Jos kuvittelemme, että Kreikan pelastaminen on pakko, olemme kahdella tavalla väärässä. Ensinnäkin tällä operaatiolla ei pelasteta Kreikkaa, vaan ahneiden usko siihen, että ahneus kannattaa. Toiseksi jos uskomme, että tällä estetään talouden ajautuminen vielä pahempaan tilanteeseen, niin emme kyllä ole oppineet mitään yhä kiihtyvällä vauhdilla tulevista kriiseistä.
Marjo Matikainen- Kallström on tämän päivän Hesarin yleisönosastossa yllättäen samaa mieltä kuin vaikkapa entisajan pankinjohtajat, että lainaa ei pitäisi myöntää ilman takuita, ilman kohtuullista varmuutta siitä, että laina myös kyetään maksamaan takaisin. Vakuudeksi pitäisi saada omaisuutta. Nykyiset pankinjohtajat ovat hivenen toista mieltä. Kokemus on osoittanut, että kun laina on kyllin suuri, veronmaksajat tulevat aina avuksi. Muita takuita ei tarvita.
Ja me sallimme sen. Me valitsemme joka kerta sellaiset ihmiset edustamaan itseämme jotka uskovat pelaamisen olevan tärkeämpää kuin kaikkien ihmisten hyvinvointi. Mitään todellisia rajoituksia suurille huijauksille ei ole tullut, eikä ole tulossakaan. Miksi olisikaan niin kauan kuin uskomme.
Se kaikkien aikojen huijaus, se on vasta tulossa. Ja sen jälkeen vielä uusi ja suurempi…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti