perjantai 20. helmikuuta 2009

Tavallistetaan terveydenhoitoa


Yhteiskunta erikoistuu koko ajan kiihtyvällä vauhdilla. Niin myös sairaanhoito. Voidaan parantaa yhä vaikeampia sairauksia ja hyvä niin. Mutta vauhdissa on unohdettu tavallinen terveydenhoito, enkä nyt puhu perusterveydenhoidosta organisatoorisessa mielessä, vaan ihmettelen joitain asioita joissa kukaan ei tunnu sanovan, että keisarilla ei ole vaatteita.

Tavallisista tavallisinta terveydenhoitoa pitäisi olla se, että ihmistä ei vaikeuksissaan jätetä yksin. Mutta kuinka ollakaan, kun ihminen sairastuu, hänen on lähdettävä itse lääkäriin. Siis sairaan on aina liikuttava, eikä lääkärin. Näin ei suinkaan aina ole ollut eikä ole monissa maissa vieläkään, vaan lääkäri tulee sairaan luo.

Hyvässä tapauksessa sairasta toki autetaan liikkumaan, jopa ambulanssilla, mutta ei aina. Yksin olevaa ei paljoa lohduta, että joitain autetaan. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava "avohoidossa" oleva jättää lääkityksen pois maniavaiheessa ja kukaan ei käy yksinäistä katsomassa. Vaikeasta masennuksesta kärsivä ei viikkoihin liikahda kotoaan, kunnes kivut ajavat itsemurhaan. Kuukausia, jopa vuosia kotonaan kuolleena olleet ihmiset eivät ole saaneet apua. Näitä ihmisiä joiden terveys ja jopa henki voitaisiin pelastaa on lukemattomia.

Oikea kysymys ei ole miksi jätämme nämä ihmiset yksin.

Oikea kysymys on: Miksi Suomi kuuluu niihin harvoihin maihin jossa lääkäri ei tule potilaan luo?

Ei kommentteja: