Yhteiskunnalliset yritykset

Sattuneesta syystä olen viime aikoina keskittynyt mielenterveyteen, - omaani, joten muut yhteiskunnalliset pohdinnat ovat saaneet jäädä. Nyt kuitenkin EU-parlamenttivaalien jälki-itkuissa tekee mieleni tehdä jotain.

Mikä itkettää?

1. Äänestysprosentti.

Voidaanko puhua demokratiasta kun enemmistö ei ole mukana edes edustuksellisessa demokratiassa?

2. Äänestystulos

Kun valtaapitävät ja valtaapitäneet häviävät vaalit ja ainoa voittaja on sekin menneisyyden vankka puolustaja?

Missä on tulevaisuus? Edessä vai takana? Minusta itkun pitäisi kuulua joka puolelta.

Olen näissä kirjoituksissani yrittänyt tuoda esille enemmän tai vähemmän piilossa olevia näkökulmia. Ne eivät ole edes uusia. Useimmat ovat jopa hyvin koeteltuja. Monet niistä ovat saaneet vain uuden nimen, niin kuin tämäkin:

Yhteiskunnalliset yritykset.

Hesarin artikkeli tuo selkeästi esiin mistä on kyse. Edes tässä muodossa ei ole kyse mistään uudesta ja jos ajattelemme Suomessa laajasti käytössä ollutta osuustoiminta-aatetta, huomaamme kyseessä olevan vanhan hyvän ajatuksen uudessa paketissa. Nykypäivän yrityskulttuuriin ero on siinä, että osuustoiminnassa voitot sijoitetaan kaikki itse tuotantoon ja osakkaat saavat voittonsa oman toimintansa tehostumisen kautta. Nykyajattelun mukaisesti osuustoiminnan ongelma oli siinä, että se ei mahdollistanut osuuksilla pelaamista ja kun pelaaminen tuli tärkeämmäksi kuin itse tuotanto, niin osuustoiminnan suosio laski niin sijoittajien kuin lainsäätäjien silmissä. Suomessa vasta mietitään miten yhteiskunnalliset yritykset tulisi huomioida lainsäädännössä.

Minä laajentaisin keskustelua myös kuntiin, valtioon ja EU:n tapaisiin valtioiden yhteenliittymiin. Kuntaa voitaisiin hyvin ajatella yhteiskunnallisena yrityksenä jonka kaikki voitot sijoitetaan itse toimintaan. Kaikki osakkaat saisivat tuotteet ja palvelut mutta maksaisivat niistä maksukykyjensä mukaan. Tätä ajatusta voi maistella monella tavalla. Demokratian näkökulmasta, valtapolitiikan näkökulmasta, talouden näkökulmasta, jopa oikeudenmukaisuuden näkökulmasta jne. Ja jos ensin maistelee asiaa vaikkapa perheen kokoisen yhteisön näkökulmasta, on selvää ketkä ovat kuinkakin maksukykyisiä ja asia maistuu vielä kohtalaisen hyvältä. Miksei se maku voisi olla yhtä hyvä jos yhteisöä laajennetaan vaikkapa maapallon kokoiseksi. Aika harva meistä aikuisista jättäisi kaikki lapsensa ruokkimatta jos joku lapsista väärinkäyttää ruokaansa ja vaihtaa jälkiruokansa toisen lapsen leluihin. Mutta näin me usein tunnumme ajattelevan kun ympyrä suurenee ja mukaan tulee myös naapurien lapset.