Tietoiskuja masennuksesta. 1. Fyysiset kivut

Nyt kun lääkitys on melkein kohdallaan, eivät kivut ole mitenkään mahdottomia. Kun aamulla nousen ylös, huimaus on vaimeaa. Saan silmälasit päähäni ensimmäisellä yrittämällä eikä tarvitse kovin kauaa odotella liikkeelle lähtemistä. Portaissa täytyy pitää tiukasti kiinni kaiteesta kun joka askeleella jalkoihin satttuu, reiden ja pohkeiden etuosaan ja nilkkoihin. Aamiaisen jälkeen iskee valtaisa väsymys. Menen takaisin sänkyyn tunniksi pariksi.

Väsymys masentaa. Enkö tänäänkään jaksa tehdä mitään. Olen täysin hyödytön ihminen. Tarpeeton. On valtaisa määrä asioita joita pitäisi voida tehdä ollakseni edes hiukan hyödyksi lähimmäisilleni, mutta asiat ovat möykkynä kiertämässä kehää päässäni sellaisella vauhdilla, että en saa mistään niistä kiinni. Jokainen on sellainen jonka tekemiseksi tarvitsisi tehdä jotain muuta ensin. Kaikkein ensimmäiseksi pitäisi saada vaatteet päällensä, mutta miten päästä ylös sängyn reunalta kun väsyttää ja pyörryttää niin valtavasti. Paine alkaa ahdistaa. Sydämestä pistää ja hengittäminen on työlästä. Ei, ensin pitää saada olo paremmaksi. Köpöttelen takaisin alakertaan, otan rauhoittavan ja tunnen huonoa omaatuntoa siitä. Rauhoittavat ovat vaarallisia. Pikkusiskoni oli narkomaani joka aloitti lääkkeillä ja lopulta kuoli AIDSiin pari vuotta sitten.

Tällainen on kohtuullisen hyvä päivä. Kirjoittaminen auttaa. Siinä ajatukset pysyvät paremmin kasassa.

Masennus sairautena ei ole yleistynyt 1980-luvun lukemista, mutta sen sijaan masennuksen takia eläkkeelle siirtyminen on kasvanut huikeasti. Kun vuonna 1983 masennuksen takia jäi yksityisen sektorin työkyvyttömyyseläkkeelle 350 ihmistä, vuonna 2003 luku oli jo miltei 3 500. Määrä on yli kymmenkertaistunut parissakymmenessä vuodessa.
Kriteerit eivät eläkehakemuksissa ole höllentyneet. Päinvastoin hylkäysten osuus on kasvanut. Kyse on myös suurista kulttuurisista ja työelämän laadun muutoksista. (Raija Gould 2007)

Tämä ja muut vastaavat tutkimustulokset ovat vähitellen johtaneet siihen, että olen ryhtynyt yhä enemmän tulemaan julkisuuteen jonkinlaisena masennuksen mannekiinina. Kun lukee yleisönosastokirjoituksia ja kuuntelee ihmisten puheita käy selväksi, että tietoa on edelleen kovin vähän etenkin kun tehdään päätöksiä mielenterveyspalvelujen rahoittamisesta. Ehkä yksityisestä yleiseen voisi tuoda parempaa ymmärrystä.

Suomi on virallisesti taantumassa!

Tämä uutinen on monessa mielessä mielenkiintoinen. Se perustuu bruttokansantuotteen laskuun. Mitä se sitten tarkoittaa.

Ei ole yhdentekevää millä mittarilla mitataan. Bruttokansantuotetta voisi verrata auton nopeusmittariin. Se ei kerro mitään kulutuksesta, päästöistä, turvallisuudesta, hinnasta, ajomukavuudesta jne.

Jos talosi palaa ja rakennat uuden, niin bruttokansantuote nousee vaikka sinun taloutesi ei ole lainkaan parantunut. Sodissa bruttokansantuote kasvaa koska käytettyjen tilalle tehdään uusia pommeja. Näiden esimerkkien luulisi riittävän kuvaamaan sitä, että bruttokansantuotteella ei voida kuvata ihmisten hyvinvointia. Taloustutkimus onkin jo aikoja sitten kehittänyt parempia mittareita kuvaamaan taloutta.

