Yhteiskunnallisia pohdintoja

Niille jotka eivät usko talouden "ainoaan vaihtoehtoon"

2011-12-08T14:38:00.001+02:00

Jotta idea tulisi selväksi yksinkertaistettu ja mutkat suoraksi laitettuja vaihtoehtoja.

Linkkien takana on kuitenkin vankkaa faktaa niille joita todellisuus kiinnostaa.

Todella konservatiivinen (säilyttävä) vaihtoehto:

Pohjois Dakota on toistaiseksi ainoa USA:n osavaltio jossa on yhteiskunnan omistama pankki. Se on perustettu 1919 ja toimii kuin mikä tahansa pankki ja tuottaa reippaan osan valtion budjetista. Osavaltiossa on USA:n alhaisin työttömyys, pieni valtion velka, silti verotus kuuluu yhdysvaltojen alhaisimpiin.

Sveitsin pienyritysten paikallisrahamalli:

WIR on perustettu vuonna 1934 ja siinä toimii tällä hetkellä 62 000 yritystä

Ristiinlainausmalli:

Valtio A nollaisi omat velkansa valtiolle B summalla jonka B on velkaa A:lle.

Tämä laskelma näyttää kuinka Euroopassa kokonaisvelkamäärä voidaan puolittaa.

Rahareformi:

Tohtori Richard Wernerin (University of Southampton, Chair in International Banking,) 7 minuutin haastattelut 1 ja 2 jotka selvittävät yksinkertaisesti rahajärjestelmämme perusteet ja miten ne voitaisiin muuttaa hyödyttämään pankkien omistajien sijasta meitä kaikkia.

Pitäisi muistaa aina kysyä miksi

2011-11-15T16:26:00.002+02:00

Pankit tekevät luottolaajennuksella tyhjästä rahaa josta hyötyvät harvat.

Miksi eivät valtiot tee sitä samaa painamalla rahaa josta hyötyvät kaikki?

Jos valtion rahan painamista vastustetaan inflaation peikolla, miksi pankkien kohdalla sitä ei pelätä? Siksikö kun pankit ovat aina viisaampia kuin valtiot ja tekevät vain järkeviä ratkaisuja?

Kun pankit lisäävät kierrossa olevan rahan määrää, pankit määrittelevät mihin rahat käytetään.

Ovatko pankit paremmin tietoisia käyttökohteiden hyödyistä kuin valtiot. Totta kai, koska hyödyt korjaavat hyvinkin läheiset tutut, pankkien omistajat.

Kun sitten pankit tekevät tuhoisia valintoja, syyllisiä ovatkin yli varojensa eläneet valtiot jotka eivät älyä käyttää pankkien tavoin rahan painamista. Pankkien onneksi tulevat apuun toiset tutut, poliitikot jotka pyytävät asiantuntijoita korjaamaan pankkien virheitä. Siis tietysti pankkien asiantuntijoita.

Jos pankit uhkaavat kaatua pitää veronmaksajien auttaa niitä, että yrityksissä riittäisi investointihalua. Miksi valtio ei investoi, lisää työllisyyttä ja kysyntää kun ainoastaan sillä on laillinen rahanpainamisen oikeus? Siksi, että nämä harvat jotka nyt tilanteesta hyötyisivät, hyötyisivät hivenen vähemmän mutta kansantalous paranisi. Siis kansan talous. Ja kun kansantalous paranee paranee myös niiden harvojen talous. Mikä tässä on vikana?

Onko meillä jo liikaa työntekijöitä vanhustenhoidossa, terveydenhoidossa, koulutuksessa, poliisissa jne? Työntekijöitä jotka palkallaan pyörittävät yksityistä yritystoimintaa. Onko meillä jo liian paljon hyväkuntoisia teitä, postipalveluja, tietoverkkoja syrjäseuduilla jne. joihin investoiminen toisi töitä lukuisille yrityksille?

On myös toisenlaisia taloustieteilijöitä mm. neljä Nobel palkinnon saajaa jotka kannattavat pankkien 100% reservejä ja valtioiden setelirahoitusta tällaisissa kriiseissä. Niitä joiden mielestä ei tarvitse piilotella laittomuuksia ERV:n tyyppisten nimihirviöiden taakse vaan kutsua asioita oikeilla nimillään. Niiltä jotka eivät hyödy nykymenosta. Follow the money, on tutkivan journalismin hyvä ohje. Miksi? Koska se on talouden kirjaamaton tavoite. Koska niin monet toteuttavat sitä tutkimatta.

Diktatuurista

2011-10-15T13:44:00.001+03:00

Arno Juutilainen varoittaa tämän päivän Hämeen Sanomissa diktatuureista. Tämän päivän markkinatalouden kannattajana hänen kritiikkinsä kohdistuu päättäjiin jotka eivät tee tarpeeksi nopeita päätöksiä markkinatalouden pelastamiseksi.

Hän ei ymmärrä tai halua ymmärtää miksi ihmiset ovat menneet kaduille. Kaduilla ollaan siksi, että rahan valta on suurempi kuin demokratian. Siksi, että 1% ihmisistä omistaa yli puolet kaikesta omaisuudesta ja säätää omat talouden lakinsa joita loppujen 99% on noudatettava. Se on harvainvaltaa, diktatuuria, vaikka näkyvää diktaattoria ei ole.

Diktatuuri ei synny tyhjästä vaan siihen tarvitaan suuri joukko ihmisiä. Ihmisiä jotka kokevat hyötyvänsä diktatuurista. He nostavat kuninkaakseen, esikuvakseen karismaattisen ihmisen joka osaa puhua. Esiintyä. Ei diktaattori tee itsestään diktaattoria. Hänet valitaan. Kansa, joskus jopa enemmistö valitsee hänet. Tätä juuri Juutilainenkin pelkää. Niin pelkään minäkin.

Syy pelkoomme on sama. Poliittinen eliitti ei uskalla toimia. Mutta miten pitäisi toimia, siinä näkemyksemme eroavat täysin. Juutilainen haluaa ylläpitää tätä järjestelmää ja sitä varten pitäisi toimia nopeasti ennen kuin kansan kapina saa aikaan muutoksen. Minä haluan demokratian takaisin valtaan ja poliitikkojen näkevän, että muutos on välttämätön. Vaihtoehtoja on aina olemassa. On kuunneltava kansaa ennen kuin toinen diktatuuri nousee vaihtoehdoksi toista vastaan.

Arno Juutilainen nostaa esille useita diktatuureja kolmekymmenluvulta. Kannattaa muistaa, että demokratia oli aika hatara käsite vielä tuolloin. Diktatuurit lupasivat kansalle valtaa ja hyvinvointia. Vaikka valta jäikin harvojen käsiin, enemmistölle esimerkiksi Saksassa myös saatiin joksikin aikaa hyvinvointia. Saksa ei saanut sodan jälkeen mistään lainaa joten valtio perusti oman pankin ja oman rahan ilman velkaa ja muutamassa vuodessa korjattiin sodan runtelemat talot, rakennettiin autobaanat ja valtava sotateollisuus. Ulkomaankauppa hoidettiin vaihtotaloutena ilman valuuttaa. Työttömät saivat töitä ja kansa oli tyytyväinen. Ja kaikki ilman lainaa, korkoa ja inflaatiota. Eikä edes Kruppsit kovasti kärsineet.

Kaikki tiedämme mitä sitten tapahtui. Rakentamisen sijaan ryhdyttiin tuhoamaan, olihan kyseessä diktatuuri jolle toisten hätä on vain oman vallankäytön työkalu. Ihan niin kuin tänäänkin. Tarvitaan lisää sotia jotta voidaan tehdä enemmän soittoa sotatarvikkeilla. Tarvitaan enemmän markkinapaikkoja rahalla pelaamiseen, että saadaan suurempia voittoja. Tarvitaan enemmän pelaajia jotta ihmiset uskoisivat voittojen mahdollisuuteen. Tarvitaan monen maapallon resurssit, jotta jatkuvaa kasvua voidaan kasvattaa jotta voidaan kasvattaa lisää voittoja.

Aarnojuutilaiset uskovat jatkuvaan kasvuun. Minä en. Diktatuureistakin voidaan, ja pitää voida ottaa oppia. Jos ulkoistamme pahan hitlereihin, emme opi mitään.

Itsestäänselvyyksiä: vauraus

2011-09-30T13:20:00.004+03:00

Joskus tuntuu että itsestäänselvyyksiä pitää tuoda esille, että ne eivät unohdu.

Vauraus ei synny rahasta vaan ihmisen tekemästä työstä. Ihminen syö marjoja. Siitä tulee hyvinvointia. Ihminen kerää marjoja. Siitä tulee vaurautta. Ihminen rakentaa risuista majan. Siitä tulee vaurautta. Yksityistä vaurautta. Jos ihminen tai joukko ihmisiä rakentaa yhteisölle talon, siitä tulee yhteistä vaurautta.

Entä kun yhteiskunta antaa ihmiselle rahaa jotta hän voi rakentaa talon vaikkapa vanhuksille. Siitä syntyy vaurautta ja samalla raha siirtyy rakennustarvikkeita myyvälle yritykselle ja sitä kautta kiertoon. Ei se ole sen kummempaa. Siihen ei tarvita veroja. Niitä tarvitaan ylläpitämään rahan arvoa ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Siis veroja tarvitaan paljon vähemmän kuin nyt.

Utopiaako? Eipä suinkaan. Jopa USA:ssa tämä toimii pienimuotoisena Pohjois Dakotassa jossa on ainoa osavaltion omistama pankki. Tosin tätä harkitsee nyt myös Kalifornia suuren rahan mittavasta vastustuksesta huolimatta.

Uskomuksia: raha

2011-09-08T20:02:00.014+03:00

Aristoteles ajatteli rahasta: Raha määritellään laissa vaihdon välineeksi. Korkoa ei voi hyväksyä koska sen tarkoitus on luoda lisää rahaa.
Näistä ajoista lähtien on keskeinen ristiriita ollut se kontrolloiko rahaa yksityinen taho, jolloin siitä hyötyvät harvat, vai julkinen taho jolloin siitä hyötyvät useat.

Jos raha määritellään vaurautena vauraat kontrolloivat rahaa.
Jos kullan avulla, kullan muuttuva arvo kontrolloi rahaa.
Jos raha määritellään velkana sitä kontrolloivat pankit. Tämä on tilanne nyt, vaikka missään ei lailla ole näin säädetty, vaan rahan teko kuuluu edelleen kuten Aristoteleskin sen määritelee lainsäätäjälle.

"Raha on velkaa"
Kun hakee Googlesta tietoa rahasta näillä sanoilla huomaa kuinka vähän ihmisillä on tietoa rahan synnystä, taloustieteen opiskelijat mukaan luettuna. Jos oletetaan, että Suomen pankilla tätä tietoa olisi, kannattaisi lukea tamä.

"Money As Debt" - haulla löytyy valtaisa määrä videoita jotka selittävät mitä raha on. Tässä on yksi niistä suomenkielisillä teksteillä

Videot ovat pitkiä, tämäkin peräti 10 minuuttia, mielenkiintoisimmat noin tunnin. Eli aivan liian pitkiä niin vähäpätöisen asian ymmärtämiseksi kuin raha. (BB on taas tv:ssä);)

Yritän typistää asiaa muutamaan riviin. Jos mutkien oikaisu hiertää, toivon parannusehdotuksia.

Velkaraha vaatii toimiakseen jatkuvaa kasvua. Onko jatkuva kasvu rajllisella maapallolla mahdollista? Biologiassa sitä kutsutaan syöväksi.

Erilaisia rahareformeja on esitetty ja otettu käyttöön kautta rahan historian. Merkittävimpiä ehdotuksia on syntynyt kriisien yhteydessä. 1930- luvulla taloustiedeyhteisö yhdysvalloissa esitti lähes yksimielisesti rahareformia jossa keskuspankki FED olisi kansallistettu, mutta pankit (jotka omistivat ja omistavat FED:in saivat lobattua lakiehdotuksen nurin.

- Tällä vuosituhannella Bernard Lietar, yksi Euron luojista ja Euroopan keskuspankin entisistä johtajista, on ehdottanut rinnakkaisen tai rinnakkaisten rahajärjestelmien laajentamista. Näitä on syntynyt historiassa jatkuvasti ja syntyy edelleen. Hakusana LETS (Local Exchange Trading Systems).
Lietar korostaa valtioiden osallistumista näihin hyväksymällä ne veron maksun välineiksi. (toiminnassa Uruguaissa) Tämä ei ole mitään uutta, vaan esimerkiksi Englannissa 1200 luvulla käyttöön otettu raha (THE TALLY STICKS (1100 - 1854)) toimi vakaasti monta sataa vuotta.
Yksi vanhimmista vielä toimivista järjestelmistä on Sveitsin WIR Bank joka syntyi 30 luvun laman myötä eikä ole kärsinyt lamoista tamän jälkeenkään.

- Toinen tällä hetkellä paljon keskustelussa oleva rahareformi on valtion oma pankkitoiminta. Tätä kritisoivat eniten nykyjärjestelmästä hyötyvät väittäen valtion holtittoman rahankäytön tuovan inflaatiota, eli markkinataloudessa markkinat huolehtivat rahan arvosta paremmin kuin valtiot. Tutkimukset kuitenkin puhuvat toista kieltä. Karkeasti ottaen, jos valtio toimenpiteillään luo jotain todellista, kuten esimerkiksi terveydenhoitoa, maantietä tai sosiaaliturvaa, se lisää ihmisten kulutusmahdollisuuksia ja perinteisessä talousajattelussa siis talouskasvua.

Valtion pankkitoiminnan vaihtoehtoina ovat keskuspankki joka lainaa samalla korolla valtiolle kuin liikepankeille jolloin valtion maksamat korot pysyvät pieninä. Tätä kritisoidaan sillä, että rahan luomiseen osallistuvat edelleen pankit jolloin ne myös osallistuvat rahan arvon määrittelyyn suuremmalla panoksella kuin valtiot.
Toinen vaihtoehto on se tutumpi ajatusmalli, että valtio painaa rahaa tarpeen mukaan (pääasiassa elektronisesti kuten liikepankit nykyisin) ja tällöin korko ei pääse vaikuttamaan valtion liikkeelle laskeman rahan määrään.
Kolmas vaihtoehto on valtion pankkitoiminnan laajentaminen myös lainaustoimintaan jolloin raha olisi vain vaihdannan väline, mitä useimmat ihmiset kuvittelevatkin sen olevan.

- Yksi rahareformin muoto liittyy Zeitgeist tyyppisten liikkeiden kokonaisvaltaisempaan rahan sisältämien arvoasetelmien muutokseen. Useissa niistä kritisoidaan kasvun ja maapallon rajallisuuden ristiriitaa ja luodaan hyvin lähelle uskonnollisia ajatusmalleja olevia liikkeitä. Painotetaan ihmisten henkistä kasvua ja sisäistä muutosta kuten DeGrowth liikkeessä tai tekniikan mahdollisuuksiin kuten Zaitgeist liikkeessä.

Näiden kahden pääsuuntauksen välissä on Tim Jacksonin teoksessaan "Hyvinvointia ilman kasvua rajallisen planeetan taloustiede" referoima Kestävän kehityksen komission raportti joka jakaa perusteellisesti tutkittua tietoa talouden ja luonnonvarojen välisistä suhteista etenkin kasvihuoneilmiön näkökulmasta. Tässä pyritään löytämään toteuttamiskelpoisia keinoja väistämättömän muutoksen rauhanomaiseen toteuttamiseen.

Uskomuksia: globaali työnjako

2011-08-15T14:19:00.003+03:00

Tämänhetkisessä maailmassa työnjako, erikoistuminen on edennyt tavattoman pitkälle. Pidämme yleisesti hyödyllisenä sitä, että saamme näin tuotettua tavaraa ja palveluja enemmän ja tehokkaammin. Toki huomaamme aika-ajoin myös sen tuomia haitallisia piirteitä, mutta keskityn tässä yhteen piirteeseen joka on jäänyt keskustelussa taka-alalle.

Ihminen on hyvin sopeutuvainen monenlaisiin olosuhteisiin osittain siksi, että aivojemme palkitsemisjärjestelmä on kehittynyt hyvin monipuoliseksi. Voimme korvata jonkin menetetyn mielihyvän lähteen jollain toisella. Toisaalta nämä mekanismit ovat syntyneet evoluution eri aikoina ja aivojen varhaisissa kerrostumissa syntyneet saattavat olla rakenteeltaan sellaisia, että niiden korvaaminen jollain toisella on enemmän haitallista kuin ymmärrämme.

Kun muutama vuosikymmen sitten pohdittiin kovasti nopean kaupungistumisen synnyttämiä ongelmia, miesten kokema tarpeettomuuden tunne nousi esille, kun konkreettinen tekeminen perheen hyväksi näytti vähenevän. Tämä pohdinta laantui kovin nopeasti kun suurimmat muuttoaallot vaimenivat. Tässä pohdinnassa oli kuitenkin suuremmankin ongelman siemen.

Pesänrakennusvietin voisi kuvitella olevan varsin varhaisen evoluution tulosta ja ihmiselle erityisen tärkeää johtuen jälkeläisten pitkästä ja paljon oppimista vaativasta lapsuudesta. Aivojen palkitsemisjärjestelmässä pitkää lapsuutta tukevat muodot ovat ensiarvoisen tärkeässä asemassa. Empatian kehittymisessä jälkeläisten ruokkiminen lienee näistä tärkein. Miten ruokimme tätä palkitsemisjärjestelmää saattaa olla lähes yhtä tärkeää kuin itse ruoka. Miten muodostuvat sidokset jotka tukevat pitkää lapsuutta?

Välitön vuorovaikutus on tärkein sidoksia muodostava ja ylläpitävä järjestelmä. Lisääntynyt erikoistuminen, työnjako tuo ehkä helpommin sitä ruokaa, mutta vähentää vuorovaikutusta tärkeimpien sidosten välillä ja korvaa ne toisilla. Vietämme yhä enenevässä määrin aikaa sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät kuulu ydinperheeseen. Erikoistuminen tarkoittaa myös sitä, että perheen kanssa vietetty aika ei tuota yhtä voimakkaita hyvänolon tunteita kuin jokin muu. Ja kuinka se voisikaan, kun olemme ulkoistaneet suuren osan niistä toiminnoista jotka perheessä voisivat tuoda tyydytystä. Eräs ruoan jälkeen tärkeimmistä, pesänrakennusvietti, jää lähes kokonaan vaille toteutusta.

Voisiko olla, että erikoistumisen sijasta pitäisi kiinnittää huomiota myös monipuolisuuteen, niihin toimintoihin jotka kannattaisi jättää ulkoistamatta? Olisiko empatiakyvyn harjoittaminen yksi mahdollinen lääke ahneuteen, vihapuheisiin ja väkivaltaan?

Uskomuksia: näkymätön käsi

2011-08-14T17:11:00.001+03:00

Uskomisen näkökulmia voi olla useita. Yksi keskeinen on usko oman kokemuksen yleispätevyyteen. Se on hyödyllistä vaikkapa silloin kun on polttanut sormensa kynttilässä. Tuskin sitä tarvitsee toistaa vaikka tieteellinen näkemys edellyttää toistettavuutta. On hyödyllistä vain uskoa. Tästä arkikokemuksesta on kuitenkin seurauksia. Opetamme lapsillemme oman kokemuksemme merkityksen ja useimmiten se uskotaan.

Mitä voimakkaammin kokemukseen liittyy tunne, sen voimakkaammin uskomme kokemuksen voimaan. Siitä seuraa helposti yleistys. Kaikki kynttilät polttavat. Kaikki palavat polttavat. Ja tähän liittyvät monet sirkustemput. Palaminen voi tapahtua myös alhaisemmissa lämpötiloissa vaikka se on arkikokemuksen mukaan mahdotonta. Liekin heijastus voi näyttää yhtä todelliselta kuin liekki itse.

Kun oma kokemus jostain on positiivinen, on luontaista pyrkiä toistamaan sitä. Ja toisto lisää uskoa kokemuksen yleispätevyyteen. Joillain eliölajeilla se on lajin säilymisen kannalta tärkein ominaisuus. Ihmisellä on aivojen rakenteessa myös kummallinen uudehko, ehkä vain miljoona vuotta vanha ominaisuus. Tietoisuus. Siinä rakenteessa arvioidaan niitä viestejä joita kokemus on vanhempiin kerrostumiin tallentanut. Tässä kerroksessa toimii myös niin sanottu moraali. Siinä arvotetaan toisaalta välitöntä mielihyvää ja toisaalta empatian kautta syntyvää viivästettyä mielihyvää.

Välitön mielihyvän kokemukset tuottavat esteettömästi jatkuessaan jatkuvasti kiihtyvän tarpeen saada enemmän ja enemmän tuota mielihyvää. Syntyy addiktio. Jotta mielihyvää kertyisi on luotava uskomuksia jotka vaimentavat mielihyvän hankkimiseen mahdollisesti liittyviä haittoja. Yksi tällainen uskomus on "näkymätön käsi" eli kun yksilö menestyy, menestystä valuu myös ympäröivään yhteisöön. Tämä uskomus on tärkeä niille joiden addiktio on raha ja niille jotka haluavat seurata edellisiä. Ahneus on siinä mielessä huono sana, että se syyllistää addiktoituneen ihmisen, mutta ei ympäröivää yhteisöä joka mahdollistaa addiktion.

Addiktiot eivät yleensä ole parannettavissa vain syyllistämällä vaan puuttumalla niiden syntymekanismiin. Tupakointikiellot auttavat niitä joiden addiktio ei ole kovin paha, mutta pahemmin sairastuneille olisi tarjottava apua lopettamiseen. Tehokkain tapa on kuitenkin estää addiktion synty. Tarkemmin sanottuna estää toisten ihmisten addiktoiminen. Lähes jokaisen moraali hyväksyy ajatuksen, että toista ihmistä ei saa tappaa, myrkyttää, tai aiheuttaa terveydelle haittaa. Mutta viimeksi mainittu on jo sillä rajalla, että uskomus näkymättömään käteen näyttää sen oikeuttavan.

Tabu: pelaaminen

2011-07-02T11:22:00.001+03:00

Otetaan kaksi fiktiivistä hahmoa joilla ei ole vastinetta todellisuudessa. Pelaaja 1 pelaa kaiket päivät tietokonepelejä. Pelaaja 2 pelaa kaiket päivät pörssissä. Molemmat ovat taitavia pelaajia. Pelaaja 1 elää sosiaalituella. Hän on sosiaalipummi jonka pelaamiseen osallistuvat kaikki veronmaksajat. Yhteiskunta käyttää myös valtavasti verorahoja byrokratiaan joka yrittää estää tämän.

Pelaaja 2 elää pelin tuomilla voitoilla. Hän on sijoittaja jonka pelaaminen on arvostettua työtä ja joka maksaa tuloistaan veroa. Yhteiskunta palkitsee tätä pitämällä veroprosentin alhaisena jotta hän jatkaisi pelaamista.

Entä jos olisi älyllisesti rehellinen ja miettisi, vaikkakin se on työlästä, mistä ne rahat tälle pelaajalle tulevat. Jos joku voittaa, joku aina häviää. Siis rahat tulevat toisilta pelaajilta. Sehän on ihan oikein. Pelaajat tietävät riskit.

Entä ketä ovat voittajat ja ketä häviäjät. No nyt ollaankin jo vaikeammassa tilanteessa. Pörssit ovat kehittäneet keinoja joilla salataan pelaajien henkilöllisyys. Hallintarekisteri on yksi salausmenetelmä. Mutta pörssit eivät suinkaan ole ainoa rahan kauppapaikka. Pankit hoitavat sijoittajien rahoja. Ne ovat oikeastaan se oikea sijoittajien kauppapaikka. Niissä myydään mm. lainoja, niin pankin "omia" kuin valtioidenkin. Valtioiden lainoja myydään kuten osakkeitakin jossa niitä "merkitään" ja niille lasketaan korko. Niitä "huutokaupataan". Siis ihan niin kuin osakkeitakin.
Kaikki nämä "arvopaperit" ovat siis pelimerkkejä joiden todellinen arvo myyjälle on siis ostohinta, mutta ostajalle arvo määräytyy vasta kun niillä ostetaan jotain tavaraa tai palvelua. Pelaajille kuitenkin pelimerkki on pelaamisen väline. Yhdellä pankilla (J.P.Morgan) on tileillään enemmän pelimerkkejä kuin koko maailman bruttokansantuote. Siis kaikkien maailmalla tuotettujen tavaroiden ja palvelujen yhteenlaskettu summa. Pitäisi olla selvää, että tuo pelimerkkien määrällä ei oikeasti voida ostaa koko maapalloa, mutta se kuvaa hyvin kuinka pelaaminen on irronnut reaalimaailmasta.

Ketkä tämän pelin maksavat. Koska pelaaminen on piilotettu niin monen mutkan taa, voisi hyvä lähtökohta tutkia ketkä menettävät tällä hetkellä rahaa. Ilmiselvästi ainakin valtiot. Valtiot ovat keskeisiä toimijoita pelimarkkinoilla. Valtiot siirtävät korkojen muodossa parhaille pelaajille järjettömän isoja summia.

Ns. Instituutionaaliset sijoittajat ovat merkillinen osa tätä pelimaailmaa. Esimerkiksi Suomessa eläkeyhtiöt keräävät tasaveron luonteisia "vakuutusmaksuja" jotka ne "sijoittavat" peliin ja odottavat hyviä tuottoja jotka osittain valuvat valtion maksettaviksi. Raha kiertää sehän on pääasia, vai onko?

Ei riitä, että veronmaksu on niin monimutkaista, että sitä voidaan käyttää poliittisena lyömäaseena niin oikealla kuin vasemmalla ihan hyvin perustein. Sen monimutkaisuus piilottaa rahan liikkeet myös tavalliselta kansalaiselta. Maksamme huomaamattamme veroja aina kun käytämme rahaa ja nämä verot ovat tasaveroja. Julkisen sektorin palvelumaksuja harva osaa mieltää veroiksi. Kunnallisvero on myös tasavero eikä näy tilinauhassa erikseen. Mutta verovähennykset näkyvät kaikkialla. Kaikki rakastavat verovähennyksiä vaikka suurin osa niistä hyödyttää enemmän suurituloisia kuin muita. Puhe progressiosta kilpistyisi helposti siihen jos vertaamme keskituloisten maksamaa veroprosenttia suurituloisiin. Keskituloisten veroprosentti on suurempi kuin todella suurituloisten. Se ei ole progressiivisuutta.

Mihin me kiinnitämme huomiomme? Pelaaja ykköseen. Hän selvästi elää meidän muiden kustannuksella. Miksi pelaaja 2 ei saa samanlaista tuomiota vaikka hän elää satoja tai tuhansia kertoja suuremmalla summalla meidän kaikkien kustannuksella?

Pelaaminen, kilpailu, on osa ihmisenä olemista. Niin on myös hoiva. Ilman hoivaa ei olisi lapsia, ei ihmisiä, ei mahdollisuutta kilpailla. Hoiva tuo ihmiselle aina hyvinvointia, pelaamisessa jonkun voitto on muiden häviö. Olisiko aika muuttaa tärkeysjärjestystä.

Vaikka asia on kovin monimutkainen, yksi asia on yksinkertainen. Olemassa oleva ei ole ainoa vaihtoehto. Jos katsomme miten ihmisten enemmistö elää huomaamme vaihtoehtoja olevan todella paljon. Jos ajattelisimme miten haluaisimme elää, vaihtoehtoja olisi vielä enemmän.

Vaihtoehtoja on monia jos vain uskallamme sanoa, että keisarilla ei ole vaatteita.

Tabu: verotus

2011-06-03T20:14:00.003+03:00

On hassua kuinka sekaisin näyttävät käsitteet olevan kun keskustellaan verotuksesta. Siinä yhteydessä olisi hyvä ymmärtää mihin verovarat käytetään, mutta sitä tietoa on äärimmäisen vaikea saada. Edes valtiovarainministeriö ei pysty kansanedustajien pyynnöistä huolimatta tuottamaan sellaista tietoa jossa olisi karkeasti jaoteltu sekä kuntien, että valtion menot eri menoluokkiin, kuten peruskoulutukseen, eläkkeisiin, perusterveydenhoitoon, erikoissairaanhoitoon jne. Erilaiset tuet, kuten yritystuet joita jopa EK on pitänyt karsimisen arvoisina, eivät ole valtiovarainministeriön taidoillakaan näköjään mahdollisia laskea.

Köyhistä ovat huolissaan kaikki puolueet, mutta oikeudenmukaisesta verotuksesta ei kukaan. Oikeudenmukaisuus koskee kaikkia, myös keski- ja hyvätuloisia. Läpinäkyvyyden pitäisi olla yksi keskeinen oikeudenmukaisuuden ominaisuus, mutta nyt ollaan kaukana siitä. Kulutusverot ovat yksi sellainen veron muoto jossa veronmaksu on hyvin piilotettu maksajilta. Yllättävän harva ostaja tajuaa ostaessaan maksavansa veroja vaikka useimmille arvonlisävero on tuttu käsite. Niissä maissa joissa hinnat ilmoitetaan ilman veroja, on helppo tajuta niitä maksavansa kun ne kassalla lisätään hintaan. Sen sijaan kun teet ylitöitä, näet palkkapussista selvästi kuinka paljon veroja maksat. Sekään ei kuitenkaan ole läpinäkyvää, koska vasta vuoden lopussa voisi nähdä jos jaksaisi laskea lopullisen veroprosenttinsa ja se on jotain ihan muuta kuin mitä ihmiset kuvittelevat. Sitä ei myöskään verottaja sinulle ilmoita.

Läpinäkyvyys on selvästi ongelma puolueille, koska sitä ei haluta lisätä vaan tilkkutäkkiä vaan laajennetaan. Ei riitä, että verotuskohteita on lukuisia, verovähennyskohteita on vielä enemmän. Aina on vaalit tulossa ja siksi kunnollista veroremonttia ei saada aikaan. Sinänsä se olisi yksinkertaista. Veroja voisi olla esimerkiksi kaksi: Tulovero jossa kaikki tulot olisivat saman progression alaisia ja josta ei tehtäisi mitään vähennyksiä. Sekä haittaverot jotka koskisivat sellaisia toimintoja yleisesti ottaen tuotantoja joista on yhteiskunnalle haittaa, mutta joita ei haluta kieltää. Siis verotus koskisi vain ihmisiä, ei kuvitteellisia olentoja kuten yhteisöjä. (yrityksiä, kuolinpesiä, järjestöjä jne.)

Kuka tällaisesta verotuksesta hyötyisi ja kuka ei?

Kun ei olisi kunnallisveroa, olisivat ihmiset verotuksellisesti tasa-arvoisia asuinpaikasta riippumatta. Nykyinen kunnallisvero tarkoittaa sitä, että mitä huonommat palvelut, sitä korkeammat verot.
Kun ei ole yritysverotusta, ei ole ns. kaksoisverotusta jossa yritys maksaa voitosta veroa ja osingonsaaja saamastaan osingosta. Suurin osa yrittäjistä hyötyisi, mutta ne jotka voivat muuttaa tulojaan pääomatuloksi häviäisivät sen minkä yritykset voittaisivat joten jos osingonjako suurenisi jäisi häviö prosenteissa varsin pieneksi.
Läpinäkyvyyttä voitaisiin lisätä myös joustavalla veroprosentin muutoksella. Kun veroprosenttia voitaisiin muuttaa koko vuoden ajan ei ylitöistä tai muista satunnaisista tuloista tarvitsisi maksaa niin suuria ennakonpidätyksiä vaan ne voitaisiin tasata läpi vuoden. Mikään ei estäisi niitä tasattaviksi useammankin vuoden jaksoissa.
Eniten tällaisesta verotuksesta kärsisivät verosuunnitteluyritykset jotka kävisivät tarpeettomiksi. Tämä vapauttaisi sitä teollisuuden niin kaipaamaa koulutettua työvoimaa tuottavaan työhön.

Jos yritysveroa ei olisi voitaisiin haittavero suunnata niille aloille jotka todella tuottavat haittaa ihmisille. Perusrakenne olisi sama kuin nyt valmisteverojen suhteen, mutta tiedon lisääntymisen kautta niitä voitaisiin suunnata paremmin.

Kerättävän veron määrä voisi olla samaa luokkaa kuin nykyisin, mutta verovalvonnan helpottuminen toisi taas sitä kaivattua työvoimaa tuottavimpiin töihin, kuten hoito ja hoiva-alalle.

Tämä kaikki ei ole piruilua, vaikka siihenkin tunnen oikeutusta tässä järjettömässä veroviidakossa jossa kuka tahansa pystyy esittämään vastakkaisia esimerkkejä verotuksen epäkohdista tai hyödyistä.

(Ja jotta verovähennyksistä ei syntyisi keskustelua, voitaisiin ne hoitaa oikeudenmukaisemmin ja tehokkaammin tulonsiirroilla.)

Taidan jättää äänestämättä

2011-03-19T19:39:00.002+02:00

Olen ollut aina aika aktiivinen politiikan seuraaja. Olen ollut kunnanvaltuustoissa, -hallituksissa, lautakunnissa jne. vuosikymmeniä. Mutta näin yksinäiseksi en ole vielä koskaan itseäni politiikan saralla tuntenut. Suomi on muuttunut paljon enemmän kuin muu maailma. Kun Neuvostoliitto romahti, teollistunut maailma, siis se ihmisten vähemmistö luuli että maailmankaikkeuden tärkein sota, kylmä sota loppui ja kapitalismi, tai ainakin markkinatalous voitti.

Mutta ihmisten enemmistölle ei tapahtunut mitään muutosta. Oikeat sodat eivät loppuneet. Rikkaissa teollisuusmaissa välittäminen kasvoi. Välitettiin kaikkea mahdollista jolla voi käydä kauppaa. Ei sillä väliä ovatko ne aseita, huumeita, tai ruokaa. Ihmisten enemmistöstäkin välitettiin. Vaikka orjuus teoriassa on kiellettyä, käytännössä ei. Kenen tahansa onnettomuudesta, kurjuudesta ja kuolemasta saa hyötyä jos se lisää talouskasvua.

Suomeahan tämä ei koske. Kaikki tietävät, että rajaton kasvu ei ole rajallisella maapallolla mahdollinen mutta yksikään puolue ei halua irtautua tästä oravanpyörästä. Ei edes ilmastonmuutoksen takia joka tuhoaa suuren osan maailmaa. "Ei ole muuta mahdollisuutta kuin talouskasvu. Kapitalismi voitti. Sosialismi hävisi. Mutta kumpikaan ismit eivät kiinnosta ihmisten enemmistöä. Ihmisten enemmistölle tärkeää on ruoka. Ruoka ja hengissä selviäminen ovat se tärkein.

Meitä houkutellaan äänestämään vaalikoneilla. Googlen vaalikoneiden kärjessä ovat suuret mediat. Yhtään kysymystä joka liittyisi maapallomme ihmisten enemmistöön ei niistä löydy. Vasta kuudentena listalla on "Ulkopoliittinen vaalikone" jossa käsitellään koko palloa koskevia kysymyksiä. Tekijänä pieni Kehitysyhteistyön palvelukeskus jota ei tavallisesti mediaan yhdistetä.

Monissa puolueissa on ehdokkaita, jopa kansanedustajia jotka ovat sitä mieltä, että tästä oravanpyörästä pitää hypätä pois. Että talousrikoksetkin ovat rikoksia ja sen lisäksi ihmiselle on annettu myös moraali. Mutta he ovat vähemmistönä. Perussuomalaisissakin niitä on ainakin yksi. Demarit eivät ole välittäneet pitkään aikaan. Vihreät eivät enää välitä. Vasemmistoliittokaan ei näytä välittävän. Ehkä minäkin lakkaan välittämästä. Masennus ei lakkaa.

Tabu: ahneus

2011-03-17T11:41:00.002+02:00

Kun koko nykyinen "kehittyneiden" maiden talousjärjestelmä perustuu ahneuden kuviteltuun hyvinvointia levittämään voimaan, ei ole ihme, että käsitteestä seuraa ristiriitoja. Yksilön halu lisätä vaurauttaan voidaan tietysti arkimoraalissa nähdä vain hyvänäkin asiana. Kuitenkin kun yksilön kannalta elämisen taloudelliset perusteet ovat kunnossa tulee hänen arvioitavakseen monimutkaisemmat asiat. Onko vaurauden lisääminen ristiriidassa muiden yksilön tavoitteiden kanssa?

Jos ahneus olisi ihmisen ainoa tai tärkein ominaisuus, ihmiskunta olisi kuollut jo aikoja sitten. Vaikka ahneuteen yhdistettäisiin myös seksi, eivät lapset olisi kasvaneet aikuisiksi ilman sellaista huolenpitoa jossa ahneuden on väistyttävä. Ja näin ehkäisyvälineiden aikana täytyy lapsia jossain määrin jopa haluta jotta niitä edes syntyisi.

Tsunamit ja muut katastrofit ovat myös osoittaneet, että toisten, tuntemattomienkin auttaminen on hämmästyttävän tärkeässä asemassa ihmisen toiminnassa. Ja vaikka vanhukset, köyhät ja työttömät eivät olekaan veropakolaisten suosiossa, suurin osa ihmisistä pitää heitäkin ihmisinä.

En ole sinänsä ydinvoimaa vastaan, mutta koska niiden ja muiden suurten laitosten rakentamista ohjaa enemmän tuo ahneus kuin turvallisuus, en näe niiden rakentamisesta mitään hyötyä. Minua eivät vakuuta omistajien vakuutukset yleisestä hyödystä kun jatkuvasti paljastuu laiminlyöntejä ja suoranaista petosta turvallisuudesta, niin ydinvoimalaoissa kuin pankeissakin.

Kun ahneus verhotaan lukuisten peitesanojen taakse, sen huonot puolet unohtuvat. Mahdollisuus tienata paljon rahaa hukuttaa alleen niin luonnon kuin ihmistenkin luomien uhkien olemassaolon.

Ahneus on inhimillinen ominaisuus, mutta sen havainnointi ja myöntäminen voisivat vähentää sen tuhoisaa vaikutusta.

Tabu: tirkistely

2011-03-16T12:06:00.000+02:00

Tämä ei kyllä tavallaan kuuluisi Tabu-otsikon alle. Huono sanavalinta, mutta en keksi parempaakaan. Uteliaisuus ei kelpaa yhtään paremmin. Kielletty hedelmä? Vahingonilo? Troijan hevonen? Seksi? Väkivalta?
No asiaan.

Myydäänkö meille Japani-ilmiötä? Haluammeko tietää mitä Libanonissa tapahtuu? Ovatko Tuksun terveiset meille tärkeitä? Vai onko peräti niin, että meille riittää yksi yhteinen keskustelunaihe kerrallaan? Pitääkö sen olla varmasti sellainen että jutun juurta löytyy?

Kaksi tahoa ainakin osaa tästä ihmisen oudosta tarpeesta hyötyä. Molemmille se on rahantekoväline: Media ja nettirikolliset. Media unohti Libanonin heti ja kokonaan. Myös se media joka ei suoraan rahallisesti hyödy lööpeistä. Ja erilaiset viruksia levittävät nettirikolliset olivat tuhokuvineen heti eturintamassa. Ja moni turvallisuushakuinen tietokoneen käyttäjä lisäsi tietokoneensa turvallisuustasoa tunnetun turvahjelmistotalon tuotteen ja se tuhosi koneen.

Mitä yhteistä näillä asioilla on? Paljonkin, mutta en minä vaan keksi hyvää yhtä sanaa kuvaamaan ilmiötä. Miksi pitäisi? Koska tämäkin tarve on ihmiselle ilmeinen. Jos voi keksiä yhden ratkaisun joka pelastaa maailman, täytyyhän sen olla parempi kuin monimutkaisen verkon muodostama pienten asioiden kokonaisuus. Siis ydinvoima. Sille ei ole yhtään yhtä-ratkaisua joka olisi yhtä hyvä!

Yksi sana voi muodostaa lööpin. Tai iskevän huudon jonka kaikki kuulevat. Monimutkainen lause ei voi tätä tehdä. Sitä joutuisi pysähtymään ja kuuntelemaan ja ajattelemaan. Se ei tässä kiireessä käy. Se ei käy edes politiikassa, yhteisten asioiden hoidossa, jossa kaikille maailman ihmisille yhteiset asiat kuten ilma jota hengitämme, vesi jota juomme, ruoka jota syömme, muodostavat monimutkaiset verkoston jonka ymmärtäminen vaatisi todella paljon kykyä pysähtyä, kuunnella ja ajatella ja josta ei synny lööppejä.
Tulipahan pitkä ja monimutkainen lause.
Tirkistely on helpompaa.

Tabu: ennakkoluulot

2011-03-14T17:42:00.002+02:00

Pitäisikö vasemmiston vastustaa ja oikeiston kannattaa yritysveroja?

Mistä ne yritysten maksamat verorahat tulevat? Myynnistä tulevasta voitoista. Ostajat siis maksavat yritysverot ja ne ovat tasaveroja ihan niin kuin arvonlisäverotkin.
Oikeiston pitäisi siis kannattaa niitä, koska niiden lisäys lisäisi tasaverojen osuutta ja vähentäisi ns. "työn verotusta". Vasemmiston taas pitäisi vastustaa yritysveroja, koska kaikkein köyhimmätkin joutuvat maksamaan niitä.

Joskus aikoja sitten on kenties tuntunut järkevältä yksinkertaistaa omistaja ja yritys samaksi sanaksi, vaan sitä se ei ole enää. Nyt on tarkoituksenmukaista puhua työn verotuksesta eikä tuloverotuksesta. Näin saadaan tunteet tasaverotusta kohtaan muuttumaan ja unohtuu miksi veroja kannattaa maksaa.

1. Koska se on edullista:
Tiedämme eri maiden kokemuksista, että monissa asioissa esimerkiksi vakuutuspohjainen huolehtiminen tulee kalliimmaksi kuin veropohjainen:
- terveys
- turvallisuus (poliisi, armeija)
- koulutus
- sosiaaliturva

2. Koska se on oikeudenmukaista:
Suurin osa meistä pitää oikeudenmukaisena tasata suuria tuloeroja. Myös suuri osa suurituloisista pitää tuloerojen tasaamista välttämättömänä pahana yhteiskuntarauhan takia. Tosin osa haluaisi mieluummin ostaa itselleen oman armeijan tai poliisin omaisuutensa turvaamiseksi.

3. Koska voimme veroilla ohjata ihmisten toimia:
Pidämme haittaveroja tarpeellisena tuotannon ja kulutuksen ohjauskeinona.
- tupakkateollisuus saa myrkyttää ihmisiä kunhan veroilla kuitataan yhteiskunnalle aiheutuneita kustannuksia.
- toisten hengittämää ilmaa tai juomaa vettä saa saastuttaa kunhan maksaa haittaveroja.

007 ja lupa tappaa?

Samalla tavalla joskus puhuttiin, että mennään vieraalle töihin. Itsellekin tehty työ oli työtä. Nyt työ on vain sellaista mistä saadaan palkkaa. Ennen työ tehtiin itselle tai vieraalle, mutta ihminen oli se joka teki työn. Nykyisin puhutaan työnantajasta vaikka pitäisi puhua työn ostajasta. Virallisesti ihmisen pitää ymmärtää että esimerkiksi kosmetiikkamainoksissa saa valehdella ihan kuinka paljon tahansa, se kun on niiden tapa.

Jotenkin tuntuu kuin sanoja olisi yhä vaikeampi ymmärtää. Pitäisi aina ensin tietää enemmän sanojasta. Ole siinä sitten ennakkoluuloton.

Tabu: pukeutuminen

2011-02-06T19:01:00.003+02:00

Mikä ihmeen tabu? Olemmehan kovin sallivia pukeutumisen suhteen. Naiset ovat jo pitkään voineet käyttää housuja ja miesten pukuja. Ja miehet hameita?

Pitkä kaapu miehellä on sallittu jos se on musta ja hän on pappi. Asun saa täydentää myös musta päähine. Jos kaapu on lyhyt, voi olla kyse myös nuohoojasta, mutta siinä asussa ei ole pääsyä itsenäisyyspäivän juhliin. Mutta jos päähine on huivi joka peittää myös korvat, on kyseessä kreikkalaiskatolinen nunna tai Islaminuskoinen nainen ja linnanjuhliin saa tulla. Kunkahan monen Burkhan takana taas on mies?

Näitä rajoja kirjoitetaan parhaillaan monissa paikoissa lakiin. Mutta lakiin kirjoittamaton todellinen tabu on yöpuku.

Mihin perustuu yö- ja päiväasujen ero? Minä olen saanut lahjaksi raidallisen marimekko-paidan. Itse asiassa kaksikin. Raidat ovat samat, materiaali sama. Toisesssa lukee Marimekko, toisessa Ristomatti Ratia. Toinen on myyty t-paitana ja toinen pyjamana. Mutta kumpi? Mikä erottaa ne toisistaan? Yöllä saa käyttää kumpaa vaan, mutta miksi toista ei kerta kaikkiaan sovi käyttää päivällä?

Yöasut ovat yleensä pehmeitä ja mukavia, mutta päiväasut eivät. Miksi? Miksi pitkä yöpaita on päivällä täysin kielletty? Sellainen mariraitainen. Miehillä!

Monet nukkuvat alusvaatteissa, mutta nekään eivät kelpaa päiväasuksi. Ja syynä ei taatusti ole liika seksikkyys, ainakaan miehillä, ainakaan pitkissä kalsareissa. Mutta jokin siinä on. Kalsarit voivat olla aivan saman näköisiä kuin urheiluhousut.

Miksi meidän pitää tunnistaa jokin koodi yöasuksi ja kieltää se päivällä? Kyllä näitä pukeutumiseen liittyviä tabuja on tällä tuulipukukansallakin ihan riittämiin.

Tabu: rasismi

2011-01-16T13:33:00.001+02:00

Sarjassa satuttavia sanoja on vielä vaikkapa rasisti. Tunnustan olevani. Kun kuulen jonkun olevan nyrkkeilijä, korvani sulkeutuvat aika totaalisti jatkosta. Miksi ihminen haluaa satuttaa toista ihmistä. Niputan nämä ihmiset tämän taipumuksen takia yhteen. Se on rasismia.

Tai jos on helpompi ymmärtää, niputan yhteen italialaiset ja Berlusconin. Niin ja mafian ja Rooman valtakunnan järjettömän väkivaltakoneiston. Se nyt ainakin on rasismia.

Ja sitten miehet. Ja naiset. Ja jos löytyisi sopivia sanoja, kaikki siltä väliltä. En osaa monia kieliä, mutta ymmärrykseni ei riitä sille, miksi ihmisestä pitää ensimmäiseksi ratkaista sukupuoli. Man on ihminen ja woman on nainen!

Oleellisempaa kuin pelätä olevansa rasisti, on tiedostaa se ominaisuus itsessämme. Luokittelu kuuluu ihmisenä olemiseen ja merkitysten antaminen erilaisilla nimityksillä on yhteisen kielen, toisen ihmisen ymmärtämisen edellytys. Mutta ihmisenä olemisessa, toisen ihmisen ymmärtämisessä, oman ymmärryksensä vajavaisuuden tunnistaminen on todella tärkeää.

Tabu: rodunjalostus

2011-01-16T09:48:00.003+02:00

Viime vuosisadan alkupuolella oli hyvinkin yleistä ja hyväksyttyä ajatella rodunjalostusta ihmistenkin kohdalla. Hitlerin Saksan jälkeen ajatuksesta tuli tabu vaikka toiminta on jatkunut ja Suomessakin jopa kiihtynyt viime vuosina.

Lääketiede on ollut rodunjalostuksen etulinjassa. Se, että päämäärä on ollut toinen, ei vaikuta lopputulokseen. Vaikka varmasti meistä suurimmalle osalle lääketiede merkitsee sairauksien parantamista, jopa hengissä selviämistä, tarkoittaa se samalla myös sitä, että me muutamme evoluution kulkua. Onko sekin evoluutiota on kokonaan toinen kysymys.

Mutta se, ketä me hoidamme, kenet me pelastamme elämään ja kenet jatkamaan sukua on myös kokonaan toinen asia. Hoidon saaminen, elämään pelastaminen on kuitenkin valinta, tietoinen valinta. Varakkailla on suurempi oikeus elämään kuin varattomilla.

Suomessa noin viisikymmentä vuotta sitten alkoi suuri muutos. Vähävaraisten terveydentila alkoi nousta ja kuolleisuus vähentyä lähemmäs varakkaiden tasoa. Nyt lähivuosikymmeninä rodunjalostus on taas tullut muotiin ja samassa tahdissa hyvätuloisten verotuksen keventämisen kanssa ovat terveyserotkin taas kasvaneet.

Miksi se on niin hankalaa ymmärtää, että kun jonkun veroja kevennetään muut joutuvat sen maksamaan. Eikä vain veroina vaan myös heikentyneenä terveytenä.

Tabu: itsenäisyys

2011-01-15T16:32:00.001+02:00

Ihminen on laji jolle sosiaalinen vuorovaikutus on ehdottoman tärkeä asia lajin säilymisen kannalta. Tämän vuorovaikutuksen vaikutukset vaan ovat niin monensuuntaiset, että tuottaa suunnattomia vaikeuksia nähdä niitä omassa itsessämme. Me haluamme olla itsenäisiä, päättää itse omista asioistamme. Ja kuitenkin me toimimme pääosin samalla tavalla kuin muutkin siinä ryhmässä johon tunnemme kuuluvamme.

Biologiasta olemme oppineet, että geenit määrittelevät lähes kaiken muunkin kuin silmiemme värin.
Psykologiasta taas sen, että ympäristö voi muuttaa lähes minkä tahansa ominaisuuden toisenlaiseksi.
Näiden välissä kulkee vaikkapa epigenetiikka jolla on vahvaa näyttöä aivojen plastisuudesta, - siitä että tapamme ajatella voi myös muuttaa aivojen rakennetta, -geenejä.

Ihmislajille olennaista on monipuolinen oppiminen. Me opimme niin kuin kaikki eläimet jotkin asiat evoluution kautta. Me opimme matkimalla. Me opimme myös kokeilemalla. Ehkä kuitenkin tälle lajille erityisin ominaisuus on oppiminen ajattelemalla. Joskus kykenemme yhdistelemään mielessämme asioita mitä epätodennäköisimmillä tavoilla ja täten synnytämme uutta puhtaasti kuvittelemalla.

Kuitenkin valta-osa toiminnastamme liittyy ympäristön (laajassa merkityksessä) havainnointiin ja siitä kokemuksiemme kautta tehtyihin päätelmiin joista suurin osa on tiedostamatonta. Me opimme, että valta-osa kaupunkiympäristöstä on täynnä houkutuksia, asioita jotka ovat tarkoitettu houkutuksiksi ja myös toimivat sellaisina. Miten tämä eroaa vaikkapa marjametsästä? Sekin on täynnä houkutuksia jotka vaikuttavat meidän tunteisiimme. Jos pidämme marjoista, näkymä tuo veden kielelle ja helposti aiheuttaa myös välittömän toiminnan. Katunäkymässä tilanne on toinen. Moni mainos menee huomaamattamme ohi. Tai niin me luulemme. Mutta markkinoinnin ammattilaiset tietävät mikä vaikuttaa.

Mutta ei markkinointi ole vain mainontaa. Samat mekanismit toimivat niin viihdeteollisuudessa kuin uskonnoissakin. Ja oleellista ei ole niinkään se mitä muut tekevät meille, vaan se mitä annamme tehdä, mitä haluamme meille tehtävän. Kuinka itsenäisiä haluamme olla? Ja jos tajuamme omat heikkoutemme, haluammeko suojella niitä jotka ovat meitäkin heikommassa asemassa?

Tässä brutaali esimerkki:
Tuhansia alle 5 vuotiaita lapsia kuolee joka päivä ripuliin koska heille ei ole saatavissa puhdasta vettä. Suomessa vesi maksaa noin yhden euron tuhannelta litralta putkea pitkin kotiin tuotuna. Jos siihen lisätään tarpeelliset mineraalit ja lähetetään Itellan hinnoilla maailman toiselle puolelle, näiden lasten hengen pelastaminen maksaisi alle 20 euroa henkeä kohti. Tuhat lasta päivässä 365 päivää vuodessa olisi 7,3 miljoonaa euroa, eli 0,4% suomalaisten mainontaan käyttämästä rahasta. Siis tilastoidusta rahasta jossa ei ole mukana esimerkiksi viihdeteollisuuden sisäistä markkinointia kuten tv-sarjojen koukuttavuuteen käytettyjä rahoja jne.

Minusta olisi hyvä keskustella tabuista. Olemmeko rehellisiä itsellemme kun puhumme itsenäisyydestä? Onko tämä esimerkki kuolevien lasten ja markkinointiin käytettäviin rahoihin todella meidän vapaa valintamme?

Tabu: seksuaalisesti hyväksikäytetty mies

2010-10-16T16:57:00.003+03:00

Aloitan vaikeimmasta päästä, - omastani. Hyvin henkilökohtaista, mutta silti tämä on mitä suurimmassa määrin myös yhteiskunnallinen kysymys: Meitä lapsena hyväksikäytettyjä miehiä ei yhteiskunta tunne.

Yhteiskunta on vähitellen oppinut tuntemaan pedofiilit. Se on hyvä lööppiaihe. Se on erinomainen "vihollinen" joka herättää hurjaa vihaa ja vaatimuksia kovista rangaistuksista. Etenkin uskontojen piirissä paljastuneilla tapauksilla tehdään paljon rahaa.

Mutta missä olemme me uhrit? Julkisuudesta voisi päätellä, että meitä on paljon, varsinkin kun tiedetään, että pedofilia on vain jäävuoren huippu. Kotona tapahtuva väkivalta, myös seksuaalinen, on paljon yleisempää kuin julkisuudesta voisi päätellä.

Alle kouluikäisenä 50-luvulla olin Auroran sairaalassa kädessäni olevan patin takia. Selvitettyään leikkauksen tarpeen, lääkäri kysyi, oliko muita ongelmia. Sanoin että peräsuoleen sattuu, johon hän tokaisi vihaisesti, ettei peräsuolessa ole tuntoa ja siihen se jäi. No eihän sen enempää tietenkään voi odottaakaan 50-luvulla. 60-luvulla paniikkihäiriökouristuskohtaukset tutkittiin lastenlinnassa: Ei epilepsiaa. Sekin jäi siihen. Samalla vuosikymmenellä Hesperian sairaalassa yhden keskustelun perusteella: hysteriaa. Siis se siitä.

Vaikka kävin masennuksen takia terapiassa parikymmentä vuotta, ei hyväksikäyttö siellä tullut esiin. Seksuaalisuus oli minulle tabu. Muistot olivat koteloituneet syvälle monen lukon taakse. Vasta viitisen vuotta sitten kun sisarusteni kertomukset lapsuudesta raottivat jotain lukkoja, ryhdyin kyselemään itseltäni miksi suhtaudun niin kielteisesti omaan seksuaalisuuteen. Miksi en kykene nauttimaan seksistä? Miksi siihen liittyvät hajut ovat vastenmielisiä? Sisarusten avulla löysin traumaterapiaan ja asiat alkoivat aueta.

Mutta tämä viiden vuoden etsintä on tuonut hyvin esille tabun myös julkisessa terveydenhoidossa. Yhtään kertaa ei minulle ole ehdotettu mitään hoitoa joka millään tavalla liittyisi hyväksikäyttöön. Olen ollut masennuksen takia sekä viikottaisessa terapiassa, että kerran ehdotetussa osastohoidossa. (Hoito-sana ei kyllä siihen paikkaan kuulunut.) Kaksi kertaa olen löytänyt masennukseen itse apua: Mielenterveyden keskusliiton järjestämästä vertaistukikurssista ja sähköhoidosta, jonne älysin pyytää. (Sähköhoidosta olen kirjoittanut aiemminkin.)

Nyt on syksy. Kesällä sain viestiä, että vihdoin olisi Helsingissä ja Turussa syksyllä kokoontumassa vertaistukiryhmät lapsena seksuaalista väkivaltaa kokeneille miehille, mutta nyt on syksy, eikä mitään kuulu, -vieläkään.

Pedofiileille on tehty hoito-ohjelmia. Meille uhreille ei.

Kaikkien aikojen huijaus

2010-05-04T09:46:00.002+03:00

Juuri kun ihmiset kuvittelivat laman aiheuttajien joutuvan ahtaalle, tulee uusi laman pelko ja samat huijarit tekevät vieläkin suuremman tilin. Viime aikojen lamoista on opittu. Onpa hyvinkin. Aina kun itse markkinatalousjärjestelmä joutuu kriisiin, sen puolustajat uskottelevat meille, että pelastamistalkoisiin on pakko ryhtyä. Siis ne joiden mielestä ihmisen tärkein ominaisuus on ahneus ja vain se ylläpitää talouskasvua ja vain kasvu on hyväksi ihmisille.

Jos kuvittelemme, että Kreikan pelastaminen on pakko, olemme kahdella tavalla väärässä. Ensinnäkin tällä operaatiolla ei pelasteta Kreikkaa, vaan ahneiden usko siihen, että ahneus kannattaa. Toiseksi jos uskomme, että tällä estetään talouden ajautuminen vielä pahempaan tilanteeseen, niin emme kyllä ole oppineet mitään yhä kiihtyvällä vauhdilla tulevista kriiseistä.

Marjo Matikainen- Kallström on tämän päivän Hesarin yleisönosastossa yllättäen samaa mieltä kuin vaikkapa entisajan pankinjohtajat, että lainaa ei pitäisi myöntää ilman takuita, ilman kohtuullista varmuutta siitä, että laina myös kyetään maksamaan takaisin. Vakuudeksi pitäisi saada omaisuutta. Nykyiset pankinjohtajat ovat hivenen toista mieltä. Kokemus on osoittanut, että kun laina on kyllin suuri, veronmaksajat tulevat aina avuksi. Muita takuita ei tarvita.

Ja me sallimme sen. Me valitsemme joka kerta sellaiset ihmiset edustamaan itseämme jotka uskovat pelaamisen olevan tärkeämpää kuin kaikkien ihmisten hyvinvointi. Mitään todellisia rajoituksia suurille huijauksille ei ole tullut, eikä ole tulossakaan. Miksi olisikaan niin kauan kuin uskomme.

Se kaikkien aikojen huijaus, se on vasta tulossa. Ja sen jälkeen vielä uusi ja suurempi…

Yhteiskunnalliset yritykset

2009-06-09T11:55:00.004+03:00

Sattuneesta syystä olen viime aikoina keskittynyt mielenterveyteen, - omaani, joten muut yhteiskunnalliset pohdinnat ovat saaneet jäädä. Nyt kuitenkin EU-parlamenttivaalien jälki-itkuissa tekee mieleni tehdä jotain.

Mikä itkettää?

1. Äänestysprosentti.

Voidaanko puhua demokratiasta kun enemmistö ei ole mukana edes edustuksellisessa demokratiassa?

2. Äänestystulos

Kun valtaapitävät ja valtaapitäneet häviävät vaalit ja ainoa voittaja on sekin menneisyyden vankka puolustaja?

Missä on tulevaisuus? Edessä vai takana? Minusta itkun pitäisi kuulua joka puolelta.

Olen näissä kirjoituksissani yrittänyt tuoda esille enemmän tai vähemmän piilossa olevia näkökulmia. Ne eivät ole edes uusia. Useimmat ovat jopa hyvin koeteltuja. Monet niistä ovat saaneet vain uuden nimen, niin kuin tämäkin:

Yhteiskunnalliset yritykset.

Hesarin artikkeli tuo selkeästi esiin mistä on kyse. Edes tässä muodossa ei ole kyse mistään uudesta ja jos ajattelemme Suomessa laajasti käytössä ollutta osuustoiminta-aatetta, huomaamme kyseessä olevan vanhan hyvän ajatuksen uudessa paketissa. Nykypäivän yrityskulttuuriin ero on siinä, että osuustoiminnassa voitot sijoitetaan kaikki itse tuotantoon ja osakkaat saavat voittonsa oman toimintansa tehostumisen kautta. Nykyajattelun mukaisesti osuustoiminnan ongelma oli siinä, että se ei mahdollistanut osuuksilla pelaamista ja kun pelaaminen tuli tärkeämmäksi kuin itse tuotanto, niin osuustoiminnan suosio laski niin sijoittajien kuin lainsäätäjien silmissä. Suomessa vasta mietitään miten yhteiskunnalliset yritykset tulisi huomioida lainsäädännössä.

Minä laajentaisin keskustelua myös kuntiin, valtioon ja EU:n tapaisiin valtioiden yhteenliittymiin. Kuntaa voitaisiin hyvin ajatella yhteiskunnallisena yrityksenä jonka kaikki voitot sijoitetaan itse toimintaan. Kaikki osakkaat saisivat tuotteet ja palvelut mutta maksaisivat niistä maksukykyjensä mukaan. Tätä ajatusta voi maistella monella tavalla. Demokratian näkökulmasta, valtapolitiikan näkökulmasta, talouden näkökulmasta, jopa oikeudenmukaisuuden näkökulmasta jne. Ja jos ensin maistelee asiaa vaikkapa perheen kokoisen yhteisön näkökulmasta, on selvää ketkä ovat kuinkakin maksukykyisiä ja asia maistuu vielä kohtalaisen hyvältä. Miksei se maku voisi olla yhtä hyvä jos yhteisöä laajennetaan vaikkapa maapallon kokoiseksi. Aika harva meistä aikuisista jättäisi kaikki lapsensa ruokkimatta jos joku lapsista väärinkäyttää ruokaansa ja vaihtaa jälkiruokansa toisen lapsen leluihin. Mutta näin me usein tunnumme ajattelevan kun ympyrä suurenee ja mukaan tulee myös naapurien lapset.

Tietoiskuja masennuksesta 5. Sähköhoito

2009-05-20T15:28:00.001+03:00

Kun lapsuuden seksuaalinen hyväksikäyttäjäni kuoli, kuvittelin sen helpottavan elämääni. Toisin kävi. Parissa kuukaudessa olin niin huonossa kunnossa, että pyysin vaimoa mukaani terveyskeskukseen koska en uskonut itse kykeneväni kertomaan voinnistani. Enkä itkultani oikein kyennytkään.

Lääkkeitten lisäykseen en enää uskonut. Sivuvaikutukset olivat jo riittävän kamalat. Edellinen sairaalaosastolla olo oli pettymys. Ei siellä hoidosta voinut puhua. Siellä oltiin säilössä. Olin kuitenkin löytänyt netistä viimeisen oljenkorren, sähköhoidon.

Onnekseni terveyskeskuslääkäri kirjoitti lähetteen ja kahden viikon päästä olin akuuttikriisiosastolla. Kahden kuukauden ja kahdeksan sähköhoidon jälkeen masennus helpotti enemmän kuin vuosiin, ehkä vuosikymmeniin. Osastolla en huomannut yleisiä muistiongelmiakaan. Tosin muistiongelmat paljastuvat kotiuttamisen jälkeen massiivisiksi.

Ongelmallisemmaksi muodostui tunne heitteille jättämisestä. Vielä viikko ennen kotiuttamista hoitoneuvottelussa (vaimon ja yksityisen terapeutin läsnä ollessa) mietittiin erilaisia jatkohoitomahdollisuuksia: pariterapiaa muutaman kerran osastolla ja supportiivista terapiaa poliklinikalla. Kotiuttamistilanteessa paljastui, että tällaiset eivät ole mahdollisia. Lääkärin mielestä olimme vaimoni kanssa ymmärtäneet väärin. Paljon mahdollista, mutta Hämeenlinnassa meneillään olevien säästötoimenpiteiden aikataulu laittaa ajattelemaan toisin. Sen verran laajasti on näistä säästöistä julkisuudessakin keskusteltu.

Tosiasia on, että julkinen terveydenhuolto ei edes tunne terapiaa tämän ikäiselle. Ei vaikka se katsoi kuntoni olevan niin heikko, että kahden kuukauden osastohoito oli tarpeellinen. Vai onko syynä se, että olen työkyvyttömyyseläkkeellä jolloin en ole enää hyödyllinen ihminen?

Käyn yksityisellä terapeutilla, 45 minuuttia viikossa. Tähän ei oma eläkkeeni riitä, mutta onneksi vaimon palkka auttaa. Miksi sitten tunnen tarvitsevani terapiaa vaikka sähköhoito oli niin tehokasta?

Sähköhoito tai lääkkeet voivat helpottaa masennusta, paljonkin, mutta eivät ne opeta uudenlaista ajattelua jota tarvitaan jotta arjesta tulisi siedettävää, ei vain potilaalle, vaan myös hänen läheisilleen. Toki lääkkeitä voidaan lisätä aina nukuttamiseen asti, mutta nukkuvaakin potilasta joudutaan hoitamaan. Toki sähköhoito helpottaa syvää masennusta, mutta muistiongelmat eivät ole helppoja potilaalle, omaisista puhumattakaan.

Ja kun traumamuistuttaja iskee, ja se iskee mitä kummallisimmissa tilanteissa, ei silloin auta kuin terapia jossa opetellaan uusia elämisen taitoja. Kun lapsena on raa-alla tavalla oppinut kuinka minulle voidaan tehdä mitä vaan, ei siitä ihan heti kykene pois oppimaan. Kun jähmetyn ja hengitys salpautuu, oksettaa eikä oksennus kuitenkaan tule, silloin tarvitsen niitä taitoja joita ei opita hetkessä.

Tietoiskuja masennuksesta 4. Hoito

2009-03-08T12:52:00.003+02:00

Tämä osio on lyhyt. Tiedetään, että jopa puolet vaikeasta masennuksesta kärsivistä ei saa minkäänlaista hoitoa. Vain pieni osa hoitoa saavista saa hoitosuositusten mukaista hoitoa. Tätä olen käsitellyt aiemminkin tässä blogissa. Mielenterveyden keskusliitto järjestää kursseja jossa vertaistuen kautta voidaan tehokkaasti vaikuttaa, mutta 90% hakijoista jää tämänkin ulkopuolelle.

Vaikean masennuksen diagnoosin kriteerejä ovat:
1. Masentunut mieliala suurimman osan aikaa
2. Kiinnostuksen tai mielihyvän menettäminen asioihin, jotka ovat tavallisesti kiinnostaneet tai tuottaneet mielihyvää
3. Vähentyneet voimavarat tai poikkeuksellinen väsymys
4. Itseluottamuksen tai omanarvontunnon väheneminen
5. Perusteettomat tai kohtuuttomat itsesyytökset
6. Toistuvat kuolemaan tai itsemurhaan liittyvät ajatukset tai itsetuhoinen käyttäytyminen
7. Subjektiivinen tai havaittu keskittymisvaikeus, joka voi ilmetä myös päättämättömyytenä tai jahkailuna
8. Psykomotorinen muutos (kiihtymys tai hidastuneisuus), joka voi olla subjektiivinen tai havaittu
9. Unihäiriöt
10. Ruokahalun lisääntyminen tai väheneminen, johon liittyy painon muutos

Meiltä tällaisilta ihmisiltä vaaditaan kykyä ja voimia itse hakea apua. Samoin meiltä aina kysytään minkälaista hoitoa tarvitsisimme, vaikka enhän minä sitä edes näinkään pitkän sairastamisen jälkeen pysty itse tietämään. Minä haluaisin, että joku asiantuntija osaisi sen minulle kertoa. Vai olenko vain toivoton tapaus jolle mitään hoitoa ei vain ole olemassa.

Tietoiskuja masennuksesta 3. Lapsuus

2009-03-08T12:51:00.002+02:00

Turvalliset kasvuolosuhteet ja varhainen puuttuminen. Näistä puhutaan, mutta tekoja ei vielä ole läheskään tarpeeksi. Holhousyhteiskuntaa pidetään pahana asiana, mutta yhä suuremmalta osalta lapsia puuttuu holhooja kokonaan.

Vaikka oma lapsuuteni alkoikin jo kuusikymmentä vuotta sitten, siihen liittyviä asioita voidaan hyvin siirtää yleiseen, sillä vasta viime vuosina on näihin asioihin alettu kiinnittää huomiota.

Lapsena koettu alkoholismi, fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ovat muuttaneet rajulla tavalla lapsen suhtautumista itseensä. Alkoholi tarkoitti aina pahaa. Samoin seksuaalisuus. Niistä täytyi päästä eroon. Murrosiässä tapahtuneet muutokset omassa ruumiissa johtivat osataan ristiriitoihin jotka purkautuivat voimakkaana masennuksena, vaikka lasten masennusta ei silloin osattu tunnistaa.

Seksuaalikielteisyyden syyt alkoivat purkautua tietoisuuteen vasta 55 vuoden jälkeen, pitkien terapioiden jälkeen. Kun sairaus on kestänyt näin kauan se ei todennäköisesti ehdi tämän elämän aikana parantua. Vaan onko minulla oikeutta saada edes helpotusta tähän? Ei ainakaan julkisen terveydenhoidon kautta. Minulla on kaikki hyvin. Jatkuva lääkitys ja työkyvyttömyyseläkkeellä ei masennus haittaa työntekoa. Näinhän se pitää ollakin. Kivuista viis.

Mutta se yleinen. Kuka pitää lapsista huolta, jos vanhemmat eivät osaa tai kykene? Kuka saa puuttua siihen mitä kotona tapahtuu? Kenen pitäisi puuttua siihen mitä kotona tapahtuu?

Tietoiskuja masennuksesta 2. Työn paineet.

2009-03-08T12:10:00.003+02:00

Muutokset työelämässä ovat useiden tutkimusten mukaan suurin syy eläköitymisen rajuun kasvuun. Omat kokemukseni ovat samansuuntaisia.

Televisiotoiminnassa alkoi valtaisa muutos kun kolmoskanava aloitti 1986. Nelonen aloitti 1997. Ohjelma-aika lisääntyi hurjasti, mutta mainosrahojen potti ei juuri kasvanut. Se vain jakaantui useamman yrittäjän kesken. Toimiluvat edellyttivät myös kotimaista tuotantoa, mutta laadusta ei tietenkään voitu sanoa mitään. Syntyi hurja tarve halvoille ohjelmille ja niitähän tehtiin.

Olin itse mukana näiden suunnittelussa. Spede kehitti kilpailuohjelmia ja Jaakkolan Eeron kanssa kehittelimme halpoja tuotantotapoja toteutukseen. Mutta kanavat tuottivat tappiota ja tarvittiin koko ajan yhä halvempia ohjelmia. Loppua tälle kehitykselle ei näy vieläkään.

Suurin ongelma ei ollut tekemisen kiihtyvä tahti. Siitä tavallaan nautti. Kykeni käyttämään osaamistaan. Suurin ongelma oli kun huomasi, että sitä osaamista ei enää arvostettu. Aiemmin oli laatu tärkeä ylpeyden aihe. Keskityttiin siihen laatuun joka parhaiten palveli lopputulosta. Niin kauan kun Spede eli minun taitojani kunioitettiin, mutta Speden kuoltua oltiin jo siinä tilanteessa, että hinta määräsi kaiken. Minun taidoillani ei enää ollut käyttöä.

Onneksi Ere teki vielä elokuvia jolloin sain kokea onnistumisia ja arvostusta. Nyt Erenkin kuoltua olen täysin hyödytön.

Minun tarinani on keskeiseltä sisällöltään se tavallinen tarina. Tarina josta lukuisat tutkimukset kertovat. Tarina jonka pitäisi herättää mistä pitäisi puhua ennen kuin eläkeiän kasvattamista voidaan käytännössä toteuttaa.

Tietoiskuja masennuksesta. 1. Fyysiset kivut

2009-03-08T10:55:00.001+02:00

Nyt kun lääkitys on melkein kohdallaan, eivät kivut ole mitenkään mahdottomia. Kun aamulla nousen ylös, huimaus on vaimeaa. Saan silmälasit päähäni ensimmäisellä yrittämällä eikä tarvitse kovin kauaa odotella liikkeelle lähtemistä. Portaissa täytyy pitää tiukasti kiinni kaiteesta kun joka askeleella jalkoihin satttuu, reiden ja pohkeiden etuosaan ja nilkkoihin. Aamiaisen jälkeen iskee valtaisa väsymys. Menen takaisin sänkyyn tunniksi pariksi.

Väsymys masentaa. Enkö tänäänkään jaksa tehdä mitään. Olen täysin hyödytön ihminen. Tarpeeton. On valtaisa määrä asioita joita pitäisi voida tehdä ollakseni edes hiukan hyödyksi lähimmäisilleni, mutta asiat ovat möykkynä kiertämässä kehää päässäni sellaisella vauhdilla, että en saa mistään niistä kiinni. Jokainen on sellainen jonka tekemiseksi tarvitsisi tehdä jotain muuta ensin. Kaikkein ensimmäiseksi pitäisi saada vaatteet päällensä, mutta miten päästä ylös sängyn reunalta kun väsyttää ja pyörryttää niin valtavasti. Paine alkaa ahdistaa. Sydämestä pistää ja hengittäminen on työlästä. Ei, ensin pitää saada olo paremmaksi. Köpöttelen takaisin alakertaan, otan rauhoittavan ja tunnen huonoa omaatuntoa siitä. Rauhoittavat ovat vaarallisia. Pikkusiskoni oli narkomaani joka aloitti lääkkeillä ja lopulta kuoli AIDSiin pari vuotta sitten.

Tällainen on kohtuullisen hyvä päivä. Kirjoittaminen auttaa. Siinä ajatukset pysyvät paremmin kasassa.

Masennus sairautena ei ole yleistynyt 1980-luvun lukemista, mutta sen sijaan masennuksen takia eläkkeelle siirtyminen on kasvanut huikeasti. Kun vuonna 1983 masennuksen takia jäi yksityisen sektorin työkyvyttömyyseläkkeelle 350 ihmistä, vuonna 2003 luku oli jo miltei 3 500. Määrä on yli kymmenkertaistunut parissakymmenessä vuodessa.
Kriteerit eivät eläkehakemuksissa ole höllentyneet. Päinvastoin hylkäysten osuus on kasvanut. Kyse on myös suurista kulttuurisista ja työelämän laadun muutoksista. (Raija Gould 2007)

Tämä ja muut vastaavat tutkimustulokset ovat vähitellen johtaneet siihen, että olen ryhtynyt yhä enemmän tulemaan julkisuuteen jonkinlaisena masennuksen mannekiinina. Kun lukee yleisönosastokirjoituksia ja kuuntelee ihmisten puheita käy selväksi, että tietoa on edelleen kovin vähän etenkin kun tehdään päätöksiä mielenterveyspalvelujen rahoittamisesta. Ehkä yksityisestä yleiseen voisi tuoda parempaa ymmärrystä.

Suomi on virallisesti taantumassa!

2009-03-01T10:18:00.002+02:00

Tämä uutinen on monessa mielessä mielenkiintoinen. Se perustuu bruttokansantuotteen laskuun. Mitä se sitten tarkoittaa.

Ei ole yhdentekevää millä mittarilla mitataan. Bruttokansantuotetta voisi verrata auton nopeusmittariin. Se ei kerro mitään kulutuksesta, päästöistä, turvallisuudesta, hinnasta, ajomukavuudesta jne.

Jos talosi palaa ja rakennat uuden, niin bruttokansantuote nousee vaikka sinun taloutesi ei ole lainkaan parantunut. Sodissa bruttokansantuote kasvaa koska käytettyjen tilalle tehdään uusia pommeja. Näiden esimerkkien luulisi riittävän kuvaamaan sitä, että bruttokansantuotteella ei voida kuvata ihmisten hyvinvointia. Taloustutkimus onkin jo aikoja sitten kehittänyt parempia mittareita kuvaamaan taloutta.

Miksi sitten kaikki uutiset olivat täynnä tätä mittaria? Ehkä siksi, että monet poliitikot sitä jatkuvasti käyttävät. Miksi? Koska se sopii poliittisiin tarkoitusperiin. Sillä voidaan osoittaa, että jatkuva kasvu on välttämättömyys jolle ei ole vaihtoehtoja. Sillä voidaan osoittaa, että ei ole väliä mitä tuotetaan, kunhan tuotetaan. Mitä kulutetaan, kunhan kulutetaan.

Aina kannattaa kysyä, kuka hyötyy siitä, että keisarille kuvitellaan vaatteet!

Tavallistetaan terveydenhoitoa

2009-02-20T12:07:00.002+02:00

Yhteiskunta erikoistuu koko ajan kiihtyvällä vauhdilla. Niin myös sairaanhoito. Voidaan parantaa yhä vaikeampia sairauksia ja hyvä niin. Mutta vauhdissa on unohdettu tavallinen terveydenhoito, enkä nyt puhu perusterveydenhoidosta organisatoorisessa mielessä, vaan ihmettelen joitain asioita joissa kukaan ei tunnu sanovan, että keisarilla ei ole vaatteita.

Tavallisista tavallisinta terveydenhoitoa pitäisi olla se, että ihmistä ei vaikeuksissaan jätetä yksin. Mutta kuinka ollakaan, kun ihminen sairastuu, hänen on lähdettävä itse lääkäriin. Siis sairaan on aina liikuttava, eikä lääkärin. Näin ei suinkaan aina ole ollut eikä ole monissa maissa vieläkään, vaan lääkäri tulee sairaan luo.

Hyvässä tapauksessa sairasta toki autetaan liikkumaan, jopa ambulanssilla, mutta ei aina. Yksin olevaa ei paljoa lohduta, että joitain autetaan. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava "avohoidossa" oleva jättää lääkityksen pois maniavaiheessa ja kukaan ei käy yksinäistä katsomassa. Vaikeasta masennuksesta kärsivä ei viikkoihin liikahda kotoaan, kunnes kivut ajavat itsemurhaan. Kuukausia, jopa vuosia kotonaan kuolleena olleet ihmiset eivät ole saaneet apua. Näitä ihmisiä joiden terveys ja jopa henki voitaisiin pelastaa on lukemattomia.

Oikea kysymys ei ole miksi jätämme nämä ihmiset yksin.

Oikea kysymys on: Miksi Suomi kuuluu niihin harvoihin maihin jossa lääkäri ei tule potilaan luo?

Lex Nokia

2009-02-07T22:28:00.002+02:00

Niinhän se pitää ollakin, että kun jotain omistaa, se määrää miten sitä saa käyttää. Omaisuuden suoja on perustuslaissakin vahvempi kuin esimerkiksi hengen suoja. Yhteiskunta ei saa tehdä mitään sellaista joka voisi haitata kilpailua. Ja mikä haittaa kilpailua, sen määräävät ne jotka kilpailevat.

Sehän on selvä, ettei kukaan uskaltaisikaan kirjoittaa mitään henkilökohtaista firman kirjepaperille ainakaan firman kynällä, mutta siltä varalta, että joku uskaltaisi, on seuraavana vuorossa Lex Itella.

Eipä aikaakaan niin voi kauhistus, soititko kotiin työajalla? Lapsiko sairaana? Onneksi avuksi tulee Lex Sonera.

Näinkö sen pitääkin mennä?

Kapitalismilla menee hyvin

2009-01-09T16:11:00.002+02:00

ja vastoin kaikkia puheita, markkinatalouskin toimii hyvin. Kapitaalin, eli pääoman keskittyminen toimii paremmin kuin koskaan. Markkinatkin toimivat erinomaisesti. Tästä on osoituksena se, että luottamus luottokuplaan on romahtanut ihan sille tasolle kuin oikein on. Vain sellaiset voivat saada luottoa, joilla on jotain todellista millä maksaa luotto takaisin.

Sama koskee pörssejä. Sellaiset osakkeet joilla on todellista arvoa, ovat laskeneet realistiselle tasolle. Nyt ne, joilla on tarpeeksi pääomaa voivat ostaa niitä tasolla josta hinnat varmasti nousevat.

On turhaa syyttää kapitalismia tai ennustaa sen kaatuvan niin kauan kun sitä eniten kannattavat hyötyvät sen olemassaolosta. Ja nythän sitä kannattavat laajemmat piirit kuin aikoihin, -tai ainakin kannattelevat. Nyt käytetään mielettömiä summia jotta kapitalismi pysyisi pystyssä. Kaikki maksavat. Kukin kykyjensä mukaan. Juuri kukaan ei kuitenkaan saa tarpeittensa mukaan. Näinhän kapitalismissa kuuluu ollakin.

Markkinatalouden hyvinvointia kuvaa myös kasvu. Silloinkin kun hinnat laskevat, bruttokansantuote laskee, markkinatalouden piiri laajenee. Yhä useampi asia tulee myytäväksi markkinoille. Yritysten tappiot esimerkiksi. Kun yrityksellä menee tarpeeksi hyvin, sen omistajat korjaavat tuloksesta yhä suuremman osan. Kun yrityksellä menee huonosti, tappion maksajaksi joutuvat kaikki ja omistajat korjaavat tästäkin suurimman osan. Ja ihmisten kivut ja kuolema ovat jo pitkään olleet kauppatavaraa ja näiden markkinahinta koko ajan nousee.

Koskaan ei ole yhtä paljon rajoitettu ihmisten valtaa ja vapautta yrittämisen vapautta vastaan kuin nyt. Jos ihmisten yhteisö ei ole yritys, niin ei ole vapautta valita keneltä ostaa. Kunnan tai valtion on ostettava sieltä mistä kilpailulainsäädäntö käskee. Nyt meiltä yksilöinäkin ollaan viemässä mahdollisuus valita keneltä tavaramme ostamme. Emme saisi ostaa naapurilta, koska naapuri ei saa kertoa tuotteessaan olevansa naapuri. Se vääristäisi kilpailua.

Mutta jos kerran markkinat voivat hyvin ja ihmiset huonosti, niin mitä tekoa on politiikalla. Ei kai yhtään mitään. Tai kaikki.

Katainen puhuu valtiovarainministeriä

2008-11-29T10:20:00.003+02:00

Tämän päivän hesarissa Katainen kirjoittaa valtiovarainministerinä ikään kuin hän olisi politiikan ulkopuolella. Ei hän kuitenkaan osaa. Hän ei puhu valtiovarainministeriä, vaan politiikkaa, poliitikko kun on. Kokoomuksen viimeaikaiseen tapaan politiikan verhoaminen mainoslauseisiin vakuuttaa isoa osaa ihmisiä, mutta ei onneksi vakuuta kaikkia.

"Jos julkinen sektori pitäisi henkilöstömääränsä nykyisellä tasolla, niin jo lähitulevaisuudessa se nielisi selvän enemmistön työmarkkinoille tulevista ihmisistä. Kaikki ymmärtävät, että se ei ole mahdollista." Näin ajattelee siis Katainen ja yllättävän suuri osa ihmisistä uskoo, koska valtiovarainministeri näin sanoo. Minä kuulun siihen vähemmistöön joka ei usko.

Miksi maksutapa vaikuttaa siihen, mikä on mahdollista ja mikä ei. Jos joukko ihmisiä maksaa vaikkapa terveydenhuollosta vakuutuksen muodossa, sitä Katainen pitää mahdollisena, jopa toivottavana asiana johon voi palkata vaikka kuinka palvon ihmisiä, mutta jos sama joukko maksaa samasta palvelusta verojen muodossa, tilanne muuttuu mahdottomaksi. Jos tämä asia ei ole poliittinen valinta, niin mikä sitten?

Kyllä Kataisen kokoomukselle on tärkeää, että julkinen ei estä yksityisen bisneksen kasvua. Ja mitkä kasvun mahdollisuudet ovatkaan julkisen puolen supistamisessa. MedOne Oy jättivoittoineen on tästä loistava esimerkki. Mitenköhän Kokoomuksen asenne muuttuisi jos verotus muutettaisiin yksityiseksi vakuutusmaksuksi? Tai mitä sitä arvelemaan. Onhan viime päivinä kuultu moneen kertaan Kataisen suulla kuinka arvonlisävero on upea vero ja kuinka työn verotus olisi laskettava lähemmäs pääomaveroa. Tasavero on näiden puheiden tarkoitus joka on melkein jo toteutunut. Vakuutus olisi vielä parempi, sillä maksamalla suurempaa vakuutusmaksua saisi parempaa palvelua.

Siis kun Katainen puhuu, ei sisältö tietenkään ole sen puolueettomampaa kuin muidenkaan puhe. Ei myöskään silloin kun puheen ovat kirjoittaneet valtiovarainministeriön virkamiehet. Heilläkin on omat poliittiset näkemyksensä eikä Katainen taatusti hyväksy puheeseensa omien näkemyksiensä vastaisia asioita.

2008-11-29T10:20:00.002+02:00

Ere Kokkonen lähti

2008-10-16T16:28:00.003+03:00

Ere ystäväni

Niin kuin minä luulin jo monet vuodet lähteväni ennen sinua. Vaan toisin kävi. Täydessä työn touhussa osaamatta olla muuten. Mies joka tunsi Uuno Turhapuron. Mies joka tunsi ja halusi jakaa tuntemansa ja tunteensa. Mies jonka kanssa oli hauskaa olla eri mieltä. Eipä tule heti mieleeni toista.

Monet keskustelut niin jääkaudesta kuin politiikasta, aiheesta kuin aiheesta jäävät mieleen. Ja tietysti yhteiset työt. Vuosikymmenet. Kaikkea tätä tulee ikävä.

Ja kuitenkin. Säilyyhän paljon muutakin. Tuntitolkulla elokuvia ja kuvanauhoja joita olen tuolta komeron perältä siirtänyt tietokoneen kovalevylle. Ja katsellut. Kun oma muisti pettää, on mukavaa katsella kuinka mukavaa on ollut. Vuosi vuodelta mukavampaa. Kaikkein eniten minulle on jäänyt mieleen "Liian iso keikka". Se ja sen tekeminen. Siinä oli paljon sellaista lämmintä huumoria joka oli sinulle niin ominaista. Tarkkaan mietittyä, hyvin tarkkaan, jopa pikkutarkkaan toteutettua. Mutta senhän vain me mukana olleet tiesimme. Ihan päin vastoin kuin arvostelijat.

Tekisi mieli sanoa paljonkin, mutta en oikein osaa.

Hyvää matkaa Ere. Tai niin kuin tätini ajatteli lähtiessään. Seikkailullista matkaa.

"Evoluution tarkoitus ei ole tehdä elämästä kivaa"

2008-10-05T11:05:00.004+03:00

Tällä otsikolla evoluutiogeneetikko Hanna Forss kirjoitti hesarin kuukausiliitteeseen kommentin, jonka ilmeisenä tarkoituksena oli kertoa evoluution kuvaavan eliölajien muutoksia sukupolvesta toiseen. Samalla hän kuitenkin käytti kreationistien, tai "älykkään suunnittelun" kannattajien sanavalintaa joka arvottaa evoluutiota. Evoluutiolle syntyy tarkoitus.

Tämä ilmiö on jatkuvasti laajenemassa mm. luonto-ohjelmissa. Ilmiöitä kuvatessa puhutaan niiden tarkoituksesta. Kilpailukeskeisyys siirtyy puheessa yhä useammin myös luonnon keskeiseksi "tarkoitukseksi" ja näin tullaan arvottaneeksi yhtä ihmisenkin ominaisuutta ylitse muiden. "Itsekkäät geenit" -on yksi näistä ilmaisuista.

Olisivatko luonnossa tapahtuvat asiat tarpeeksi ihmeellisiä ilman niiden inhimillistämistä? Ei evoluutiolla ole tarkoitusta. Se on ilmiö joka tapahtuu. Auttaisiko meitä ihmisiä jos paremmin ymmärtäisimme asioiden syy-yhteyksiä? Jos ammumme jonkun ja sitten itsemme, ei meille ole mahdollista jäädä seuraamaan tekomme seurauksia. Aika härski rinnastus?
Vaan olisiko siinä sittenkin jotain?

Kieli ohjaa ajattelua. Jos kaikessa on jotain salaperäistä tarkoitusta, siirtyy vastuumme omista teoistamme helposti itsemme ulkopuolelle. Kyllä uskolle, jonka merkitystä en yhtään vähättele, jää merkittävä osa vaikka vähentäisimmekin "tarkoituksen" liimaamista ilmiöille joita pyrimme vain kuvaamaan.

Levy jäi päälle

2008-09-26T14:47:00.003+03:00

Monessakin mielessä tuntuu siltä että levy on jäänyt päälle monelle muullekin kuin minulle. Aseiden käytön puolustajilla ja meillä sen vastustajilla ainakin.

Aseita tehdään jotta voitaisiin tehostaa tappamista.
Vähemmän tehokkailla aseilla tapetaan vähemmän.
Mihin tarvitaan tehokkaita, helposti piilotettavia aseita?
Miksi ampumaharrastukseen tarvitaan juuri niitä aseita jotka tappavat?
Miksi ampumaharrastukseen ei riitä tietokoneavusteiset laseraseet jotka eivät vahingoita ketään?
Miksi vapaus harrastaa kaikilla mahdollisilla aseilla on tärkeämpää kuin ihmisten henki?

Minä en ymmärrä.

Olen hyvä ampuja ja nautin onnistumisesta, mutta en silti ymmärrä.

Yksityisiä pohdintoja

2008-08-07T08:21:00.003+03:00

Kesä on mennyt toistaiseksi kovin vauhdikkaasti lasten ja lastenlasten kanssa. Nyt kun koulut ovat alkamassa, on vaikea tottua hiljaiseen lähes tyhjään taloon. Valoa tuo kuitenkin ajatus uudesta yhteisestä talosta ei ehkä niin kaukana tulevaisuudessa. Ostimme Hattulan Tyrvännöstä 1907 rakennetun seuratalon jota nyt ryhdymme kunnostamaan kolmen sukupolven yhteiseksi asunnoksi.

Talon kunnostaminen tuo esiin hankalia piirteitä lainsäädännössä. Miten kirjoittaa laki joka samalla velvoittaa ja kuitenkin sallii poikkeuksia. Seuratalo on ollut asuntonakin 20-luvulta aina 70-luvulle asti. Kuitenkin se virallisesti viimeisimmässä rakennusluvassa on merkitty muuna kuin asuntona, joten siihen täytyy poikkeusluvalla anoa käyttötarkoituksen muutosta takaisin asunnoksi. Ympäristöministeriön rakentamismääräyskokoelmasivuilla lukee: "Rakentamismääräyskokoelman määräykset koskevat uuden rakennuksen rakentamista. Rakennuksen korjaus- ja muutostyössä määräyksiä sovelletaan, jollei määräyksissä nimenomaisesti määrätä toisin, vain siltä osin kuin toimenpiteen laatu ja laajuus sekä rakennuksen tai sen osan mahdollisesti muutettava käyttötapa edellyttävät."

On pantu kuntien rakennusvalvonta paljon haltijaksi. Tuon sitaatin tulkinta ei ole niitä kaikkein helpoimpia. Kuitenkin on selvää, että vanhoja rakennuksia ei voi säilyttää jos niihin joudutaan tekemään uusiin taloihin vaadittavat lämmöneristeet, ilmastoinnit jne. Eikä näin tietysti tarvitsekaan tehdä. Tästä on lukuisia esimerkkejä ympäri maata, mutta mistä saa pienen kunnan rakennusvalvontaviranomainen apua päätöstä tehdessään?

No toivossa on hyvä elää. Mieli liikkuu vanhoissa valokuvissa joissa näkyy koristeelliset ikkunoiden vuorilaudat, ulko-ovet joissa on kuusi paneeliruutua, moniruutuisissa ikkunoissa joiden kautta talo hengittää ilman ilmastointia, puu-uuneissa jotka mahdollistavat kotimaisen ekologisen energian käytön. Historiassa joka mahdollistaa meidän kaikkien olemassaolomme. Historiassa jonka näkyväksi saattaminen tuo toisenlaista perspektiiviä kaikki-mulle-heti-nyt ajattelulle. Emme me ole niin omillamme toimeen tulevia kuin usein kuvittelemme. Ilman aikaisempien sukupolvien työtä emme tulisi lainkaan toimeen.

Valtionhallinnon tuottavuusprojekti

2008-05-26T16:59:00.002+03:00

Kokoomus on Kataisen suulla puhunut televisiossa siitä kuinka tärkeää on vähentää julkisen alan henkilöstöä jotta yksityiselle puolelle riittää työntekijöitä. Muuten eivät talouden pyörät pyöri. Siis, että vain yksityiset työpaikat tuovat sitä taloudellista tulosta joilla verovarat maksetaan. Mihinkä talousteoriaan tämä ajatus perustuu?

En ole koskaan ymmärtänyt miksi maksutapa voisi olla toiminnan taloudellisuuden ehto. Siis, kun asiakas maksaa täsmälleen samasta palvelusta, vaikkapa lääkärille, siis vieläpä täsmälleen samalle lääkärille veron muodossa, on se taloudelle huono ratkaisu. Mutta kun samalle lääkärille maksetaan yksityispuolella osittain käteisellä, se tuo talouteen dynamiikkaa jonka takia lääkärit pitäisi saada pois julkisesta palvelusta yksityiseen. Tätähän Kataisen täytyy tarkoittaa. Siis julkisen palvelun täytyy olla liian halpaa. Muutoinhan tätä logiikkaa ei voi ymmärtää. Ei kai mikään estä nostamasta veroja jotta saadaan maksettua lääkärille yhtä paljon kuin yksityispuolella. Miksi ei estä? Tätä ei Katainen pysty selittämään.

Ehkä kuitenkin on kyse siitä, kenelle maksetaan. Toki tämä olisi selkeästi ymmärrettävämpää. Onhan se selvästi parempi, että maksu menee harvoille ja valituille, kuin kaikelle kansalle. Mutta että sillä olisi talouden dynamiikan kanssa jotain merkitystä? Osaavathan toki ne harvat ja valitut kuluttaa paremmin kuin kaiken maailman kansalaiset. Osaavat kuluttaa enemmän kaikkeen tarpeelliseen eivätkä vain tarpeettomaan kuten ruokaan.

Paitsi, että osaavathan ne harvat ja valitut pistää rahojaan ruokaan. Nyt on usko ruoan riittämättömyyteen maapallolla saavuttanut jo sijoittajatkin. Ja tulosta on syntynyt. Suurin syy ruoan hintojen hurjaan nousuun ei ole huonot sadot, luonnonkatastrofit tai edes bioenergia. Toki ne ovat osasyynä, mutta suurin syy on rahalla pelaajissa. Spekulantit näkevät tilanteessa varman sijoituskohteen. Kaikki eivät tarvitse öljyä tai muitakaan raaka-aineita, mutta ruokaa tarvitsevat kaikki. Ja niin kauan kuin kysyntä ylittää tarjonnan, ja niin tulee olemaan eteenkin päin näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa.

Ei kyllä se on edelleen niin yksinkertaista. Katainen puhuu oman kukkaronsa suulla. Julkiset palvelut ovat Kataiselle liian kalliita koska Kataisella on millä maksaa. Ja luonnollista on, että sen takia, ja vain sen takia veroja on laskettava. Katainen ei halua olla mukana sellaisessa yhteiskunnassa jossa maksut määräytyisivät edes osittain maksukyvyn mukaan. Kataisen haluamassa yhteiskunnassa maksetaan sitä vähemmän, mitä enemmän on rahaa. Yksityispuolella suurimmat alennukset saa se, jolla on varaa ostaa enemmän kerralla.

Anteeksi Katainen, eihän se sinun syysi ole, että sinulla on millä maksaa. Se on yhteiskunnan syy. Ja tätä yhteiskuntaa minä haluan muuttaa ihan päinvastaiseen suuntaan kuin sinä. Kaikesta "työväenpuheistasi" huolimatta. Mutta sitä en jaksa olla ihmettelemättä kuinka demarit ovat niin usein vaalien jälkeen olleet kanssasi samaa mieltä riippumatta siitä mitä tuli sanottua ennen vaaleja. Muistan kovin hyvin, kuinka Heinäluoma puhui vielä ennen 2003 vaaleja veronalennuksia vastaan, vaan kuinkas sitten kävikään. Täytyy tietysti muistaa, että hän oli vain puoluesihteeri, eikä vielä tiennyt Lipposen, anteeksi SDP:n oikeaa kantaa.

Katainen puhuu politiikkaa.

2008-05-22T18:32:00.003+03:00

Onneksi politiikka on palaamassa politiikkaan. Katainen puhuu työstä ja työläisistä, mutta kuka ymmärtää tarkoituksen? Eduskunnan kyselytunnilla taas kerran Katainen haluaisi saada myös vasemmiston mukaan työn verotuksen keventämiseen. Kuinka moni oikeasti ymmärtää, että työn verotus on ainoa progressiivinen veromuoto. Vuonna 2006 valtionveron osuus kaikista veroista oli 18 %. Arvonlisäveron osuus oli 20% ja tätä veroa maksavat kaikki, myös ne joilla ei ole lainkaan verotettavia tuloja.

Mitä enemmän työn verotusta kevennetään, sitä enemmän kevenee rikkaiden verotus ja köyhien verorasitus kasvaa. Seuraavan kerran kun Katainen puhuu työn verotuksen keventämisestä, kannattaa muistaa mitä sillä todella tarkoitetaan.

Investointi mielenterveyteen?

2008-05-15T13:54:00.003+03:00

Puheenvuoro "Henkinen hyvinvointi Hämeenlinnan seudulla" seminaarissa 15.5.2008

Toivottavasti betasalpaaja pitää tärinät sen verran loitolla, että selviän tästä puheenvuorosta. Muutakaan en keksinyt avuksi ottaa. Ajatelkaa jos olisikin sellainen tilanne, että voisin lähettää lääkärille sähköpostia ja kysyä neuvoa. Tuttu lääkäri jolle ei aina tarvitsisi selittää uudestaan omaa varovaisuuttaan lääkkeiden suhteen. Sitä, että aidsiin kuollut pikkusiskoni esimerkki pelottaa. Hän päihdytti itseään kaikella mahdollisella millä paeta todellisuutta, myös lääkkeillä. Se olisi hienoa se, mutta nyt minun on mentävä terveyskeskukseen jossa tuuraja ehkä kirjoittaa lähetteen psykiatrian polille jne.
Tässä paidassa lukee: “avohoidossa”. Ja tottahan se on, jos nyt hoidosta voidaan puhua.

Olin eilen keskustelutilaisuudessa Hämeenlinnassa käyttöön otettavasta tilaaja-tuottaja-mallista. Hämeen Sanomien Terho Aalto otti tapansa mukaan hyviä kuvia, jopa minustakin. Kuka lie kuvatekstin tehnyt, mutta omasta mielestäni hieno ajatukseni käyttää näitä mielenterveyspaitoja meni ohi kohteen. Ahistaa- luki paidassa ja kuvatekstin laatija ajatteli hienosti sen liittyvän tilaaja- tuottaja malliin. Ei se mitään, hauska ajatus sinänsä. Olisinpa itse keksinyt.

No niin, nyt sitten kuullaan taas yksi vaivojaan voivottelevan potilaan surullinen kertomus. Ja mitä hyötyä siitä on kenellekään? No! Kyllä siitäkin hyötyä voi olla, mutta minun tarkoitukseni on kyllä saada jotain aikaan.

Jos sitä nyt elämäntyöksi voi sanoa, olen tehnyt pääosan siitä kuten pitkäaikainen työtoverini Spede sanoisi: Huvin vuoksi. Tässä työssä on tullut oppineeksi ainakin yhden asian: Ainoa asia joka rajoittaa sitä mitä voi tehdä, on mielikuvitus. Niinpä tässä olemiselleni on vain yksi tarkoitus: kartoittaa yksityisen kautta niitä asioita mitä yleisesti uskon voitavan tehdä ja antaa uskoa sille, että tämäkin tilaisuus voi olla alkuna paljolle paremmalle. Huumorilla on vahva voima. Musta huumori usein auttaa käsittelemään vaikeita asioita. Mutta älkää antako huumorin hämätä. Vaikea masennus on tappava tauti. Sitä voi hyvällä syyllä verrata sydäninfarktiin. Kuolleisuus on samaa luokkaa (25-30%) eivätkä kaikki kuolemat ole itsemurhia. Minä kuulun niihin joiden masennukseen liittyy voimakkaat fyysiset kivut. Ja kun kivut käyvät ylipääsemättömiksi, on valmis mihin tahansa saadakseen kivun loppumaan. Lopullisestikin.

Miten kroonista masennusta sairastava potilas voisi tuoda esille optimismia kun omassa elämässä ei ole minkäänlaisia tulevaisuuden näköaloja. Dilemmalle löytyy selitys. Kun katson alas, näköesteeksi muodostuu tämä vatsa. Sen kasvamiselle olen kehitellyt puolustuksen. Vaarikiipeilytelineen kasvattaminen on lastenlasten kannalta tärkeää toimintaa. Kun taas katson tulevaisuuteen, en näe siellä itseäni, mutta kaikki viisi lastenlastani siellä kyllä ovat. Ja geenit siirtyvät, eikä epigeneettinen siirtymäkään ole merkityksetön. Siksi olen täällä tänään.

No nyt siihen voivotteluun.
Lastenklinikalla 60-luvulla epäiltin epilepsiaa. Ajan kuvaan kuului Hesperian sairaalan diagnoosi: "Hysteerinen, sielusyntyinen reaktio." 70- luvun räpelsin vain isäni ja oman diagnoosini varassa: olen "huono ihminen". 80- luvun aviokriisi laukaisi masennuksen uudelleen ja silloin jo puhuttiinkin masennuksesta. Tähän päivään verrattuna oli silloin vielä suhteellisen helppo päästä hoitoon. Terapian ja lääkkeiden avulla pysyin työelämässä vielä runsaat parikymmentä vuotta. 90- luvun laman myötä vaikeutui myös hoidon saaminen. Kun seuraava vaikea masennusjakso tuli, joutui lääkäriaikaa odottamaan puoli vuotta ja päädyinkin saman tien osastolle. Sitä seurasi pitkä sairasloma ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen.
Väistämättä tulee mieleen ajatus matalan kynnyksen ovesta. Olisikohan sillä minunkin tapauksessani ollut yhtä suuri merkitys kuin tutkimukset väittävät?

Mitä tästä yksityisestä voivottelusta voisi sitten siirtää yleiseen?
Vasta kun masennus diagnosoidaan sairaudeksi, voi saada hoitoa. Ilman lääkkeitä ja terapiaa olisin todennäköisesti lopettanut elämäni jo aikaa sitten. Mutta ei lääkitys, eikä terapia kyennyt tuomaan masennuksen käsittelyyn sitä, mitä toi yksi viiden päivän Mielenterveyden keskusliiton järjestämä kuntoutuskurssi. Siellä konkretisoitui se, että en ole yksin masennukseni kanssa. Siitä voi puhua myös muiden kuin terapeutin kanssa. Masennusta voi ajatella myös oikeana reaktiona mahdottomiin olosuhteisiin. Niin monet muutkin kurssilla ovat reagoineet samalla tavalla. Sairaudesta ei tarvitse tuntea syyllisyyttä.

Viime vuodet ovat tuoneet uutta tietoa aivojen toiminnasta. Eräs tutkimushaara on liittynyt Parkinsonin tautiin. Siinähän dopamiinin määrä korreloi kohtuullisen suoraan oireisiin. Yksinkertaistaen, kun dopamiinia (Levodopa) annetaan lääkkeenä, oireet vähenevät. Mielenkiintoista on, että plasebolla voi olla sama tai jopa parempi vaikutus kuin lääkkeellä. Ihmisen oma dopamiinin tuotto lisääntyy plasebolla. Tämä esimerkki mielen vaikutuksesta ruumiiseen kuvastaa erittäin tärkeää asiaa sellaisissa sairauksissa kuin masennus. Kuitenkaan hoito-olosuhteet yleensä eivät ole kovin otollisia erilaisille välillisille vaikutuksille. Tällä kuntoutuskurssilla ne olivat.
Suurin vaikutus oli sillä, kun vetäjä kertoi ensimmäisessä kokoontumisessa, lukuisien kurssien kokemuksella, mitä tulee tapahtumaan ja miltä se meistä tulee tuntumaan. Tämä itseään toteuttava ennuste vahvistui koko kurssin ajan tilanne tilanteelta ja auttoi saamaan uskoa siihen, että kipu voisi vähitellen vaimeta. Että tulevaisuus olisi ylipäätään olemassa.

Tämä ei ole ainoa tämänkaltainen kokemukseni, mutta niin merkittävä, että on perusteltua sanoa, että ilman sitä en olisi tässä nyt. Samoin ilman rikosuhripäivystyksen erittäin empaattista ja asiantuntevaa ihmistä en olisi täällä nyt. Ilman Tukinainen ry:n kriisipuhelinta en olisi täällä nyt. Ilman sisarusteni ja perheeni apua en olisi täällä nyt.

Kuinka moni ei ole täällä nyt, koska kriisipuhelinta ei ole löytynyt? Koska sitä aina auki olevaa ovea ei ole löytynyt?

Oman ja kanssamatkustajien kokemusten perusteella tärkeintä apua olisi matalan kynnyksen ovi, ikkuna tai puhelin. Tai kaikki yhdessä. Usein kun hätä on suurin, on tärkeintä saada puhua jonkun kanssa heti. Jopa tietoisuus siitä, että se on mahdollista riittää helpottamaan oloa. Kynnyksen on oltava matala jotta sitä uskaltaa käyttää silloinkin kun ongelma on vielä pieni ja helposti korjattavissa.

Vertaistuki on tehokas ja halpa väline jonka tulisi olla kiinteä osa terapiaa. Samoin itsestään selvästi terapian pitäisi olla osa sairauden hoitoa, eikä vain kuntoutusta, eikä sitä pitäisi siirtää Kelan maksettavaksi. Eihän näin tehdä somaattisissakaan sairauksissa. Läheisten ottaminen mukaan hoitoprosessiin pitäisi samoin olla itsestään selvä asia. Niin myös sosiaalitoimen. Näissä asioissa ollaan vielä kaukana siitä, minkä tiedetään olevan toimivaa hoitoa. Hyviä käytäntöjä.

Itseltäni puuttuu hoidosta vielä yksi erittäin tärkeä lenkki: Koko maassa ei ole mitään vertaistoimintaa lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyille miehille, vaikka pelkästään uutisia lukemalla olen päätellyt olevani yksi monista.

Potilaiden kritiikki koetaan helposti epäoikeudenmukaiseksi ja sitähän se usein onkin. Mutta kritiikki on kaikesta huolimatta tärkeää. Esimerkiksi olen kuullut usealta vertaiselta tämän saman: "Tässä lääkkeessä sanotaan, että sitä käytetään skitsofreniaan. Eihän minulla ole skitsofreniaa. Jätän siis lääkkeen ottamatta." Vain otettu lääke auttaa ja usein lääkäri kiireessä unohtaa kertoa riittävästi lääkkeistä. Vääntää rautalangasta. Ainakin minulla on kohtuullisen heikko kyky ymmärtää asioita kun ahdistus täyttää mielen. Miten lääkäri voi saada tietää tämän, jollei ole olemassa toimivaa palautejärjestelmää. Se ei voi toimia ilman meitä potilaita.

Masennus tappaa vuosittain kolme kertaa enemmän ihmisiä kuin liikenne. Kun katselen tilastoja, huomaan niiden ja oman kokemukseni korreloivan. Minun on helppo nähdä kuinka lääkkeiden kehitys on ehkä todennäköisin syy itsemurhien vähenemiseen. Pitkään tämä ei voi kuitenkaan vaikuttaa, koska arviolta alle puolet tarvitsijoista yltää ylipäätään minkäänlaisen hoidon piiriin.

Lopuksi otsikkoon. Mitä investointi mielenterveyteen voisi tarkoittaa? Otan esimerkin vähän kauempaa. Itse asiassa paljon tärkeämmän kuin omat ongelmani, mutta kyse on samasta asiasta. Mitä maksaa ihmisen henki? Mistä olemme valmiit luopumaan jotta kanssamatkustajilla olisi hivenen helpompaa? Jotta jollain olisi oikeus elää? YK:n milleniumraportti vuodelta 2005 puhuu omaa karua kieltään: 1,6% rikkaimman kymmenyksen tuloista riittäisi pelastamaan 30 000 ihmisen hengen joka päivä.

Mitä meillä potilailla olisi investoitavaa mielenterveyteen? Tuskin rahaa ainakaan. Mutta jotain on. Valtava määrä kokemusta jota ei ole kenelläkään muulla.

Miten luoda sellainen yhteistoimintaympäristö että kritiikki osuisi oikeaan kohteeseen ja aiheuttaisi tulosta, eli muutosta. Tähän tarvitaan meitä kaikkia. Meitä potilaita ja meidän läheisiämme kertomaan miltä kaikki tuntuu. Hoitohenkilökuntaa muuttamaan potilaiden kokemukset hyviksi käytännöiksi. Terveydenhoidon hallintoa kertomaan minkälaisia investointeja tarvitaan käytäntöjen toteuttamiseksi, ja lopulta meitä poliitikkoja ymmärtämään, että käytäntöjen muuttamiseen tarvitaan investointeja. Ja niin kuin investoimalla vaikkapa uuteen tehokkaampaan lämmityskattilaan säästetään kustannuksia ja ympäristöä, samoin investoimalla hyviin käytäntöihin, säästetään paitsi kustannuksia, myös suuri määrä inhimillistä kärsimystä.

Tavoitteena 8 tunnin työaika?

2008-04-22T12:19:00.002+03:00

"Veronkevennysten dynaamiset vaikutukset" on sanonta jota on kuullut viime vuosina yhä enemmän ja kun jotain toistetaan riittävän usein, siitä tulee totta. Ja tottahan se on esimerkiksi siten, että se houkuttaa tekemään enemmän työtä.

Jos tiedän, että työmäärän lisääminen ei juurikaan tuo rahaa kukkaroon kun veroprosentti nousee, en mielelläni lisää työmäärää. Siis esimerkiksi ylityön teko ei kannata. Ja kun tiedän, että vain työ synnyttää hyvinvointia, olen varmasti kannattamassa verotuksen, varsinkin marginaaliverotuksen keventämistä.

Mutta mitä tarkoittaa työ tässä mielessä? Se tarkoittaa tietysti sitä, että teemme enemmän työtä ja vähemmän jotain muuta. Teemme enemmän hyvinvointia työssä ja vähemmän esimerkiksi lasten ja muiden lähimpien kanssa kotona. Tuotammeko tällä hyvinvointia yhteiskunnalle jotta yhteiskunnan epäkohtien tuottamaa pahoinvointia voidaan korjata. Voisiko olla, että tekemällä enemmän töitä itsemme ja läheistemme kanssa ja hyväksi kotona, työn tuottavuus olisi suurempaa kuin ylitöiden?

Voisiko olla, että arvojen tarkistaminen toisi vähemmän kelkasta pudonneita lapsia ja nuoria, masennuksen vuoksi työkyvyttömiä tai alkoholilla itseään lääkitseviä? Ihan vain ajatusleikkinä, olisiko tässä olisi tiedossa suurempi ja tuottavampi veronalennus kuin palkkatyön lisäämisessä. Voisiko olla, että 8 tunnin työaika olisi kannatettava tavoite myös siinä suhteessa, että tällä pitäisi ihmisen kyetä tulemaan toimeen.

Hankalia uhkakuvia.

2008-03-19T19:51:00.001+02:00

Jo jonkin aikaa on YK varoittanut ruoka-apuohjelman ongelmista kun ruoan hinta karkaa käsistä. Eräänä syynä hintojen nousuun on biopolttoaineiden tuotanto. Yhä enemmän peltopinta-alasta valjastetaan muuhun kuin ruoan tuotantoon. Suomalainen metsäteollisuus jättimäisine puupeltoineen etelä-amerikassa ei ole ihan syytön tilanteeseen sekään.

Ruoan tuotantoa uhkaa luonnollisesti myös kasvihuoneilmiö joka mm. pienentää jäätiköitä mm. Himalajalla mikä vähentää muiden sääilmiöiden kanssa Intian ja ympäristön mahdollisuuksia ruokkia väestönsä. Ilman vettä ei mikään kasva. Intiassa nälkään kuolevien määrä jatkuvasti kasvaa. Siihen ei talouskasvu auta.

Afrikassa jo pitkään levinnyt vehnän sienitauti (Ug99) leviää oletettua nopeammin myös Aasiaan ja vähentää todennäköisesti tuotannon neljänneksellä lähivuosina. Syyriassa kokoontuneet asiantuntijat varoittavat, että kestää ainakin viisi vuotta ennen kuin Ug99:lle vastustuskykyinen vehnäkanta saadaan kehitettyä. Toivo pistetään maatiaislajikkeisiin jotka ovat lähes hävinneet maailmasta. Lajikkeiden yksipuolisuu johtaa väistämättä katastrofeihin joista on laajalti varoitettu etenkin nykyisten laajojen viljapatenttien aikana. Mutta täytyyhän meidän toki suojella jättiyritysten omistajien oikeuksia.

Kuka tarvitsee halpaa paperia?

2008-03-18T11:26:00.002+02:00

Kati Juuruksen tekemä ohjelma "Sellu lähtee etelään" laittoi taas miettimään markkinatalouden koukeroita. Suomessa verovaroilla on mahdollistettu metsäteollisuuden synty. Samoin verovaroilla on vuosikymmeniä tuettu metsäteollisuuden kilpailukykyä. Devalvaatioilla on tuettu työllisyyden nimissä metsäteollisuutta ja niistä suurimman prosentuaalisen taakan ovat kantaneet pienituloisimmat. Hyötyäkin näistä ratkaisuista on ollut työllisyyden muodossa ja tuloja on siirtynyt myös metsänomistajille joten kaikki hyöty ei ole valunut vain metsäteollisuuden pääoman omistajille.

Viime vuosikymmeninä tilanne on radikaalisti muuttunut. Metsäteollisuus työllistää yhä vähemmän ja vähemmän. Metsänomistus on siirtynyt yhä enemmän metsäyhtiöille ja tuotanto ulkomaille ja täten tuotot ovat siirtyneet radikaalisti yhtiöiden omistajille. Jättimäinen Varsel Brasiliassa omistaa kaiken puuraaka-aineen ja tähän suuntaan ollaan muuallakin menossa.

Mitä hyötyä on suomalaisille tästä kehityksestä? Kemijärveläiset sijaiskärsijät ovat vain jäävuoren huippu. Miksi yhä edelleen pitää verovaroin tukea metsäteollisuutta? Miksi Suomessa pitäisi tuottaa sellua? Kuka sitä tarvitsee? Kuka tarvitsee halpaa paperia? Eivät sen paremmin kemijärveläiset sellutyöntekijät kuin brasilialaisetkaan, eivät työttömäksi jäävät maatyöläiset sen paremmin kuin kaikki maapallon asukkaat joiden elinolosuhteet heikkenevät jättimäisten puupeltojen myötä.

Pohjoisen puun hidas kasvu ei ole vain haitta. Se voisi olla myös hyöty. Jos murto osa siitä jättiläismäisestä rahasummasta, mikä nyt on käytetty sellunvalmistuksen tukemiseen olisi käytetty pohjoisen puuraaka-aineen tutkimukseen ja uusiin innovaatioihin, meillä olisi sellaisia vientituotteita joilla olisi paitsi kysyntää, myös kestävän kehityksen kannalta arvoa ihmiskunnalle.

Kaikki tarvitsevat työtä, mutta ei ole yhdentekevää mitä tuotetaan. Tuotetaanko vain sellaista mikä tuottaa pääoman omistajille suurimman tuoton, vai sellaista jota ihmisten enemmistö tarvitsee, kuten ruokaa, hyvinvointia, elämän laatua.

Energiapolitiikan koukeroita

2008-02-22T12:20:00.003+02:00

Meillä puuhataan lisää ydinvoimaa, vesivoimaa ja biopolttoaineita. Koko keskustelu näyttää olevan teollisuus- tai maatalouspolitiikkaa. Energian kulutuksen kasvua ei kyseenalaisteta. Kuitenkin jo nyt, ei vain tulevaisuudessa, on tekniikoita jotka merkitsevät radikaaleja muutoksia energiankäyttöön ja tuotantoon.

Liikenne on todella suuri energiankäyttäjä ja ilmastonmuutoksen veturi. Sen sijaan, että muuttaisimme pellot ruoan tuotannosta energiapelloiksi, voisimme investoida kuten Intian suurin autonvalmistaja Tata Motors, joka valmistaa tänä vuonna halpoja paineilmamoottoreilla varustettuja autoja sekä Intian, että Euroopan markkinoille. Auto maksaa ilman veroja 3500 euroa, kulkee noin 110 huippunopeutta ja tankillinen maksaa noin 1,5 euron edestä sähköä ja sillä ajaa noin 200 km. Suosimalla tällaisia autoja olisi helppoa vähentää liikenteen kulutusta ja kuormitusta reippaasti.

Talojen lämmitys on toinen suuri kuluttaja johon on jo tällä hetkellä olemassa halpaa tekniikkaa tuottamaan saastuttamatonta lämpöä. Aurinkolämmitysratkaisuilla voitaisiin puolittaa vuotuiset lämmityskustannukset halvemmalla kuin pelleteillä tai muilla vastaavilla ratkaisuilla.

Tämän lisäksi on käytössä useita muita, mm akkuteknologiaan liittyviä ratkaisuja joilla voidaan vähentää sähkön siirtoon hukkuvia kustannuksia tai saada aikaan sitä paljon kaivattua säätövoimaa josta Pekkarinen alinomaa puhuu.

Laboratorioissa on myös lukuisia onnistuneita ratkaisuja jätteiden sisältämän energian hyötykäyttöön joiden onnistunut käyttöönotto edellyttäisi vain poliittisia päätöksiä.

Useat näistä asioista ovat sellaisia, joiden jarruna on se ideologia joka estää yhteiskuntaa tekemästä ihmisten ja luonnon kannalta hyviä ratkaisuja. Yhteiskunta ei saa estää yritysten mahdollisuuksia tehdä rahaa. Yksittäinen ihminen tai ihmisten joukko saa perustaa yrityksiä, mutta ihmisten yhteenliittymä jota nimitetään kunnaksi tai valtioksi, ei saa sitä tehdä jos se haittaa kilpailua. Ja totta kai kaikki sellainen toiminta jossa toiminnan päämäärä ei ole voitto, on haitallista kilpailulle.

Lääkärit eivät ole tyhmiä

2008-02-05T11:41:00.001+02:00

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä lääkäreiden erityisoikeus työskennellä sekä julkisella että yksityisellä puolella samanaikaisesti vahvistui. Oikeus ei sinänsä ottanut asiaan kantaa vaan totesi verokohtelun olevan linjassa muiden vastaavien ammattien kanssa. Asian tekee ongelmallisemmaksi kuitenkin se, että julkisella sektorilla työskentelevä lääkäri voi samanaikaisesti työskennellä myös jopa julkisen palvelun kanssa kilpailevassa yksityisessä yrityksessä. Eturistiriita on ilmeinen.

Ilmeinen on myös yhteiskunnallinen ristiriita ja eriarvoisuus jota Kati Peltola on usein tuonut esille. Miksi yhteiskunnan varoilla (KELA-korvausten muodossa) tuetaan lääkäreiden mahdollisuuksia veronkiertoon. Veronkierrostahan on kyse, kun lääkäri voi ottaa osan palkastaan osinkotuloina yksityisellä puolella täsmälleen samasta työstä jossa hän julkisella puolella joutuu maksamaan normaalit verot. Yhteiskunta lisää vielä hänen ansioitaan maksamalla KELA-korvauksia joita ilman ei asiakkaita olisi läheskään nykyistä määrää. Tätä eriarvoisuutta Liisa Hyssälä on vielä lisäämässä ehdottamalla KELA-korvausten piiriin myös sellaiset yksityislääkärit jotka toimisivat julkisissa tiloissa.

Lääkärit olisivat tyhmiä jos eivät tätä mahdollisuutta myös käyttäisi. Päättäjät olisivat tyhmiä jolleivat tätä myös tukisi. Onhan suurimmalla osalla päättäjistä oma lehmä ojassa, eli tulotaso sellainen joka mahdollistaa pääomatulojen käytön veronkierrossa. Olemmeko me äänestäjät yhtä tyhmiä? Siltä näyttää. Äänestämme vuosi toisensa jälkeen sellaisia ihmisiä jotka tämän mahdollistavat.

Suuri huijaus

2008-02-01T18:51:00.001+02:00

Olin viime viikolla kuuntelemassa Attakin järjestämää paneelia: "Talous ja oikeudenmukaisuus" jossa pohdittiin dokumenttielokuvien kautta mahdollisuuksia vaikuttaa yksityistämiskehitykseen. Oli mielenkiintoista kuulla saksalaisen ohjaajan, Florian Opitzin näkemyksiä elokuvansa "The Big Sellout" tiimoilta. Kun hän aloitteli elokuvansa tekoa (2004?) ei kukaan Saksassa ollut kiinnostunut yksityistämisen tuomista ongelmista. Julkista keskustelua ei hänen mukaansa ylipäätään ollut. Nyt on kiinnostus herännyt ja häntä ovat pyytämässä esittämään elokuvaansa jopa suuryhtiöt jotka haluavat kiillottaa yrityskuvaansa.

 Kun joku yleisöstä kysyi (yksinkertaistaen) miksi yksityistäminen ei toimi, oli hänellä selkeä vastaus; yhteiskunnan järjestämillä toiminnoilla on mahdollista hinnoitella palvelut siten, että köyhilläkin on varaa niitä käyttää. Yksityisillä yrityksillä hinnan määrää korkein saatavissa oleva voitto. Veden yksityistäminen kehitysmaissa on helposti tulkittavissa räikeimmäksi esimerkiksi, mutta entäpä tämä kotoinen terveydenhuollon yksityistämisbuumi? Eikö yhtenä perusteluna vaikkapa päivystysten yksityistämiseen ole jo aikaa sitten ollut, että ihmiset eivät liikaa ja tarpeettomasti käyttäisi  veronmaksajien maksamia palveluja? Ei joka nuhakuumeen takia tarvitse haaskata korkeapalkkaisen lääkärin aikaa! Korkeita potilasmaksuja on perusteltu samoilla perusteilla.

Vielä suurempi huijaus

Veljeni lähetti minulle mielenkiintoisen linkin: Money As Debt Siinä selitetään hyvin yksinkertaisesti miten tämänhetkisessä maailmassa raha muodostuu ja miksi se toimii vain progressiivisella kasvuvauhdilla. Oleellista on se, että niin ei tarvitse olla vaan raha voidaan hyvin ottaa demokraattiseen valvontaan ja siirtyä todellisen kestävän kehityksen maailmaan. Mutta voidaanko oikeudenmukaisempaan maailmaan päästä polkematta joidenkin ihmisten (etu)oikeuksia. Siinä se dilemma joka on askarruttanut aina ihmisiä revoluution ja evoluution välillä.
Kannattaa katsoa vaikka onkin englanninkielinen. Kannattaa myös miettiä kuinka pitkälle olemme itse kukin tämän nykyisen markkinatalousajattelun vankina.

Kysymyksiä herättävää "säästöä".

2008-01-07T13:38:00.002+02:00

Peijaksen sairaalan päivystyksen siirtämisestä MedOne yhtiölle kertoi HS. 3.1.08. Syynä ovat kunnallispoliitikkojen halut säästää ja henkilökunnan halut saada parempaa palkkaa ja joustavampia työaikoja. Jälkimmäinen halu varmasti toteutuu, mutta verovarojen säästö ei minulle aukene. Myöskään ei aukene se, miksi tähän toimenpiteeseen tarvitaan yksityistä yritystä ja sille jaettavia voittoja. Eikä se miksi lääkäreiden tulisi tätä kautta saada huomattavia verohelpotuksia.

On ymmärrettävää, että nuhakuumeen takia lääkärintodistusta haetaan lääkäriltä kun työnantaja näin vaatii. On myös ymmärrettävää, että sitä haetaan päivystyksestä koska muualta sitä ei saa työnantajan vaatimassa ajassa. Sen sijaan ei ole ymmärrettävää, että se pitäisi hakea yksityislääkäriltä. Tämä voi tuntua säästöltä, mutta kansantaloudellisesti se ei toki sitä ole.

Mutta jos vähemmän kiireelliset tapaukset käännytetään sairaanhoitajan arvioinnin jälkeen normaali työajalla terveysasemalle, mistä silloin syntyy säästöä? Jos käytäntö johtaa siihen, että päivystykseen ei tulla lainkaan, vaan mennään lääkäriin jos mennään sitten kuin mennään tai satutaan saamaan aika, missä silloin säästetään? Varakkaat voivat mennä yksityislääkärille ja juopa eri sosiaaliryhmien sairastavuudessa ja kuolleisuudessa vain kasvaa. Tähänkö pyritäänkin?

Jos kuvitellaan pienemmällä henkilökuntamäärällä ja suuremmilla palkoilla ja työaikajoustoilla saatavan parempaa ja edullisempaa palvelua, miksi siihen tarvitaan yksityistä yritystä. Peijaksen kohdalla ei voida puhua edes suuruuden tuomasta hyödystä. Miksi Peijaksen ylilääkärin siirtyminen yksityisen yrityksen palvelukseen aiheuttaa hänen johtamistaitojensa valtaisan kasvun jolla saavutetaan 900 000 euron vuosisäästöt?

Jossain mättää ja pahasti. Jos se on vain minun päässäni, niin täytyy ryhtyä opiskelemaan tarkemmin hölmöläisten peitonpaikkausta.

Ulkoistus, vaan minkä?

2007-11-29T10:51:00.001+02:00

Kanta-Hämeen keskussairaalassa pohditaan psykiatrian ulkoistamista. Syynä on psykiatripula. Jo nyt osaa viroista hoitaa ulkopuolisen yrityksen työntekijä.

Tässä ei tietenkään ole mitään uutta. Meidät potilaathan on ulkoistettu jo aikaa siiten. Kun mielisairaaloita ryhdyttiin purkamaan ja piti siirtyä avohoitoon, tuli lama ja mielenterveyden hoitoon käytettävät rahat puolittuivat. Vieläkään ei olla siinä tasossa missä oltiin ennen lamaa. Eikä se tilanne ennen lamaakaan ollut kovin kaksinen eikä se tällä menolla parane.

Ulkoistamisen sijasta tulisi sisäistää se, että psykiatrian pitäminen rahapulassa on mielenterveyspotilaiden heitteille jättämistä. Tämä avautuu parhaiten esimerkin kautta.

Olin vaikean masennuksen takia hoidossa parinkymmenen vuoden aikana yhteen laskettuna yli kymmenen vuotta kunnes pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle muutama vuosi sitten. Vuonna 1982 oli helppoa ja nopeaa päästä hoitoon, mutta siitä lähtien tilanne on vaikeutunut vaikka sairaus on pahentunut. vuonna 2000 jouduin odottamaan yli puoli vuotta jolloin seurauksena olikin osastohoito. 2006 oli myös lähes puolen vuoden mittainen jonotus.

Hoito on ollut hyvää ja pysyin työelämässä yllättävänkin pitkään. Hoitojaksojen välillä on byrokratia jonotusten lisäksi haitannut selviämistä ja aiheuttanut myös yhteiskunnalle tarpeettomia lisäkustannuksia.

Kun hoitojakso psykiatrian poliklinikalla päättyy, siirretään potilas terveyskeskuksen harteille. Se tarkoittaa sitä, että jos on tarvetta esimerkiksi lääkityksen tarkistamiseen, en voi kysyä psykiatrilta neuvoa, koska sellaista ei terveyskeskuksessa ole. Psykiatrin tapaamiseen tarvittaisiin terveyskeskuksen lähete. Sen jälkeen näin pienen asian takia seuraa taas pitkä jonotusaika jonka aikana ahdistus kasvaa, tai sitten seuraa lamaannus. Terveyskeskuslääkärin tapaamisesta ei juuri ole iloa kun ne vaihtuvat ja pitäisi osata selittää muutamassa minuutissa koko vuosikymmenien tausta uudelleen. Ei liene helppo tehtävä terveellekään ihmiselle.

Olen oman sairauteni kanssa vuosikymmeniä eläneenä vähitellen oppinut mikä voisi toimia nykyistä paremmin. Vahvistusta ajatuksilleni olen saanut käypä-hoito suosituksista.

Matalan kynnyksen ovi hoitoon olisi ensimmäinen ja tärkein hoitotuloksia parantava asia. Jonottaminen ja lähetteiden hakeminen pahentaa sairautta joskus hyvinkin nopeasti ja pitkittää hoitojaksoja. Omalla kohdallani puhelin- tai sähköpostikontakti lääkäriin tai terapeuttiin olisi usein riittävä helpottamaan akuuttia tilannetta. Samoin jonkinlainen yhteistyö sairaanhoidon ja potilasyhdistysten välillä voisi helpottaa vertaistuen löytymistä. Tai niin kuin omassa tapauksessani kun lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyille miehille ei ole Suomessa lainkaan vertaisryhmiä, helpottaisi sellaisen perustamista.

Tarvitaan lisää rahaa, paremmat työolot ammattilaisille, pysyvyyttä ja jatkuvuutta. Psykiatrian pitäisi olla osa suurempaa kokonaisuutta, että erityisosaamisen riittävyys voitaisiin turvata. Yksityisen sektorin pienet yksiköt ovat väärä suunta. Lisäksi sosiaalitoimen ja terveydenhuollon yhteistyön pitäisi olla saumatonta ja palvelut pitäisi tuottaa mahdollisimman lähellä niitä tarvitsevia ihmisiä. Sekä sosiaalitoimella että terveyskeskuksella täytyisi myös olla suora konsultointiyhteys psykiatriseen erityissairaanhoitoon.

Kuntien pyrkimys siirtää terapiat laittomasti Kelan harteille ei poistu, ellei tavalla tai toisella saada niitä saman rahoituksen alle. Potilaiden pompottelu hakemaan itse itselleen sopivia hoitomuotoja on järjetöntä. Eihän leikkausta odottavaa potilastakaan käsketä hakemaan itselleen sopivaa leikkausta vapailta markkinoilta. On kohtuutonta, että terapian tarpeessa olevalle se usein on ainoa vaihtoehto saada apua. Moni jääkin kotiin sängynpohjalle odottamaan tilanteen pahenemista ja kallista osastohoitoa. Pahimmassa tapauksessa ihminen tuntee itsemurhan ainoaksi keinoksi saada kipu loppumaan.

Homo competitus

2007-11-11T22:09:00.002+02:00

Onko minunlaiselleni ihmiselle paikkaa tässä yhteiskunnassa? En toki tiedä kuulunko lajiin Homo sapiens, viisas ihminen, mutta tiedän varmasti, että homo competitus, kilpaileva ihminen on minulle kovin vieraalta tuntuva laji. Siitäkin huolimatta, että kaikesta viestinnästä suurin osa kertoo vain ja ainoastaan tästä lajista. Voisiko näin olla siksi, että suurin osa viestinnästä on kaupallista ja kaupassa toimii vain homo competitus? Vain bestsellereitä mainostetaan, kilpailutetaan ja myydään.

Miksi kilpaileva ihminen sitten on saanut nykyisen ylivallan ihmislajien joukossa? Ja miksi nimenomaan se alalaji jonka arvoissa kilpailun voittaminen toisten ihmisten kustannuksella on erityisen arvokasta? Miksi evoluutio ei ole mahdollistanut vaikkapa "leikkivää kilpailijaa" luomakunnan huipulle?

Miksi yhteiskunta, siis me kaikki ihmiset annamme tuolle yhdelle lajille enemmän kuin muille? Enemmän rahaa, valtaa, arvostusta, yksinoikeuksia jne? Ja miksi suuri osa ihmisistä haluaisi kuulua tuohon lajiin?

Miksi tuo laji näyttää yhä olevan elinvoimainen? Miksi suurin osa muista lajeista hyväksyy heikomman asemansa? Onko laji parempi kuin joku toinen?

Kilpailu tuo hyötyä? Vain parhaat voittavat? Kilpailussa epäkelvot poistuvat markkinoilta? Kilpailu tuo innovaatioita? Kilpailu tuo halvemmat hinnat? Kilpailu saa ihmiset yrittämään enemmän? Hinnalla millä hyvänsä? Joku voittaa aina, mutta kukaan ei voita aina. Jokainen lopulta häviää. Mitä tapahtuu silloin?

Voittava kilpailija siirtää geenejään tehokkaasti eteenpäin, mutta lapset sopivat huonosti kilpailijan maailmaan. Ihmisen pitkä lapsuus ei toimi ilman empatiaa, ja empatia taas sopii huonosti kilpailulliselle ihmiselle. Empaatikkohan voisi jopa antaa jonkun sellaisen voittaa joka sitä eniten tarvitsee. Ei käy. Siksi tarvitaan empaattista naista. Hän voi hoitaa ne välttämättömät pahat ja mies voi jatkaa kilpailua jälkikasvusta välittämästä.

Vaan olisiko tuo homo competitus vain näköharhaa? Jatketta homo heroismukselle jota tarvitaan jotta leivän puutetta ei huomattaisi sirkushuveilta. Ajatellaanpa vaikka Intiaa. Kansantuote kasvaa kohisten ja sen aiheuttama meteli kaikissa tiedotusvälineissä peittää alleen sen, että myös nälkää näkevien määrä siellä kasvaa koko ajan. Tai jospa vain ylipäätään ajattelisimme?

Kilpailullisuus on osa ihmistä. Mutta se ei ole ainoa osa. Eikä edes tärkein. Onneksi ihminen on paljon muutakin.

Surua

2007-11-08T12:25:00.002+02:00

Surua siitä, että elämän tarkoituksettomuuden tunne saa ihmisen mielessä tarkoitusta tällä tavalla.
Siitä, että ihmisen hätä ei kuulu.
Että vaikka se kuuluisi, sitä ei oteta vakavasti.
Että vaikka se otettaisiin vakavasti, se ei johda auttamiseen.
Että vaikka se johtaisi auttamisen haluun, meiltä puuttuu halu tekoihin.
Että vaikka meillä olisi halu tekoihin, me laskemme rahojamme ja teot jäävät tekemättä.

Surua siitä, että tämä "amerikkalaisin maa maailmassa" saa myös tällaisia ilmiasuja.
Siitä, että vallan saa ihmiskäsitys jossa väkivallalla ratkaistaan asioita.
Että valta ja vapaus sulkevat pois sellaisten ihmisten ymmärtämisen, joilla ei ole valtaa eikä vapautta.
Että me emme ole valmiita luopumaan mistään vapaudesta jotta toisilla ihmisillä olisi paremmin.
Valmiita luopumaan vapaudesta hankkia aseita, jotta emme saattaisi toisia vaaraan.
Luopua vapaudesta päihtyä, jotta toiset eivät sairastuisi.
Vapaudesta tehdä pahaa itsellemme, jotta toiset eivät menettäisi meitä ennen aikojaan.

