torstai 17. maaliskuuta 2011

Tabu: ahneus


Kun koko nykyinen "kehittyneiden" maiden talousjärjestelmä perustuu ahneuden kuviteltuun hyvinvointia levittämään voimaan, ei ole ihme, että käsitteestä seuraa ristiriitoja. Yksilön halu lisätä vaurauttaan voidaan tietysti arkimoraalissa nähdä vain hyvänäkin asiana. Kuitenkin kun yksilön kannalta elämisen taloudelliset perusteet ovat kunnossa tulee hänen arvioitavakseen monimutkaisemmat asiat. Onko vaurauden lisääminen ristiriidassa muiden yksilön tavoitteiden kanssa?

Jos ahneus olisi ihmisen ainoa tai tärkein ominaisuus, ihmiskunta olisi kuollut jo aikoja sitten. Vaikka ahneuteen yhdistettäisiin myös seksi, eivät lapset olisi kasvaneet aikuisiksi ilman sellaista huolenpitoa jossa ahneuden on väistyttävä. Ja näin ehkäisyvälineiden aikana täytyy lapsia jossain määrin jopa haluta jotta niitä edes syntyisi.

Tsunamit ja muut katastrofit ovat myös osoittaneet, että toisten, tuntemattomienkin auttaminen on hämmästyttävän tärkeässä asemassa ihmisen toiminnassa. Ja vaikka vanhukset, köyhät ja työttömät eivät olekaan veropakolaisten suosiossa, suurin osa ihmisistä pitää heitäkin ihmisinä.

En ole sinänsä ydinvoimaa vastaan, mutta koska niiden ja muiden suurten laitosten rakentamista ohjaa enemmän tuo ahneus kuin turvallisuus, en näe niiden rakentamisesta mitään hyötyä. Minua eivät vakuuta omistajien vakuutukset yleisestä hyödystä kun jatkuvasti paljastuu laiminlyöntejä ja suoranaista petosta turvallisuudesta, niin ydinvoimalaoissa kuin pankeissakin.

Kun ahneus verhotaan lukuisten peitesanojen taakse, sen huonot puolet unohtuvat. Mahdollisuus tienata paljon rahaa hukuttaa alleen niin luonnon kuin ihmistenkin luomien uhkien olemassaolon.

Ahneus on inhimillinen ominaisuus, mutta sen havainnointi ja myöntäminen voisivat vähentää sen tuhoisaa vaikutusta.

Ei kommentteja: