Viha kuluttaa

Viime päivät ovat olleet todella raskaita. Ei sen takia että on jatkuvasti 30 astetta lämmintä. Ei sen takia että syöpähoidot huolettavat. Vaan sen takia että niin monien ihmisten kohdalla epäoikeudenmukaisuuden kokemukset kääntyvät vihaksi. Ja viha kohdistuu toisiin heikompiosaisiin, pakolaisiin.

Psykiatri Hannu Lauerma käsittelee asiaa tämän päivän hesarissa: ”Ihmismieli tuntee vetoa yleistyksiin, sanoo vaarallisimpia rikollisia tutkiva psykiatri Hannu Lauerma. Siksi jokainen meistä voi sortua perusteettomaan vihaan.”

Pari päivää sosiaalisessa mediassa kiertänyt kuva hukkuneesta pojasta, Aylan Al-Kurdista, on saanut valtavan huomion ympäri maailmaa. Se on herättänyt avun tarjoajat ympäri maailman ennennäkemättömän laajasti. Suomessakin. 

Mutta vihapuheita se ei ole kovin paljon vaimentanut. Lauerma kertoo tähän syynkin. Viha sokaisee eikä mikään ohita tuon vihan voimaa. Kognitiivinen dissonanssi on hienolta kuulostava sana, mutta sen sisältö on yksinkertainen. Ilmiö syntyy kun ihmisen tiedot ja tunteet ovat ristiriidassa, silloin tunne voittaa. Ja viha on voimakas tunne.

Minäkin tunnen vihaa. Vihaa niitä kohden jotka eivät halua auttaa ihmisiä eivätkä halua antaa toisienkaan auttaa. Vedotaan rahaan joka on pois toisilta vähäosaisilta, suomalaisilta. Kuitenkaan mikään muu kuin tuo 0,1% jota pakolaisten auttamiseen käytetään ei ole heidän mielestään pois suomalaisilta köyhiltä. Ei esimerkiksi yritystuet tai armeijan kasvaneet määrärahat jotka ovat ihan eri mittaluokassa. Eikä myöskään se tuki jota yhteiskunta antaa pankkien omistajille. Pankeille on annettu käytännössä valtion aiempi yksinoikeus luoda rahaa. Yhden ”nallen” pääomatuloihin tarvitaan tuhannen keskimääräisen eläkeläisen kaikki tulot. Näitä ”rahoituskuluja” maksaa valtion lisäksi jokainen suomalainen ostoksissaan enemmän kuin veroja. Tämä ei ole pakolaisten syytä eivätkä tästä vihapuheet mitään kerro. Sen sijaan tämä ”järjestely” takaa sen että kaikille Syyriankin osapuolille riittää rahaa aseisiin ja tappamiseen.

Voin huonosti. Välillä todella huonosti. Mutta sitä myös oma vihani teettää. Ymmärrän sitä vaikka en sitä itsessänikään hyväksy.

Investointisuoja

Investointisuoja on taas päivän sana. Sillä tarkoitetaan erilaisiin vapaakauppasopimuksiin sisältyviä säännöksiä joiden tarkoitus on taata investoijien tasa-arvoinen kohtelu. Näin sen tarvetta perustellaan.

Miltä investoinnit tarvitsevat suojelua? Demokratialta. Ettei demokraattinen päätöksenteko voisi haitata kaupankäyntiä. Tällä hetkellä Phillip Morris tupakkayhtiö on haastanut Australian valtion oikeuteen koska siellä halutaan tupakka-askiin varoitustarra. Lisäksi se on haastanut Uruguain koska se on suurentamassa varoitustarran kokoa. Se luonnollisesti vähentää tupakkayhtiön voittoja. Tällaiselta menettelyltä investoinnit tarvitsevat suojaa.

Miltä muulta investoinnit tarvitsevat suojaa? Yksityinen ihminen saa ostaa mistä haluaa mitä haluaa, mutta yritykset haluavat että julkiset toimijat, valtiot, kunnat ja niiden laitokset eivät saa vapaasti valita mitä ostavat ja mistä. Tätä perustellaan vapaalla kilpailulla. Tätä perustellaan myös korruption vastaisuudella. Mutta ovatko perustelut oikeita?

Jos ne ovat niin silloin myös yksityisten ihmisten oikeus vapaaseen valintaan pitäisi kieltää. Eihän yritysten vapaa kilpailu voi toimia jos ihmiset voivat valita kalliimman tai huonomman tuotteen. Näinhän julkisten hankintojen rajoituksia perustellaan.

Entä korruptio? Kuuluuko julkisten tahojen valvonta todellakin yrityksille?

