Tämä ilmiö on jatkuvasti laajenemassa mm. luonto-ohjelmissa. Ilmiöitä kuvatessa puhutaan niiden tarkoituksesta. Kilpailukeskeisyys siirtyy puheessa yhä useammin myös luonnon keskeiseksi "tarkoitukseksi" ja näin tullaan arvottaneeksi yhtä ihmisenkin ominaisuutta ylitse muiden. "Itsekkäät geenit" -on yksi näistä ilmaisuista.
Olisivatko luonnossa tapahtuvat asiat tarpeeksi ihmeellisiä ilman niiden inhimillistämistä? Ei evoluutiolla ole tarkoitusta. Se on ilmiö joka tapahtuu. Auttaisiko meitä ihmisiä jos paremmin ymmärtäisimme asioiden syy-yhteyksiä? Jos ammumme jonkun ja sitten itsemme, ei meille ole mahdollista jäädä seuraamaan tekomme seurauksia. Aika härski rinnastus?
Vaan olisiko siinä sittenkin jotain?
Kieli ohjaa ajattelua. Jos kaikessa on jotain salaperäistä tarkoitusta, siirtyy vastuumme omista teoistamme helposti itsemme ulkopuolelle. Kyllä uskolle, jonka merkitystä en yhtään vähättele, jää merkittävä osa vaikka vähentäisimmekin "tarkoituksen" liimaamista ilmiöille joita pyrimme vain kuvaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti