Miksi kilpaileva ihminen sitten on saanut nykyisen ylivallan ihmislajien joukossa? Ja miksi nimenomaan se alalaji jonka arvoissa kilpailun voittaminen toisten ihmisten kustannuksella on erityisen arvokasta? Miksi evoluutio ei ole mahdollistanut vaikkapa "leikkivää kilpailijaa" luomakunnan huipulle?
Miksi yhteiskunta, siis me kaikki ihmiset annamme tuolle yhdelle lajille enemmän kuin muille? Enemmän rahaa, valtaa, arvostusta, yksinoikeuksia jne? Ja miksi suuri osa ihmisistä haluaisi kuulua tuohon lajiin?
Miksi tuo laji näyttää yhä olevan elinvoimainen? Miksi suurin osa muista lajeista hyväksyy heikomman asemansa? Onko laji parempi kuin joku toinen?
Kilpailu tuo hyötyä? Vain parhaat voittavat? Kilpailussa epäkelvot poistuvat markkinoilta? Kilpailu tuo innovaatioita? Kilpailu tuo halvemmat hinnat? Kilpailu saa ihmiset yrittämään enemmän? Hinnalla millä hyvänsä? Joku voittaa aina, mutta kukaan ei voita aina. Jokainen lopulta häviää. Mitä tapahtuu silloin?
Voittava kilpailija siirtää geenejään tehokkaasti eteenpäin, mutta lapset sopivat huonosti kilpailijan maailmaan. Ihmisen pitkä lapsuus ei toimi ilman empatiaa, ja empatia taas sopii huonosti kilpailulliselle ihmiselle. Empaatikkohan voisi jopa antaa jonkun sellaisen voittaa joka sitä eniten tarvitsee. Ei käy. Siksi tarvitaan empaattista naista. Hän voi hoitaa ne välttämättömät pahat ja mies voi jatkaa kilpailua jälkikasvusta välittämästä.
Vaan olisiko tuo homo competitus vain näköharhaa? Jatketta homo heroismukselle jota tarvitaan jotta leivän puutetta ei huomattaisi sirkushuveilta. Ajatellaanpa vaikka Intiaa. Kansantuote kasvaa kohisten ja sen aiheuttama meteli kaikissa tiedotusvälineissä peittää alleen sen, että myös nälkää näkevien määrä siellä kasvaa koko ajan. Tai jospa vain ylipäätään ajattelisimme?
Kilpailullisuus on osa ihmistä. Mutta se ei ole ainoa osa. Eikä edes tärkein. Onneksi ihminen on paljon muutakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti