Kosto

Mikä mahtaa olla sellaisen ihmiskuvan takana jossa kosto on osa oikeudenmukaisuutta. Tätä mietin kahdesta eri näkökulmasta. Toinen on Amnestyn raporteissa näkyvä kartta niistä maista joissa on voimassa kuolemantuomio. Toinen on tämän päivän Helsingin sanomissa ollut lyhyt nuorten naisten referaatti jossa he olivat sitä mieltä, että myös murhaajan perheen tulee joutua kokemaan samaa tuskaa kuin uhrin.

Kuolemantuomio on se lopullinen kosto joka erityisen voimakkaasti liittyy Yhdysvalloissa enemmistön ihmiskäsitykseen. Rangaistus ja kosto ovat yleensä ihmisille eri asioita. Rangaistus ajatellaan usein asiaksi joka vaikuttaisi ihmisen tekemisiin, estäisi rikoksia. Tosiasiassahan näin harvoin on. Kosto sen sijaan on ajattelutapa joka useimmiten vain johtaa vastakostoon ja koston kierteeseen. Mikä saa nuo kaksi nuorta naista ajattelemaan, että kosto olisi oikeudenmukaista? Että surmaajan perhe on automaattisesti myös syyllinen? Onko se itse asiassa niinkään harvinaista. Eikö Myyrmannin pommin räjäyttäneen pojan perhe ole ansainnut rangaistustaan, sillä varmasti he ovat hirvittävän rangaistuksen saaneet ja täysin ilman oikeudenkäyntiä. Syytön-kunnes-syylliseksi-todetaan ei ainakaan heidän kohdallaan päde. Miksi näin on?

Minusta tätä kannattaisi miettiä myös siitä näkökulmasta kun Lapin yliopiston professori Terttu Utriainen uutisoitiin suurempien rangaistusten vaatijana. Kuitenkin juuri hänen tiedekunnassaan on julkaistu paljon ja monimuotoisesti esimerkiksi väkivaltaan liittyvää tutkimusta.

Kosto on sana jonka sisältämän tunteen soisi aina pysäyttävän ihmisen miettimään omia tuntemuksiaan.