Välttelemmekö puhetta rasismista?

Suomen valtion vuonna 1970 ratifioiman YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen mukaan rotusyrjinnällä tarkoitetaan:
»kaikkea rotuun, ihonväriin, syntyperään tahi kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla julkisen elämän alalla"

Huomaanko tuon sanan: "kansalliseen"? Kun puhun Kreikkalaisesta tavasta huijata muita Eurooppalaisia olen tuon määritelmän mukaan rasisti. Ihan totta. Ei se ole pelkkää ennakkoluuloa vaan rasismia. Yleistän kaikki Kreikkalaiset yhteen määritelmään.

Täällä amerikassa sen huomaa vielä selvemmin. Amerikkalaisten halveksiminen sen mukaan mitä rikkain kansanosa ja sen mukana suuryhtiöt, mediateollisuus ja hallinto tekee määrittelee kovin usein keskustelussa koko kansan. Juutalaisista nyt puhumattakaan. Se on rasismia.

Rasismin huomioiminen omassa itsessämme on tärkeää. Se on tärkeää kaiken sen vihapuheen ymmärtämiseksi jota tänään näemme joka puolella ympärillämme. Ymmärtäminen ei ole hyväksymistä. Ymmärtäminen on tärkeää jotta osaamme siihen puuttua. Puuttuminen on tärkeää jotta turvattomuuden tunne ja siitä seuraavat vihateot eivät muodostaisi itse itseään ruokkivaa kehää.

Minä olen huomattavasti useammin rasisti kuin haluaisin. Halu muuttaa ajatustottumuksiani on yksi tapa vähentää rasismia. Yksi tapa huomata sitä myös ympäristössäni ja muuttaa myös sitä.

Vapauden hinta

Ajattelin kertoa tässä kautta rantain terveisiä amerikkalaisesta koulukeskustelusta ja vähän muustakin. Ehkä jokin tästä voi auttaa avartamaan ajattelua. Minua se ainakin on auttanut erityisesti nyt kun oman pojan kuolema on tuonut kovasti synkkiä sävyjä omaan ajatteluun.

Kun kuulemme Pisa tutkimusten tuloksista, emme ehkä heti ajattele siihen sisältyvää ristiriitaa. Olemme kiistatta koulutuksen mallimaa monella eri tavalla mitattuna. Muihin kärkimaihin verrattuna pääsemme samoihin tuloksiin paljon halvemmalla, vähemmällä ajankäytöllä ja jopa pienemmillä terveyshaitoilla mitattuna. Mutta se ristiriita? Kyse on kilpailun johtopaikoista. Ja kuitenkin esimerkiksi amerikkalaisessa koulukeskustelussa juuri kilpailu, tai siis sen puute, on suurin erikoisuus Suomessa. Kilpailun sijaan koko koulutusjärjestelmän perustuu tasa-arvoon. Ja siinä on se syy miksi suomalaista koulutusjärjestelmää on vaikea myydä ulkomaille.

Emme useinkaan tajua kuinka syvälle kilpailullisuuden ylikorostaminen on muuttanut meidän itse kunkin ajattelua. Pitäisikö meidän ylipäätään yrittää myydä kaikkea? Emmekö voisi ottaa oppia järjestelmämme eduista ja myymisen tilalla jakaa kokemuksiamme. En nyt paneudu yksityiskohtiin, mutta tästä on paljon perusteellisesti tutkittua tietoa. Yksi tällainen tieto sisältyy tutkimuksiin "parviälystä" tai "joukkojen älykkyydestä". Vakiintunutta nimitystä tälle tutkimushaaralle ei ole, mutta tulokset puhuvat puolestaan. Asiantuntijaorganisaatiot pääsevät harvemmin yhtä hyviin tuloksiin kuin suurempien joukkojen käyttö. "Joukossa tyhmyys tiivistyy" sanonta on paikallaan joissain tilanteissa, mutta joukoissa voi tiivistyä myös älykkyys. Elävä esimerkki tästä ovat ilmaiset tietokoneohjelmat joista suurin osa hyödyntää suurta joukkoa "vähemmän älykkäitä" tekijöitä jotka työskentelevät yhteisen päämäärän hyväksi. On syntynyt hyvin erikoisia järjestelmiä jotka pitävät huolta siitä että erilaisten ideoiden yhteen sovittaminen ei tuo vain kaaosta vaan tehokasta, mutta myös palkitsevaa toimintaa. Palkitsevaa myös rahallisesti vaikka se tuleekin tavoitteissa jälkijunassa.

Jos yrittää yksinkertaistaa tätä laajaa keskustelua suomalaisen koulutuksen kärkisijasta, se luonnollisesti sulkee pois paljon oleellistakin, mutta silti: Kun tavoitteena on tasa-arvo, kaikkien yhtäläinen oikeus oppia, moni asia toimii toisin kuin kilpailun ollessa tavoitteena. Kilpailu tuottaa huippuja, mutta voittajia ei ole kuin aina yksi lajissaan. Kilpailu näkyy kustannuksissa. Mitä parempi koulu ja siis opetuksen taso, sitä kalliimpaa on opiskelu. Amerikassa se tarkoittaa sitä että keskimäärin koulutuksesta maksetaan yli kaksi kertaa enemmän per kansalainen kuin Suomessa. Siis vapaus valita maksaa. Kilpailu ei tuota halvempia ja parempia tuotteita. Tämä sama koskee myös terveydenhuoltoa joka on kaksi kertaa kalliimpaa kuin Euroopassa keskimäärin. Rikkaimmalle kymmenykselle jopa viisi-seitsemän kertaa kalliimpaa kuin Suomessa ja silti kuolleisuustilastot ovat huomattavasti Suomea synkempää luettavaa myös siellä rikkaitten luokassa.

Siis vapaus valita maksaa. Myös sille rikkaimmalle osalle ihmisiä. Köyhimmälle se maksaa vielä enemmän. Vapauden elää. Sille osalle ihmisiä jotka haikailevat niiden vapauksien perään kannattaa siteerata vapauden ikonia J. F. Kennedyä: " ...älkää kysykö mitä maanne voi tehdä teille, vaan mitä te voitte tehdä maallenne." Sen voisi ehkä muotoilla toisinkin: Älkää miettikö mitä vapauksia teiltä puuttuu vaan sitä mistä voisitte hivenen tinkiä jotta eniten apua tarvitsevat voisivat saada vapauden elää.

Pekka

jonka pojalla ei tätä vapautta ollut.

ps. olisiko ihan mahdotonta että meidän vapautemme saada päihteet mahdollisimman helposti kioskeista ja ruokakaupasta olisi vapaus josta voisimme hivenen tinkiä jotta joillakin joiden geenit eivät mahdollista vapaata valintaa saisivat oikeuden elää? 

Kuntavaalit ja raha

Näin kunnallisvaalien alla kannattaa muistaa muutama fakta rahasta:

Kuka tahansa voi painaa omaa rahaa, (tätä ei mikään laki kiellä) mutta vain suvereenilla valtiolla on keinot joilla valtion raha on pakko hyväksyä yleiseksi valuutaksi: verotus ja muut valtion maksut jotka lainsäädännöllä hyväksytään maksettavaksi vain valtion rahalla.

Monissa maissa tämä mahdollisuus on myös kunnilla, koska ne keräävät kunnallisverot. Meillä kunnallisverot kerää valtio. Kunnilla on kuitenkin joukko maksuja joita kerätään kunnan kassaan ja tällä tavalla kunta voi ottaa käyttöön oman rahan ja tällä tavalla valuutta voi saada aikaan yleisemmän hyväksynnän. Jos paikallinen yritys voi maksaa kunnallisia maksuja kunnan omalla rahalla, yrityksen kannattaa ottaa asiakkailtaan maksuksi kunnan rahaa. Sellaisella yrityksellä on tästä kilpailuetu. (Kannattaa tutustua esimerkiksi Sveitsin Wir - paikallisrahaan joka on toiminut Sveitsin Frangin rinnalla jo yli 80 vuotta ja sen hyväksyy valuutaksi kymmenet tuhannet yritykset.)

Paikallisrahan edut ovat moninaiset, mutta ei minua kannata uskoa. Ottakaa itse selvää. Asiaa tutkimalla selviää esimerkiksi se, että suvereeni yhteisö, valtio, kunta, osuuskunta jne. voi painaa omaa rahaa niin paljon kuin haluaa. Se ei voi joutua selvitystilaan niin kauan kuin sen raha hyväksytään maksuvälineeksi. Esimerkiksi Suomen valtio, jos sillä olisi oma raha, vaikka vain euron rinnalla, voisi rahoittaa kaiken toimintansa ilman verotusta kuten Englannissa toimittiin noin 800 vuoden ajan Talley Stick järjestelmällä. Siinä kuningas maksoi vaikkapa lampaan kahtia jaetulla merkinnöillä varustetulla puutikulla jonka toinen puoli säilyi kuninkaalla väärentämisen estämiseksi. Miksi lampaan myyjä sitten suostui ottamaan maksuksi puutikun? Koska kuningas määräsi verojen ja maksujen maksamisvälineeksi vain ja ainoastaan tuon puutikun.

Miksi nykyisin sitten valtion pitää ottaa velkaa yksityisiltä pankeilta? Koska näin on sovittu kun euroon siirryttiin. Miksi? Koska päättäjät ovat uskoneet "asiantuntijoiden" pelotteluja siitä, että poliitikot tuhoavat talouden jos heidän annetaan päättää rahasta. Miksi? Koska tämä järjestelmä hyödyttää noita tahoja tavallisen veronmaksajan kustannuksella.

Ketkä ovat noita asiantuntijoita? Esimerkiksi kannattaa ottaa maailman rikkaimman valtion, USA:n taloushallinto. Sen muodostaa lähes yksinomaan suurten investointipankkien entiset johtajat. Se ei ole sattumaa että heistäkin suurin osa on lähtöisin niistä pankeista jotka ovat viime vuosina tehneet eniten talousrikoksia joissa tavallisten eläkesäästäjien rahat ovat siirtyneet suurimpien pelaajien taskuihin.

Mitä kunnassa sitten voidaan tehdä? Suomen kunnat omistavat yhdessä suuren pankin: Kuntarahoitus Oyj:n Se rahoittaa kuntien toimintaa. Siitä olisi helppo muodostaa myös kansanpankki jonka tuotot tulisivat osakkeenomistajiensa eli kuntien taskuun sen sijaan että tällä hetkellä kuntalaisten pankkipalveluista maksamat rahat menevät yksityisten osakkeenomistajien taskuihin.

Älkää minua uskoko. Tutustukaa vaikkapa Pohjois Dakotaan jossa osavaltion oma pankki tuottaa osavaltion kassaan melkoisen summan rahaa ihan normaalilla pankkitoiminnalla.

Kaikki kunnallisvaalien asiat eivät ole niitä joista mediassa kysytään. Jotkut ovat vielä tärkeämpiä. Valitaanko kunnanvaltuustoon edelleen niitä jotka hyötyvät nykyisestä pankkijärjestelmästä. Vai kannattaisiko valita joitain hyvä-veli järjestelmän ulkopuolelta?

Taas on vaalit

Jos et tiedä ketä äänestää, äänestä naista. Mitä enemmän naisia on päättäjissä, sitä turvallisempi on yhteisö. Näin kertovat tutkimukset. Ja onhan se luonnollista että mitä tasa-arvoisempi on valtuusto, sen paremmin se myös toteuttaa tasa-arvoa.

Ja kannattaa äänestää naista jolla on lapsia kotona. Hän tietää meitä muita paremmin mitä asiat ovat tärkeitä arjessa. Hän on asiantuntija asiassa joka on tärkeämpi kuin mikään muu, lasten arjessa. Miten meistä voi kasvaa ihmisiä joita ei syrjäytetä koska ihmiset asetetaan palvelemaan taloutta eikä päin vastoin.

Ja jotta hän voisi kertoa sen meille muille, hän tarvitsee tukea siihen arkeen. Aikaa ja voimia. Mitä useampi häntä äänestää, sen useammalla on mahdollisuus häntä auttaa lasten kanssa, kaupassa käymisessä tai vain olemalla läsnä tarvittaessa. Siinä vaikkapa meille eläkeläisille tärkeää tekemistä.

Jos ajattelet että äänestämällä voi saada jonkun ajamaan asioitasi, minua ei kannata äänestää. Mutta jos ajattelet että me yhdessä voisimme parantaa heikoimmassa asemassa olevien asemaa, saattaa äänestämisestäkin olla hyötyä. Mutta ajattele toki tarkemmin.

Kannustan kansalaistottelevaisuuteen

Mitä on lapsiin kohdistuva väkivalta? Sitä tapahtuu joka päivä. Suojatiellä ei ole suojassa vaan on syytä pelätä. Autoilijana minullakin on joskus käytössä tämä maan tapa olla pysähtymättä suojatien eteen. Kaupungeissa jopa silloin kun toinen auto on jo pysähtynyt. Jalankulkijana sama autoileva minä huomaa sen paljon selvemmin. Ja lapsia kuolee ja loukkaantuu, jopa suojatiellä.

Mikä saisi minut noudattamaan selkeitä liikennesääntöjä? Pitääkö sen olla samanlainen pelko kuin suojatietä ylittäessä? Entä jos poliisi näkee, ei riitä peloksi kun niitä on niin harvassa. Entä jos näkijöitä olisikin enemmän? Riittäisikö se?

Mitäs jos kannustaisi ihmisiä kansalaistottelevaisuuteen? Kyttäämään? Kännykkäkamera alkaa olla aika yleinen varuste. Mitä jos uhkaisimme kuvata nuo lain rikkomiset? Ja jopa laittaa kuvan nettiin? Olisiko se pieni hinta jos edes yksi lapsi pelastuisi yliajolta suojatiellä?

Onneton takoja

Ymmärrän että kuulun pieneen vähemmistöön ja että kaikkia ei voi auttaa. Se ei kuitenkaan estä isommankaan kuvion miettimistä. Mielenterveys ei ole niin tärkeä asia kun rahaa ei ole. Talous on tärkeämpää kuin ihminen, ja kuitenkin vaurautta on enemmän kuin koskaan. Jotain on pahasti vialla.

Niin onkin. Minun päässäni. Jokainen on oman onnensa seppä, sanovat jotkut. Niinpä.

En pyydä paljoa mutta pyydän liikaa, sen ymmärrän. Haluaisin joskus keskustella jonkun kanssa joka ymmärtää hyväksikäytetyn pojan ongelmia enemmän kuin minä itse. Ne ongelmat kun jatkuvat yhä. En hae terapiaa. Siihen minulla ei ole kykyä eikä ehkä tarvettakaan. Pitäisi osata hakea oikea terapeutti, hakea Kelalta rahaa jne. Tai ymmärtää että byrokratia on tärkeämpää kuin ihminen. Kun on ollut sairaalassa ei saa kysyä terveyskeskuksesta. "Sairaalassa ei ole sellaisia henkilöitä mutta terveyskeskuksessa saattaisi olla." "Terveyskeskuksessa ei ole sellaisia, mutta sairaalassa saattaisi olla." Olen väärällä osastolla, mutta jos haluan oikealle osastolle, en voi saada näitä ja näitä hoitoja.

Mutta kun ei ole voimia oman onnensa takomiseen. Minulle riittäisi joku jonka kanssa joskus voisi vaihtaa ajatuksia. Sähköposti olisi minulle hyvä väline, mutta "potilasturvallisuuden takia" sitä ei voi käyttää. Olen siis silläkin lailla turvaton.

Onneksi minulla on joku joka on samankaltaisessa tilanteessa. Mutta tänään aika kaukana, amerikoissa asti. Ei kai ole ihme, että haluan taas lähteä sinne.

Suuremmatkin vähemmistöt ovat apua vailla. Ja kokonaisuutta ajatellen myös ihmisten enemmistö. Jotta sillä yhdellä prosentilla, joka omistaa puolet maapallon varallisuudesta, menisi vielä paremmin.

Minähän sairastan sitä suurinta syntiä: olen vain laiska ja kateellinen niille jotka viitsivät takoa omaa onneansa.

Vapaa kauppa

Miksi vapaakauppa on niin tärkeää, että sen eteen on uhrattava myös demokratia? Koska sillä lisätään markkina-aluetta. Ei tarvitse enää sopia mikä alue kuulu kellekin, kuten siirtomaa-Afrikassa meneteltiin. Nyt markkinat ovat vapaasti suurimman hyödynnettävissä. Joskus niitä on jopa kaksi, kuten Suomessa. Valinnan vapaus kukoistaa. Voimme ostaa vapaasti samat tuotteet joko K- tai S- marketista. Mutta emme voi ostaa kävelymatkan päästä yhtään mitään. Se olisi kilpailun estämistä. Autokaupan kilpailun.

Vientiteollisuuden kilpailukyky on tärkeää. Olemme sata vuotta vieneet puuta ja muuta metsää ja saaneet öljyä ja puuvillaa jota sitten olemme jalostaneet vaatteiksi ja vieneet saadaksemme lisää öljyä ja puuvillaa. Nyt viemme virtuaalisia vihaisia lintuja ja saamme samanlaisia muovisia leluja takaisin.

Olisiko se kamalaa, jos tekisimme sellusta, jota puuvilla on, itse vähän parempia vaatteita ja antaisimme Intian puuvillaviljelijöiden viljellä itselleen ruokaa. Kun nälkäkuolemat vähenevät vähenee myös yllättävää kyllä väestönkasvu, vesipula, maan saastuminen ja joukko muita pikkuseikkoja kuten monen ylikansallisen yhtiön voitot. Ai niin, mutta eihän se ole mahdollista. Ainoastaan hyvinvointi kasvaisi. Eihän se käy.

Mutta se öljy. Eihän se käy, että tekisimme jätteestä sitä energiaa jolla liikutellaan autoja. Sehän maksaa enemmän kuin jätteiden hävittäminen. Ei paljon, mutta kumminkin. Ai niin, maksaahan bensakin. Mutta olisiko jätepolttoaineen haittaveron oltava yhtä suuri kuin bensaveron?

Ei tahdo jaksaa jankuttaa...