Miksi sitten kaikki uutiset olivat täynnä tätä mittaria? Ehkä siksi, että monet poliitikot sitä jatkuvasti käyttävät. Miksi? Koska se sopii poliittisiin tarkoitusperiin. Sillä voidaan osoittaa, että jatkuva kasvu on välttämättömyys jolle ei ole vaihtoehtoja. Sillä voidaan osoittaa, että ei ole väliä mitä tuotetaan, kunhan tuotetaan. Mitä kulutetaan, kunhan kulutetaan.

Aina kannattaa kysyä, kuka hyötyy siitä, että keisarille kuvitellaan vaatteet!

Tavallistetaan terveydenhoitoa

Yhteiskunta erikoistuu koko ajan kiihtyvällä vauhdilla. Niin myös sairaanhoito. Voidaan parantaa yhä vaikeampia sairauksia ja hyvä niin. Mutta vauhdissa on unohdettu tavallinen terveydenhoito, enkä nyt puhu perusterveydenhoidosta organisatoorisessa mielessä, vaan ihmettelen joitain asioita joissa kukaan ei tunnu sanovan, että keisarilla ei ole vaatteita.

Tavallisista tavallisinta terveydenhoitoa pitäisi olla se, että ihmistä ei vaikeuksissaan jätetä yksin. Mutta kuinka ollakaan, kun ihminen sairastuu, hänen on lähdettävä itse lääkäriin. Siis sairaan on aina liikuttava, eikä lääkärin. Näin ei suinkaan aina ole ollut eikä ole monissa maissa vieläkään, vaan lääkäri tulee sairaan luo.

Hyvässä tapauksessa sairasta toki autetaan liikkumaan, jopa ambulanssilla, mutta ei aina. Yksin olevaa ei paljoa lohduta, että joitain autetaan. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava "avohoidossa" oleva jättää lääkityksen pois maniavaiheessa ja kukaan ei käy yksinäistä katsomassa. Vaikeasta masennuksesta kärsivä ei viikkoihin liikahda kotoaan, kunnes kivut ajavat itsemurhaan. Kuukausia, jopa vuosia kotonaan kuolleena olleet ihmiset eivät ole saaneet apua. Näitä ihmisiä joiden terveys ja jopa henki voitaisiin pelastaa on lukemattomia.

Oikea kysymys ei ole miksi jätämme nämä ihmiset yksin.

Oikea kysymys on: Miksi Suomi kuuluu niihin harvoihin maihin jossa lääkäri ei tule potilaan luo?

Lex Nokia

Niinhän se pitää ollakin, että kun jotain omistaa, se määrää miten sitä saa käyttää. Omaisuuden suoja on perustuslaissakin vahvempi kuin esimerkiksi hengen suoja. Yhteiskunta ei saa tehdä mitään sellaista joka voisi haitata kilpailua. Ja mikä haittaa kilpailua, sen määräävät ne jotka kilpailevat.

Sehän on selvä, ettei kukaan uskaltaisikaan kirjoittaa mitään henkilökohtaista firman kirjepaperille ainakaan firman kynällä, mutta siltä varalta, että joku uskaltaisi, on seuraavana vuorossa Lex Itella.

Eipä aikaakaan niin voi kauhistus, soititko kotiin työajalla? Lapsiko sairaana? Onneksi avuksi tulee Lex Sonera.

Näinkö sen pitääkin mennä?

Kapitalismilla menee hyvin

ja vastoin kaikkia puheita, markkinatalouskin toimii hyvin. Kapitaalin, eli pääoman keskittyminen toimii paremmin kuin koskaan. Markkinatkin toimivat erinomaisesti. Tästä on osoituksena se, että luottamus luottokuplaan on romahtanut ihan sille tasolle kuin oikein on. Vain sellaiset voivat saada luottoa, joilla on jotain todellista millä maksaa luotto takaisin.

Sama koskee pörssejä. Sellaiset osakkeet joilla on todellista arvoa, ovat laskeneet realistiselle tasolle. Nyt ne, joilla on tarpeeksi pääomaa voivat ostaa niitä tasolla josta hinnat varmasti nousevat.

On turhaa syyttää kapitalismia tai ennustaa sen kaatuvan niin kauan kun sitä eniten kannattavat hyötyvät sen olemassaolosta. Ja nythän sitä kannattavat laajemmat piirit kuin aikoihin, -tai ainakin kannattelevat. Nyt käytetään mielettömiä summia jotta kapitalismi pysyisi pystyssä. Kaikki maksavat. Kukin kykyjensä mukaan. Juuri kukaan ei kuitenkaan saa tarpeittensa mukaan. Näinhän kapitalismissa kuuluu ollakin.

Markkinatalouden hyvinvointia kuvaa myös kasvu. Silloinkin kun hinnat laskevat, bruttokansantuote laskee, markkinatalouden piiri laajenee. Yhä useampi asia tulee myytäväksi markkinoille. Yritysten tappiot esimerkiksi. Kun yrityksellä menee tarpeeksi hyvin, sen omistajat korjaavat tuloksesta yhä suuremman osan. Kun yrityksellä menee huonosti, tappion maksajaksi joutuvat kaikki ja omistajat korjaavat tästäkin suurimman osan. Ja ihmisten kivut ja kuolema ovat jo pitkään olleet kauppatavaraa ja näiden markkinahinta koko ajan nousee.

Koskaan ei ole yhtä paljon rajoitettu ihmisten valtaa ja vapautta yrittämisen vapautta vastaan kuin nyt. Jos ihmisten yhteisö ei ole yritys, niin ei ole vapautta valita keneltä ostaa. Kunnan tai valtion on ostettava sieltä mistä kilpailulainsäädäntö käskee. Nyt meiltä yksilöinäkin ollaan viemässä mahdollisuus valita keneltä tavaramme ostamme. Emme saisi ostaa naapurilta, koska naapuri ei saa kertoa tuotteessaan olevansa naapuri. Se vääristäisi kilpailua.

Mutta jos kerran markkinat voivat hyvin ja ihmiset huonosti, niin mitä tekoa on politiikalla. Ei kai yhtään mitään. Tai kaikki.

Katainen puhuu valtiovarainministeriä

Tämän päivän hesarissa Katainen kirjoittaa valtiovarainministerinä ikään kuin hän olisi politiikan ulkopuolella. Ei hän kuitenkaan osaa. Hän ei puhu valtiovarainministeriä, vaan politiikkaa, poliitikko kun on. Kokoomuksen viimeaikaiseen tapaan politiikan verhoaminen mainoslauseisiin vakuuttaa isoa osaa ihmisiä, mutta ei onneksi vakuuta kaikkia.

"Jos julkinen sektori pitäisi henkilöstömääränsä nykyisellä tasolla, niin jo lähitulevaisuudessa se nielisi selvän enemmistön työmarkkinoille tulevista ihmisistä. Kaikki ymmärtävät, että se ei ole mahdollista." Näin ajattelee siis Katainen ja yllättävän suuri osa ihmisistä uskoo, koska valtiovarainministeri näin sanoo. Minä kuulun siihen vähemmistöön joka ei usko.

Miksi maksutapa vaikuttaa siihen, mikä on mahdollista ja mikä ei. Jos joukko ihmisiä maksaa vaikkapa terveydenhuollosta vakuutuksen muodossa, sitä Katainen pitää mahdollisena, jopa toivottavana asiana johon voi palkata vaikka kuinka palvon ihmisiä, mutta jos sama joukko maksaa samasta palvelusta verojen muodossa, tilanne muuttuu mahdottomaksi. Jos tämä asia ei ole poliittinen valinta, niin mikä sitten?

Kyllä Kataisen kokoomukselle on tärkeää, että julkinen ei estä yksityisen bisneksen kasvua. Ja mitkä kasvun mahdollisuudet ovatkaan julkisen puolen supistamisessa. MedOne Oy jättivoittoineen on tästä loistava esimerkki. Mitenköhän Kokoomuksen asenne muuttuisi jos verotus muutettaisiin yksityiseksi vakuutusmaksuksi? Tai mitä sitä arvelemaan. Onhan viime päivinä kuultu moneen kertaan Kataisen suulla kuinka arvonlisävero on upea vero ja kuinka työn verotus olisi laskettava lähemmäs pääomaveroa. Tasavero on näiden puheiden tarkoitus joka on melkein jo toteutunut. Vakuutus olisi vielä parempi, sillä maksamalla suurempaa vakuutusmaksua saisi parempaa palvelua.

Siis kun Katainen puhuu, ei sisältö tietenkään ole sen puolueettomampaa kuin muidenkaan puhe. Ei myöskään silloin kun puheen ovat kirjoittaneet valtiovarainministeriön virkamiehet. Heilläkin on omat poliittiset näkemyksensä eikä Katainen taatusti hyväksy puheeseensa omien näkemyksiensä vastaisia asioita.