki mitataankin aikana? Aikapankit ovat yksi tällainen mittaustapa. Yksi tunti työtä, mitä tahansa työtä on samanarvoinen toisen työtunnin kanssa. Entä tavara? Jos tavara on yhden työtunnin arvoinen toiselle, jollekin toiselle se saattaa olla arvoton tai monen työtunnin arvoinen. Tähän on lääkkeeksi kirjanpito. Otetaan oppia pankeilta ja luodaan oma kirjanpito.

Minä haluan jonkun luomaan lumet pihalta. Minulla on vielä jäljellä paljon perunoita joita voisin vaihtaa työksi. Mutta kun kukaan lapiohommiin haluava ei halua perunoita. Mutta kun pankissa on paljon jäseniä, joku haluaa vaihtaa perunat johonkin toiseen joka taas kyllä kelpaa lapiomiehelle. Näin on syntynyt pankkien kirjanpitorahan kaltainen raha joka ei olekaan arvon mitta vaan käyttöarvo määrää mitä vaihdetaan mihin.

Utopiaa sanovat useat. Kerrottakoon heille että Kansainvälisen järjestelypankin BIS:n mukaan noin 60% maailmankaupasta toimii jo nyt näin. Sitä kutsutaan clearing kaupaksi. Jos isot edellä niin miksi emme myös me pienet perässä? Siis rahan ei tarvitse olla arvon mitta.

Bitcoin ja fiat raha

Koska Bitcoin on tuonut talouskeskusteluun kovasti hämääviä käsitteitä ajattelin selventää vaikkakin mutkia oikoen.

FIAT rahaa on monenlaista mutta suurin osa toimii seuraavasti: Valtio tai valtiot ovat painattaneet rahaa itselleen ja laskeneet sitä liikkeelle maksamalla valtion työntekijöille palkkoja ja ostamalla markkinoilta tavaraa ja palveluja. Verotuksen avulla valtio on määritellyt rahalle arvon ja pitää kiinni siitä arvosta muuttamalla verotusta. Valtio on myös määrännyt rahalle hinnan määrittelemällä koron jolla valtion myöntämiä lainoja on voinut saada.

Sääntelyä on purettu lähes kaikkialla maailmassa. Pankit voivat nykyisin lainata lähes rajattomasti myös sellaista rahaa jota heillä ei ole koskaan ollutkaan, eli pankit luovat käytännössä lähes kaiken rahan, eivät valtiot. Myös investointien osalta tilanne on täysin muuttunut. Valtiot investoinnit ovat enää murto-osa kaikesta investoinneista. Valtio ei myöskään enää määrittele suoraan rahan hintaa vaan itsenäiset keskuspankit joista suurin, USA:n FED on yksityinen lähinnä pankkien omistama ja johtama laitos määrittelee inflaatiotavoitteen ja sen myötä pankkien siltä lainaaman keskuspankkirahan hinnan. Tämä on vain pieni osa hintajärjestelmää. Suurin osa hinnasta (korosta) määrittyy markkinoilla.

Edellä mainittuja asioita käsittelee mm. Suomen pankin julkaisu. Lyhyt johdatus rahaan.

Nykyinen FIAT rahajärjestelmä on siis hajautettu. Valta on annettu yksityisille toimijoille ja kas, nämä yksityiset toimijat keräävät myös suurimman osan tuloista. Vaikka järjestelmä on hajautettu, on markkinatalouden mukaisesti parhaiten markkinoilla toimineet toimijat kyenneet ostamaan heikommat pois ja ja nykyisin laskutavasta riippuen noin 1% ihmisistä omistaa noin puolet kaikesta omaisuudesta.

Bitcoin on vielä hajautetumpi järjestelmä kuin nykyinen FIAT raha. Sen rakenteeseen kuuluu kuitenkin sama vapaus kerätä rahaa ja tätä kautta siihen on sisäänrakennettu samanlainen markkinatalousmekanismi joka johtaa rahan keskittymiseen, suuriin arvoheilahteluihin ja vaihtoarvon riippuvuuteen spekulaatioista kuin hajautetulla FIAT rahalla. Myös rahan piilottaminen toimii kuten nykyisellä FIAT rahalla jossa omistus voidaan piilottaa sekä veroparatiiseihin että erilaisiin vain omistusta harjoittaviin yrityksiin. Tämä toimii vielä paremmin Bitcoinilla joten mikään ei estä veronkiertoa tai rahanpesua tai muuta toimintaa jonka takia muut veroja maksavat joutuvat suhteettoman verotaakan kantajiksi.

Summa summarum. Bitcoin on rahajärjestelmä joka ei juurikaan poikkea nykyisestä FIAT rahajärjestelmästä.

Mikään ei tosin estä luomasta sellaista sähköistä rahaa jossa molempien huonot puolet olisivat korjattu. FIAT raha voitaisiin palauttaa valtion yksinoikeudeksi ja rahan kerääntyminen harvojen käsiin voitaisiin toteuttaa helposti sekä sähköisessä että setelimuodossa. Jos kuitenkin uskotaan markkinavoimiin, silloin sellainen raha jolla voi spekuloida näyttää olevan suositumpi kuin sellainen joka takaisi paremman arvon vaihdon välineenä. Markkinat eivät tätä ongelmaa kykene ratkaisemaan. Demokratia, kaikista heikkouksistaan huolimatta on markkinoita inhimillisempi tapa ratkoa yhteisiä asioita. Siksi molempien, yhteiskunnan sekä talouden demokratisointi on todella tärkeä asia.

Välttelemmekö puhetta rasismista?

Suomen valtion vuonna 1970 ratifioiman YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaan rotusyrjinnällä tarkoitetaan:
»kaikkea rotuun, ihonväriin, syntyperään tahi kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla julkisen elämän alalla"

Huomaanko tuon sanan: "kansalliseen"? Kun puhun Kreikkalaisesta tavasta huijata muita Eurooppalaisia olen tuon määritelmän mukaan rasisti. Ihan totta. Ei se ole pelkkää ennakkoluuloa vaan rasismia. Yleistän kaikki Kreikkalaiset yhteen määritelmään.

Täällä amerikassa sen huomaa vielä selvemmin. Amerikkalaisten halveksiminen sen mukaan mitä rikkain kansanosa ja sen mukana suuryhtiöt, mediateollisuus ja hallinto tekee määrittelee kovin usein keskustelussa koko kansan. Juutalaisista nyt puhumattakaan. Se on rasismia.

Rasismin huomioiminen omassa itsessämme on tärkeää. Se on tärkeää kaiken sen vihapuheen ymmärtämiseksi jota tänään näemme joka puolella ympärillämme. Ymmärtäminen ei ole hyväksymistä. Ymmärtäminen on tärkeää jotta osaamme siihen puuttua. Puuttuminen on tärkeää jotta turvattomuuden tunne ja siitä seuraavat vihateot eivät muodostaisi itse itseään ruokkivaa kehää.

Minä olen huomattavasti useammin rasisti kuin haluaisin. Halu muuttaa ajatustottumuksiani on yksi tapa vähentää rasismia. Yksi tapa huomata sitä myös ympäristössäni ja muuttaa myös sitä.

Vapauden hinta

Ajattelin kertoa tässä kautta rantain terveisiä amerikkalaisesta koulukeskustelusta ja vähän muustakin. Ehkä jokin tästä voi auttaa avartamaan ajattelua. Minua se ainakin on auttanut erityisesti nyt kun oman pojan kuolema on tuonut kovasti synkkiä sävyjä omaan ajatteluun.

