Viljan hinta on ollut nousussa jo useita vuosia. Tänään niin paljon, että jopa kotimaiset viljelijät ovat siitä hyötymässä. Ei huolta sanoo media, viljan hinnalla on vain mitätön vaikutus leivän hintaan. Media kertoo samalla niille jotka haluavat kuulla, että jo useamman vuoden viljan kulutus on ollut suurempaa kuin sen tuotanto. On luonnollista, että markkinataloudessa se nostaa hintoja. Silti tämän päivän viljan hinnoilla voitaisiin pelastaa yli kymmenen miljoonan ihmisen henki vuosittain alle 1% bruttokansantuotteesta. Se mikä jää kuulijan mietittäväksi on miten markkinataloudessa on mahdollista että kun ruoka ei riitä, miksi hinta ei nouse pilviin? Muistumia 70 luvulta?
Samaan aikaan kerrotaan kuinka Suomessakin uusien autojen myynti takkuilee, - paitsi isojen uusien autojen myynti. Isojen tila-autojen myynti on noussut 18%. Amerikkalaiset roskalainat heiluttavat maailmantaloutta. Muistumia 80-luvun lopulta?
Tuttua asiaa. Mitä sitten?
Sitä sitten, että vaikka ruoan hinta nouseekin, vaikka ruokaa onkin liian vähän, vaikka kasvihuoneilmiö tuhoaakin elinolosuhteet ihmisten enemmistölle, eihän se meitä koske. Mehän olemme suomalaisia. Lottovoittajia. Sattuneet syntymään tänne ja siis oikeutettuja elämään kun muut kuolevat.
Ei vois vähempää kiinnostaa!
Tällaisiako olemme?
1 kommentti:
Niinpä. Mutta ei, me emme ole (pelkästään) tällaisia.
Me olemme (myös) sellaisia, että voimme halutessamme lakata syömästä lihaa, jonka tuottamiseen uppoaa valtavat määrät kasviproteiineja -- ruoka-aineita jotka kelpaisivat suoraan ihmisravinnoksi. Voimme myös lopettaa tupakanpolton ja olla hurahtamatta biopolttoaineisiin kaiken pelastavana (ja ravinnon tuotannon kanssa peltoalasta kilpailevana) ratkaisuna.
Mutta me voimme tehdä tällaisia valintoja vain jos niistä puhutaan aitoina vaihtoehtoina ja asioina, joilla on vaikutusta.
Minusta olisi terveellistä, jos useammatkin ihmiset huomaisivat, että elämme yhtä aikaa 70- ja 80-lukuja. Molemmat kokemukset, ja monet muutkin, ovat yhtä tosia.
Lähetä kommentti