Anarkoprimitivismi

Viimeisessä Voima-lehdessä oli mielenkiintoinen John Zerzan haastattelu. Sitä lukiessa tuli väistämättä mieleeni kuinka terveellistä on ajatella eri asioita jonkun toisen ihmisen näkökulman läpi. Erityisesti tämä omalla kohdallani tuli ilmi työn erikoistumisen suhteessa autonomiaan. Eräs kapitalismin ja kaiken kattavan markkinatalouden ongelmista on tietysti se, että erikoistuminen vähentää yksilön autonomiaa. Jos jollakulla on merkittävä erityistaito, patentti tai johonkin merkittävään toimintaan tarvittava pääoma tms, hän voi lähes kaikissa tämän hetken yhteiskunnissa käyttää valtaa muihin ihmisiin ja näin kaventaa heidän autonomiaansa. Tämähän on ihan selvää.

Mutta anarkoprimitistinen tai pitäisikö sanoa anarkoprimitivistinen näkökulma tuo esiin sen kuinka vähäisessäkin erikoistumisessa ihmisen autonomia vähenee. Onko siis kaikki teknologia perustaltaan eriarvoistavaa, vapautta rajoittavaa? Tämähän on outoa. Eikö vapaus valita ole keskeinen markkinatalouden arvo? Vai onko vapaus vain valintoja tuottavan tahon vapautta? Eikö erikoistumisessa ole kyse myös valintoja tuottavan tahon autonomian menettämisestä? Useimmitenhan hän tarvitsee lukuisia erikoistuneita taitoja omaavia ihmisiä tuottaakseen valintoja? Eikä markkinataloudessa kukaan halua tuottaa valintoja. Tuottaja haluaa, että juuri hänen ja mieluimmin vain hänen tuotteensa valittaisiin.

Kun anarkiasta on kyse, jää helposti huomaamatta, että usein asioissa ei ole kyse joko - tai asetelmista, vaan sekä - että. Jos kyse on välttämättömästä, on erikoistumisesta suurta hyötyä ja ihmiset ovat valmiita menettämään autonomiaansa sen asian suhteen. Mutta erikoistuminen tarpeettomassa...