Kun kuulemme Pisa tutkimusten tuloksista, emme ehkä heti ajattele siihen sisältyvää ristiriitaa. Olemme kiistatta koulutuksen mallimaa monella eri tavalla mitattuna. Muihin kärkimaihin verrattuna pääsemme samoihin tuloksiin paljon halvemmalla, vähemmällä ajankäytöllä ja jopa pienemmillä terveyshaitoilla mitattuna. Mutta se ristiriita? Kyse on kilpailun johtopaikoista. Ja kuitenkin esimerkiksi amerikkalaisessa koulukeskustelussa juuri kilpailu, tai siis sen puute, on suurin erikoisuus Suomessa. Kilpailun sijaan koko koulutusjärjestelmän perustuu tasa-arvoon. Ja siinä on se syy miksi suomalaista koulutusjärjestelmää on vaikea myydä ulkomaille.

Emme useinkaan tajua kuinka syvälle kilpailullisuuden ylikorostaminen on muuttanut meidän itse kunkin ajattelua. Pitäisikö meidän ylipäätään yrittää myydä kaikkea? Emmekö voisi ottaa oppia järjestelmämme eduista ja myymisen tilalla jakaa kokemuksiamme. En nyt paneudu yksityiskohtiin, mutta tästä on paljon perusteellisesti tutkittua tietoa. Yksi tällainen tieto sisältyy tutkimuksiin "parviälystä" tai "joukkojen älykkyydestä". Vakiintunutta nimitystä tälle tutkimushaaralle ei ole, mutta tulokset puhuvat puolestaan. Asiantuntijaorganisaatiot pääsevät harvemmin yhtä hyviin tuloksiin kuin suurempien joukkojen käyttö. "Joukossa tyhmyys tiivistyy" sanonta on paikallaan joissain tilanteissa, mutta joukoissa voi tiivistyä myös älykkyys. Elävä esimerkki tästä ovat ilmaiset tietokoneohjelmat joista suurin osa hyödyntää suurta joukkoa "vähemmän älykkäitä" tekijöitä jotka työskentelevät yhteisen päämäärän hyväksi. On syntynyt hyvin erikoisia järjestelmiä jotka pitävät huolta siitä että erilaisten ideoiden yhteen sovittaminen ei tuo vain kaaosta vaan tehokasta, mutta myös palkitsevaa toimintaa. Palkitsevaa myös rahallisesti vaikka se tuleekin tavoitteissa jälkijunassa.

Jos yrittää yksinkertaistaa tätä laajaa keskustelua suomalaisen koulutuksen kärkisijasta, se luonnollisesti sulkee pois paljon oleellistakin, mutta silti: Kun tavoitteena on tasa-arvo, kaikkien yhtäläinen oikeus oppia, moni asia toimii toisin kuin kilpailun ollessa tavoitteena. Kilpailu tuottaa huippuja, mutta voittajia ei ole kuin aina yksi lajissaan. Kilpailu näkyy kustannuksissa. Mitä parempi koulu ja siis opetuksen taso, sitä kalliimpaa on opiskelu. Amerikassa se tarkoittaa sitä että keskimäärin koulutuksesta maksetaan yli kaksi kertaa enemmän per kansalainen kuin Suomessa. Siis vapaus valita maksaa. Kilpailu ei tuota halvempia ja parempia tuotteita. Tämä sama koskee myös terveydenhuoltoa joka on kaksi kertaa kalliimpaa kuin Euroopassa keskimäärin. Rikkaimmalle kymmenykselle jopa viisi-seitsemän kertaa kalliimpaa kuin Suomessa ja silti kuolleisuustilastot ovat huomattavasti Suomea synkempää luettavaa myös siellä rikkaitten luokassa.

Siis vapaus valita maksaa. Myös sille rikkaimmalle osalle ihmisiä. Köyhimmälle se maksaa vielä enemmän. Vapauden elää. Sille osalle ihmisiä jotka haikailevat niiden vapauksien perään kannattaa siteerata vapauden ikonia J. F. Kennedyä: " ...älkää kysykö mitä maanne voi tehdä teille, vaan mitä te voitte tehdä maallenne." Sen voisi ehkä muotoilla toisinkin: Älkää miettikö mitä vapauksia teiltä puuttuu vaan sitä mistä voisitte hivenen tinkiä jotta eniten apua tarvitsevat voisivat saada vapauden elää.

Pekka

jonka pojalla ei tätä vapautta ollut.

ps. olisiko ihan mahdotonta että meidän vapautemme saada päihteet mahdollisimman helposti kioskeista ja ruokakaupasta olisi vapaus josta voisimme hivenen tinkiä jotta joillakin joiden geenit eivät mahdollista vapaata valintaa saisivat oikeuden elää? 

Kuntavaalit ja raha

Näin kunnallisvaalien alla kannattaa muistaa muutama fakta rahasta:

Kuka tahansa voi painaa omaa rahaa, (tätä ei mikään laki kiellä) mutta vain suvereenilla valtiolla on keinot joilla valtion raha on pakko hyväksyä yleiseksi valuutaksi: verotus ja muut valtion maksut jotka lainsäädännöllä hyväksytään maksettavaksi vain valtion rahalla.

Monissa maissa tämä mahdollisuus on myös kunnilla, koska ne keräävät kunnallisverot. Meillä kunnallisverot kerää valtio. Kunnilla on kuitenkin joukko maksuja joita kerätään kunnan kassaan ja tällä tavalla kunta voi ottaa käyttöön oman rahan ja tällä tavalla valuutta voi saada aikaan yleisemmän hyväksynnän. Jos paikallinen yritys voi maksaa kunnallisia maksuja kunnan omalla rahalla, yrityksen kannattaa ottaa asiakkailtaan maksuksi kunnan rahaa. Sellaisella yrityksellä on tästä kilpailuetu. (Kannattaa tutustua esimerkiksi Sveitsin Wir - paikallisrahaan joka on toiminut Sveitsin Frangin rinnalla jo yli 80 vuotta ja sen hyväksyy valuutaksi kymmenet tuhannet yritykset.)

Paikallisrahan edut ovat moninaiset, mutta ei minua kannata uskoa. Ottakaa itse selvää. Asiaa tutkimalla selviää esimerkiksi se, että suvereeni yhteisö, valtio, kunta, osuuskunta jne. voi painaa omaa rahaa niin paljon kuin haluaa. Se ei voi joutua selvitystilaan niin kauan kuin sen raha hyväksytään maksuvälineeksi. Esimerkiksi Suomen valtio, jos sillä olisi oma raha, vaikka vain euron rinnalla, voisi rahoittaa kaiken toimintansa ilman verotusta kuten Englannissa toimittiin noin 800 vuoden ajan Talley Stick järjestelmällä. Siinä kuningas maksoi vaikkapa lampaan kahtia jaetulla merkinnöillä varustetulla puutikulla jonka toinen puoli säilyi kuninkaalla väärentämisen estämiseksi. Miksi lampaan myyjä sitten suostui ottamaan maksuksi puutikun? Koska kuningas määräsi verojen ja maksujen maksamisvälineeksi vain ja ainoastaan tuon puutikun.

Miksi nykyisin sitten valtion pitää ottaa velkaa yksityisiltä pankeilta? Koska näin on sovittu kun euroon siirryttiin. Miksi? Koska päättäjät ovat uskoneet "asiantuntijoiden" pelotteluja siitä, että poliitikot tuhoavat talouden jos heidän annetaan päättää rahasta. Miksi? Koska tämä järjestelmä hyödyttää noita tahoja tavallisen veronmaksajan kustannuksella.

Ketkä ovat noita asiantuntijoita? Esimerkiksi kannattaa ottaa maailman rikkaimman valtion, USA:n taloushallinto. Sen muodostaa lähes yksinomaan suurten investointipankkien entiset johtajat. Se ei ole sattumaa että heistäkin suurin osa on lähtöisin niistä pankeista jotka ovat viime vuosina tehneet eniten talousrikoksia joissa tavallisten eläkesäästäjien rahat ovat siirtyneet suurimpien pelaajien taskuihin.

Mitä kunnassa sitten voidaan tehdä? Suomen kunnat omistavat yhdessä suuren pankin: Kuntarahoitus Oyj:n Se rahoittaa kuntien toimintaa. Siitä olisi helppo muodostaa myös kansanpankki jonka tuotot tulisivat osakkeenomistajiensa eli kuntien taskuun sen sijaan että tällä hetkellä kuntalaisten pankkipalveluista maksamat rahat menevät yksityisten osakkeenomistajien taskuihin.

Älkää minua uskoko. Tutustukaa vaikkapa Pohjois Dakotaan jossa osavaltion oma pankki tuottaa osavaltion kassaan melkoisen summan rahaa ihan normaalilla pankkitoiminnalla.

Kaikki kunnallisvaalien asiat eivät ole niitä joista mediassa kysytään. Jotkut ovat vielä tärkeämpiä. Valitaanko kunnanvaltuustoon edelleen niitä jotka hyötyvät nykyisestä pankkijärjestelmästä. Vai kannattaisiko valita joitain hyvä-veli järjestelmän ulkopuolelta?

Taas on vaalit

Jos et tiedä ketä äänestää, äänestä naista. Mitä enemmän naisia on päättäjissä, sitä turvallisempi on yhteisö. Näin kertovat tutkimukset. Ja onhan se luonnollista että mitä tasa-arvoisempi on valtuusto, sen paremmin se myös toteuttaa tasa-arvoa.

Ja kannattaa äänestää naista jolla on lapsia kotona. Hän tietää meitä muita paremmin mitä asiat ovat tärkeitä arjessa. Hän on asiantuntija asiassa joka on tärkeämpi kuin mikään muu, lasten arjessa. Miten meistä voi kasvaa ihmisiä joita ei syrjäytetä koska ihmiset asetetaan palvelemaan taloutta eikä päin vastoin.

Ja jotta hän voisi kertoa sen meille muille, hän tarvitsee tukea siihen arkeen. Aikaa ja voimia. Mitä useampi häntä äänestää, sen useammalla on mahdollisuus häntä auttaa lasten kanssa, kaupassa käymisessä tai vain olemalla läsnä tarvittaessa. Siinä vaikkapa meille eläkeläisille tärkeää tekemistä.

Jos ajattelet että äänestämällä voi saada jonkun ajamaan asioitasi, minua ei kannata äänestää. Mutta jos ajattelet että me yhdessä voisimme parantaa heikoimmassa asemassa olevien asemaa, saattaa äänestämisestäkin olla hyötyä. Mutta ajattele toki tarkemmin.

Kannustan kansalaistottelevaisuuteen

Mitä on lapsiin kohdistuva väkivalta? Sitä tapahtuu joka päivä. Suojatiellä ei ole suojassa vaan on syytä pelätä. Autoilijana minullakin on joskus käytössä tämä maan tapa olla pysähtymättä suojatien eteen. Kaupungeissa jopa silloin kun toinen auto on jo pysähtynyt. Jalankulkijana sama autoileva minä huomaa sen paljon selvemmin. Ja lapsia kuolee ja loukkaantuu, jopa suojatiellä.

Mikä saisi minut noudattamaan selkeitä liikennesääntöjä? Pitääkö sen olla samanlainen pelko kuin suojatietä ylittäessä? Entä jos poliisi näkee, ei riitä peloksi kun niitä on niin harvassa. Entä jos näkijöitä olisikin enemmän? Riittäisikö se?

Mitäs jos kannustaisi ihmisiä kansalaistottelevaisuuteen? Kyttäämään? Kännykkäkamera alkaa olla aika yleinen varuste. Mitä jos uhkaisimme kuvata nuo lain rikkomiset? Ja jopa laittaa kuvan nettiin? Olisiko se pieni hinta jos edes yksi lapsi pelastuisi yliajolta suojatiellä?