Tämä vuosikymmeniä tai vuosisatoja jatkunut vähittäinen demokratian tehtävien siirtäminen markkinoiden hallittavaksi on asia jossa meidän jokaisen olisi syytä olla hyvin huolissamme. Harvainvallasta demokratiaan siirtyminen on usein suhteellisen lyhytaikainen tapahtuma joka koetaan saavutukseksi. Demokratian mureneminen on sen sijaan hidas, niin hidas prosessi että emme sitä huomaa ennen kuin sen korjaaminen tulee todella vaikeaksi.

Maksamme enemmän ”veroja” pankkien omistajille kuin valtiolle. Valtio sentään palauttaa suurimman osan meille takaisin. Yksinomaan koulutus, terveys ja sosiaaliturva ovat 60% valtion menoista.  Pankkien omistajat taas kovin vähän, pääomatulovero siitä osasta tuloja joita ei ole piilotettu on pienempi kuin keskituloisten vero.

Olemme antaneet valtion yksinoikeuden painaa rahaa pankeille ja nyt niiden valta on suurempi kuin valtion. Maksamme pankkien omistajille ”rahoituskuluja” jokaisesta ostoksestamme enemmän kuin veroja. Tänään nämä suunnattomat omaisuudet keränneet ”investoijat” saavat erityiskohtelua lukemattomilla eri tavoilla. Muita kansalaisia pienempinä veroprosentteina, laillisina mahdollisuuksina piilottaa omistuksensa hallintarekistereihin (tätä ollaan tuomassa Suomeenkin) ja veroparatiiseihin. Mahdollisuutena haastaa valtiot oikeuteen kuviteltujen tulevien voittojen vähenemisestä. Antamalla piilotukea mitä moninaisimpiin kohteisiin verovähennysten muodossa. (Kun öljy-yhtiö saastuttaa Meksikonlahdella, niin vaadituista korvauksista osa voidaan vähentää verotuksessa. Tämä koskee myös Suomea yhtiöiden käyttämän siirtohinnoittelun takia.)

Olisiko kansan syytä ottaa edes pieni osa valtaansa takaisin itselleen?

Varjopankkitoiminta

Kun luen tieteellisiä artikkeleita arkeologisista kaivauksista muinaisen Mesopotamian alueella noin 5000 vuotta sitten vallinneesta kulttuurista, minulle tulee mieleen kuinka vähän maailma on muuttunut noista ajoista. Samalla myös kuinka paljon. Miten tämä liittyy varjopankkitoimintaan?

No. Kun pankkitoiminnan synty ja varjopankkitoiminta ovat saman asian eri puolia.

Mesopotamiasta löytyvät ensimmäiset rahat. Vastoin yleistä olettamusta ja taloustieteen oppikirjojen väitteitä, nämä rahat eivät olleet hyödykerahoja kuten kultaa tai hopeaa. Kaikkia hyödykkeitä oli jo aiemminkin vaihdettu toisiin hyödykkeisiin, mutta mikään ei ollut yleisen maksuvälineenä muodossa.

Löytöpaikka on temppelin rauniot. Mikä on temppeli? Se on paikka jossa pieni joukko ihmisiä harjoittaa toimintaa joka ei tuota muuta kuin lupauksia. Useimmiten lupauksia kuoleman jälkeisestä elämästä. Voidakseen toimia, nämä ihmiset tarvitsevat myös maallisia asioita kuten ruokaa. Kun temppelin väkimäärä kasvaa ja ruoan hankinta vaikeutuu, temppeli turvautuu ympäröivän yhteiskunnan tukeen. Temppeli myy kuoleman jälkeistä elämää ja ympärillä oleva yhteiskunta maksaa siitä ennen kaikkea ruokana.

Joko tuntuu tutulta?

Jotta ympäristön tuki varmistuisi, tarvitaan myös tulevaisuuden tuotteita, osuuksia tulevista sadoista. Näin syntyivät velkakirjat joita temppelin raunioista löydettiin. "Minä lupaan tuoda temppeliin tässä velkakirjassa mainitun määrän viljaa ensi sadosta saadakseni rukouksen turvan. Temppelistä tuli pankki.

Kun keksittiin että velkakirjassa voisikin lukea, että viljelijä lupaa kenelle tahansa joka velkakirjan esittää, syntyi ns. haltijavelkakirja. Nykyisin osaa näistä kutsutaan seteleiksi.

Mutta paitsi rahana, näitä velkakirjoja voitiin käyttää myös uhkapeliin. Jos sato onkin pienempi tai suurempi kuin velkakirjaa kirjoitettaessa ajateltiin, niin velkakirjan voi myydä eri hinnalla. Jos veikkaat sadon määrän oikein voit voittaa ja velkakirjan ostaja häviää. Tai päin vastoin.

Näin syntyi varjopankkitoiminta. Sen näkyvintä osaa kutsutaan tänä päivänä pörssiksi.