Eikö olisi mahdollista suostua jonkinlaiseen holhoukseen, jotta heikoilla olisi paremmin? Eikö holhoaminen ole myös positiivinen, empatiaa osoittava sana? Eikö jokaiselle meistä ole ollut hyötyä siitä, että meidän holhoojamme ovat lapsuudessamme pitäneet meistä huolta? Olemmeko niin varmoja omasta aikuisuudestamme, että emme enää tarvitse tai kaipaa holhousta? Huolenpitoa? Rakkautta?

Juorukalenteri on taas ilmestynyt!

2007-11-02T14:55:00.002+02:00

Verotus kevenee edelleen, ja paljon. Vaan kenen verotus?

Kun katselee ylen verokonetta, ei voi olla hämmästelemättä kuinka paljon varakkaimpien kohdalla verotus on keventynyt yhdessä vuodessa. Hyvänä esimerkkinä käy Jorma Ollila. Keskipalkkaisia suomalaisia tarvittaisiin 200 kpl. jotta päästäisiin samanarvoiseen työsuoritukseen.

Hänen verotettavat tulonsa kasvoivat edellisestä vuodesta noin kahdella miljoonalla eurolla. Veroprosentti kuitenkin putosi 57%:sta 49%:n. Pääomatulot olivat vain runsaat 80 000 euroa, joten niillä ei ollut laskuun juuri merkitystä. Pelkästään tuo verohelpotus (n. 500 000 €), vastaa 16 keskituloisen ihmisen palkkaa.

Ei ole mitenkään Jorma Ollilan vika, että palkka on noin suuri. Eikä Nokian. Mutta miksi eduskunta katsoo, että Ollilan työpanos ansaitsee vielä palkanlisän muiden veronmaksajien kustannuksella? Sillä niinhän se on kun veroja lasketaan. Ei ole varaa antaa sairaille ja vanhuksille riittävästi hoitoa. Ei siitä mihinkään pääse.

Loistavan kultaisen kädenpuristuksen aikanaan saanut Nokian entinen johtaja Kalle Isokallio ihmetteli tänä aamuna radiossa taas kerran millä perusteella pääomatulojen veroprosentti on pienempi kuin muiden. Hän ei löydä siihen mitään järkevää syytä. Ja hänen luulisi tietävän mistä puhuu.

Siis taas kerran. Miksi hyvätuloisten veroja pitää laskea vähävaraisten ja sairaiden kustannuksella?

Kateellista ja kaunaista, eikö vaan?

Sairaan hyvää bisnestä

2007-10-11T15:04:00.001+03:00

Nyt ovat rahaa haistavat nenät kovasti työntymässä julkisen terveydenhoidon tontille, ainakin mikäli on uskominen Talouselämä-lehden kirjoituksia. Ja miksei olisi? Ovathan tuotto-odotukset tähänkin asti ylittyneet. Vaikka vuokrafirmat eivät voi vielä hoitajia pahemmin vuokrata, ovat yksityisen terveydenhuollon mahdollisuudet mahdollisen joukkoirtisanoutumisen tilanteessa mahdollisimman, jotten sanoisi maksimaalisen mahtavat.

Yksityinen yritteliäisyys pelastaa rapakunnossa olevan julkisen terveydenhuollon! Pelastaa aitoja ihmishenkiä! Pelastaa valtiontalouden! Mitä vielä?

Näinkö siinä tulee käymään? Näinhän siinä on jo käynyt.

Keikkalääkärit pelastavat terveyskeskusten päivystyksen! Ei ole muita vaihtoehtoja! Syrjäseuduille ei muilla keinoin saada lääkäreitä! Näinhän se on ollut jo pitkään. Ja keikkalääkärifirma tuottaa rajuja voittoja.

Siis markkinataloudessa kunnat eivät voi maksaa riittävää palkkaa lääkäreille, mutta keikkalääkärifirmoille voi, jopa kaksi kertaa enemmän samasta työstä. Käykö nyt samoin hoitajien kohdalla? Hoitajille ei voi maksaa enempää koska kuntien talous ei kestä! Mutta yksityiset firmat tulevat apuun ja sitä kautta maksamalla kuntien talouden on pakko kestää, tuli se kuinka kalliiksi hyvänsä.

Ei mahdu minun järkeeni. Ei mahdu suomalaisten enemmistön järkeen. Mutta päättäjien enemmistön järkeen se mahtuu!

Ei ihme, että tällaisia ajatellessa sairastuu. Pää tulee kipeäksi. Masentuu. Mutta sehän on vain sairaan hyvää bisnestä.

Kahdensuuntaista kateutta

2007-10-10T18:59:00.002+03:00

Kelan äskeinen tutkimus toi esiin taas kerran monia kysymyksiä. Yksi ihmetyksen aihe on kansan ja poliittisen eliitin erilaiset arvot.

Tutkimus toisensa jälkeen kertoo, että kansalaisten enemmistö on valmis veronkorotuksiin ja veroprogression jyrkentämiseen jos rahat sijoitetaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Eduskunnan enemmistö taas on vuosi toisensa jälkeen eri mieltä. Veronalennukset ovat tärkeämpiä kuin terveydenhuolto. Onko kansanedustajien sosiaalinen asema niin kaukana kansan enemmistön sosiaalisesta asemasta, että tällainen arvoristiriita on selitettävissä?

Kun äänestäjistä vain kokoomuksen kannattajat ovat jatkuvasti tutkimuksissa kateellisia köyhille ja asettavat veronalennukset terveydenhuollon ja sosiaaliturvan kehittämisen edelle, miten perustelevat kantaansa keskustan ja demarien kansanedustajat? Tätä joutuu tosi usein miettimään kun tutkimuksia julkaistaan.

Useimmiten kateudesta syytetään köyhiä jotka kadehtivat rikkaita, mutta mitä kadehtimista on työttömissä tai köyhissä? Ei kai muuten mitään, mutta kun elävät rikkaiden kustannuksella tekemättä mitään. Ihan niin kuin pääomatuloilla elelevät erkotkin. Vai voisiko olla niin, että kaikinpuolinen kateus on se voima jolla voidaan ylläpitää järjettömän suuri tuloeroja jotka taas tutkimus tutkimuksen jälkeen osoittautuvat suurimmaksi esteeksi ihmisten onnellisuuteen.

Ristiriitaistako?

Kulutus, juhlaa!

2007-09-16T14:01:00.002+03:00

Muutaman viime päivän on mediassa käsitelty ilmiöitä jotka tuovat mieleen sekä intohimoiselta tuntuneen 70 luvun jolloin itse olin kiihkeästi liikeessä ja 80- luvun jolloin jupit olivat kiihkeästi liikkeessä. Heiluriliikettäkö? Kun Rooman klubi kertoi maailman rajoista, maailma öljykriisin varjossa hetken uskoi siihen. Kun rahamarkkinat 80 luvulla avautuivat Suomessa, moni hetken aikaa uskoi jatkuvaan kasvuun. Nyt media kertoo kumpaakin tarinaa yhtä aikaa.

Viljan hinta on ollut nousussa jo useita vuosia. Tänään niin paljon, että jopa kotimaiset viljelijät ovat siitä hyötymässä. Ei huolta sanoo media, viljan hinnalla on vain mitätön vaikutus leivän hintaan. Media kertoo samalla niille jotka haluavat kuulla, että jo useamman vuoden viljan kulutus on ollut suurempaa kuin sen tuotanto. On luonnollista, että markkinataloudessa se nostaa hintoja. Silti tämän päivän viljan hinnoilla voitaisiin pelastaa yli kymmenen miljoonan ihmisen henki vuosittain alle 1% bruttokansantuotteesta. Se mikä jää kuulijan mietittäväksi on miten markkinataloudessa on mahdollista että kun ruoka ei riitä, miksi hinta ei nouse pilviin? Muistumia 70 luvulta?

Samaan aikaan kerrotaan kuinka Suomessakin uusien autojen myynti takkuilee, - paitsi isojen uusien autojen myynti. Isojen tila-autojen myynti on noussut 18%. Amerikkalaiset roskalainat heiluttavat maailmantaloutta. Muistumia 80-luvun lopulta?

Tuttua asiaa. Mitä sitten?

Sitä sitten, että vaikka ruoan hinta nouseekin, vaikka ruokaa onkin liian vähän, vaikka kasvihuoneilmiö tuhoaakin elinolosuhteet ihmisten enemmistölle, eihän se meitä koske. Mehän olemme suomalaisia. Lottovoittajia. Sattuneet syntymään tänne ja siis oikeutettuja elämään kun muut kuolevat.

Ei vois vähempää kiinnostaa!

Tällaisiako olemme?

Talous arvio

2007-09-14T19:27:00.001+03:00

Nyt kun on syytä taas arvioida taloutta hoitavia tahoja, on hyvä muistaa kuinka kaiken puheen taakse aina kätkeytyy piilomerkityksiä joita ei ohjaa varsinainen poliittinen päätöksenteko vaan erilaiset ihmiskuvat, ikään kuin piilo-opetussuunnitelma. Otetaan esimerkki opetus- ja kirjastopuolelta.

Hallitus on kirjannut sanallisesti kovasti tavoitteita opetuksen kehittämisestä ohjelmaansa. Varmasti tulemme kuulemaan kuinka runsaasti on korotettu oppilaskohtaista summaa jonka perusteella maksetaan valtionosuuksia. Samalla jää piiloon se, että valtionosuusprosentti laskee 4,5%. Tämä on sitä samaa ajatusta kuin veronalennukset yleensä. Niissä jää helposti huomaamatta kuinka paljon kunnallisveroa joudutaan nostamaan ja sehän ei ole progressiivista joten se on suoraa tulonsiirtoa rikkaille.

Jos olivat demarien puheet veronalennuksista pidättäytymisestä kaksi vaalikautta sitten täydellisessä ristiriidassa tekojen kanssa, on nyt budjetin tekstin ja rahasummien välillä iso ristiriita. Opetuksen puolella on tapahtumassa sama kuin terveydenhoidossa. Mistä ohjautuvat ne teot jotka ilman minkäänlaista poliittisen tahdon ilmausta saavat toteutuksensa näinä pieninä prosenttimuutoksina. Kun mielenterveyshoito siirtyi laitoksista kuntien avopalvelulle, rahakirstun vartijat olivat tyytyväisiä. Käytettävissä olevat rahat puolittuivat eivätkä vieläkään ole samalla tasolla kuin 80 luvulla. Totta kai puolittuivat, kun tarkoitus oli säästää. Säästön kohteet, vakavasti sairaat ihmiset eivät ole kykeneviä puolustamaan oikeuksiaan.

Miksi näin kävi ja käy? Ihmiskuva on yksi keskeinen syy. Kun ne jotka eniten apua tarvitsevat muuttuvat vähemmän tärkeiksi ihmisiksi, heidät on helppo unohtaa. Ihan kuin sodissakin. Vihollinen ei ole ihminen joten hänet voidaan tappaa.

Minua väsyttää. Väsyttää tämä ainainen puhuminen ihmiskuvasta. Siitä kuvasta jonka haluamme ihmisestä luoda. Ei siitä kuvasta joka voisi opettaa meitä tuntemaan toista ihmistä. Ei siitä kuvasta joka saisi meidät uteliaaksi erilaisuutta kohdatessamme. Väsyttää kun en osaa olla tunteeton sellaista tunteetonta ihmiskuvaa vastaan jota nämäkin talousarvioon piilotetut merkitykset sisältävät.

Onko olemassa sellaista tahoa joka sanoisi ettei keisarilla ole vaatteita, -vaikkapa siten että kertoisi valtion talousarvion yhteydessä mitä se tarkoittaa yhdessä kuntien talousarvioiden kanssa.

Ei sentään. Eihän sitä kukaan voi tehdä. Silloinhan paljastuisi koko talous kansan arvioitavaksi.

Outoa oppositiota

2007-09-05T16:39:00.001+03:00

Heinäluoma haluaisi lisää verohelpotuksia inflaation torjunnan nimissä. Näin ainakin lehtikirjoitusten perusteella. Samaan aikaan on uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa tuotu yhä enemmän esiin mm. sairaanhoidon ongelmia joihin kansa on gallupeissa (keskimäärin 70% haastatelluista) jo vuosikymmeniä halunnut parannuksia vaikka veroja korottamalla.

Mikä hinku SDP:llä on kiilata veronalennuksissa jopa Kokoomuksen ohi oikealta ja vielä oppositiosta käsin. Vai onko niin, että pitkään vallan kahvassa olleilla ei enää ole kykyä ymmärtää ihmisten arkea? Vai onko myös niin, että heinäluomilla ei ole enää juurikaan kosketusta äänestäjäkuntaan vaan kyse on vain valtapolitiikasta? Ehkä molemmista on kyse? Ainakaan viesti ei ole muuttunut vaalien jälkeenkään selvemmäksi. Vai olisiko peräti niin, että osalle demareita viesti on koko ajan ollut selvä. Äänestäjät vain ovat asioista eri mieltä.

Terveyden- vai sairaanhoitoa?

2007-08-31T09:37:00.001+03:00

Paula Risikko on komeasti puhunut terveydenhoidon merkityksestä. Koko meidän terveydenhoitojärjestelmämme perustuu vahinkojen korjaamiseen jälkikäteen. Vain noin 1% menoista kohdistuu ennakoivaan terveydenhuoltoon. Kaikki tietävät, että vahinkojen korjaaminen on paljon kalliimpaa kuin niiden ennalta ehkäiseminen. Risikko kertoo, että painopisteen muuttaminen aluksi lisää kustannuksia, mutta myöhemmin laskee niitä. Se siis toimii aivan niin kuin muutkin investoinnit.

Suhtautuminen investointeihin on yleisesti kovin kaksijakoista. Paula Risikon puolueelle se on sitä erityisesti. Yhteiskunnan tulisi Kokoomuksen mielestä suosia investointeja lisäävää politiikkaa, mutta terveydenhuollon kohdalla se ei olekaan näin. Sehän tarkoittaisi verojen korottamista "rakennusaikana" jotta niitä voitaisiin laskea investoinnin alkaessa tuottaa. Hallitus ei aio lisätä kuntien rahoitusta "teveydenhuollon investoinnin" rahoittamiseksi. Päin vastoin. Budjetti palauttaa mm. lastenpsykiatrian takaisin toivottomaan tilanteeseensa ennen aiempaa lisärahoitusta.

Kun kilpailu on tämän ajan ja tämän hallituksen mantra, niin miksi ei löydy kuntaa joka lähtisi kilpailemaan hyvällä terveydenhoidolla. Mistä löytyisi rohkeutta reippaaseen investointiin joka taatusti tuottaa. Seuraavissa vaaleissa saisi Kokoomus hienon valttikortin kun olisi näyttöä kuinka "rohkea investointipolitiikka tuottaa tasaverolla parempaa politiikkaa kuin progressiivinen verotus".

Ikuista kiistaa?

2007-08-22T20:37:00.001+03:00

Tämän päivän Kansan uutisissa Reko Ravela kommentoi Kalevi Suomelan kirjoitusta. Siinä ei huomiotani niinkään kiinnittänyt se mitä kumpikin on kirjoittanut, vaan se, että tämä sama ilmiö on ainakin yhtä vanha kuin on työväenliikkeen historia. Anteeksi, ainakin yhtä vanha kuin poliittinen keskustelu ylipäätään. Siis toistensa ohi puhuminen.

Siis ei niin, että jompi kumpi olisi jotenkin oikeammassa tai edes, että jomman kumman olisi syytä kirjoittaa toisin, ymmärrettävämmin. Ei myöskään niin, että kyseessä olisi erilaiset mielipiteet joita toinen osapuoli ei voi hyväksyä. Vaan pikemminkin niin, että vaikka käytetään samoja termejä, jokaiselle ihan tuttuja sanoja, niiden merkitys on kummallekin aivan erilainen. Ja kun merkityksiä ei voi lyhyesti kovin hyvin aukaista syntyy kuva siitä, että keskustelijat ovat todella kaukana toisistaan. Ja mitä lähempänä keskustelijoiden ajatukset ovat toisiaan, sen suurempi tarve on tehdä pesäeroa toisen ajattelusta. Kiivaimmat ja varmimmat mielipiteenilmaisut oikeasta linjasta käydään puolueiden sisällä, ei niiden välillä.

Puolueiden sisällä käydään ankaraa kamppailua oikeasta suunnasta. Ristiriitaa on vähemmän siitä mitä haluttaisiin saada aikaan, kuin miten siihen pitäisi pyrkiä. Tässä keinot tulevat päämäärää tärkeämmiksi ja sitä tärkeämmiksi mitä epäselvemmät ovat päämäärät. Mielenkiintoista kummassakin kirjoituksessa on se, että niissä ei juurikaan näy päämääriä jollei sellaiseksi lasketa puolueen kannatuksen nousua. Minusta se ei ole kovin hieno päämäärä. Se on vain keino päästä toteuttamaan päämääriä.

Kosto

2007-08-21T18:21:00.001+03:00

Mikä mahtaa olla sellaisen ihmiskuvan takana jossa kosto on osa oikeudenmukaisuutta. Tätä mietin kahdesta eri näkökulmasta. Toinen on Amnestyn raporteissa näkyvä kartta niistä maista joissa on voimassa kuolemantuomio. Toinen on tämän päivän Helsingin sanomissa ollut lyhyt nuorten naisten referaatti jossa he olivat sitä mieltä, että myös murhaajan perheen tulee joutua kokemaan samaa tuskaa kuin uhrin.

Kuolemantuomio on se lopullinen kosto joka erityisen voimakkaasti liittyy Yhdysvalloissa enemmistön ihmiskäsitykseen. Rangaistus ja kosto ovat yleensä ihmisille eri asioita. Rangaistus ajatellaan usein asiaksi joka vaikuttaisi ihmisen tekemisiin, estäisi rikoksia. Tosiasiassahan näin harvoin on. Kosto sen sijaan on ajattelutapa joka useimmiten vain johtaa vastakostoon ja koston kierteeseen. Mikä saa nuo kaksi nuorta naista ajattelemaan, että kosto olisi oikeudenmukaista? Että surmaajan perhe on automaattisesti myös syyllinen? Onko se itse asiassa niinkään harvinaista. Eikö Myyrmannin pommin räjäyttäneen pojan perhe ole ansainnut rangaistustaan, sillä varmasti he ovat hirvittävän rangaistuksen saaneet ja täysin ilman oikeudenkäyntiä. Syytön-kunnes-syylliseksi-todetaan ei ainakaan heidän kohdallaan päde. Miksi näin on?

Minusta tätä kannattaisi miettiä myös siitä näkökulmasta kun Lapin yliopiston professori Terttu Utriainen uutisoitiin suurempien rangaistusten vaatijana. Kuitenkin juuri hänen tiedekunnassaan on julkaistu paljon ja monimuotoisesti esimerkiksi väkivaltaan liittyvää tutkimusta.

Kosto on sana jonka sisältämän tunteen soisi aina pysäyttävän ihmisen miettimään omia tuntemuksiaan.

Anarkoprimitivismi

2007-08-07T14:48:00.001+03:00

Viimeisessä Voima-lehdessä oli mielenkiintoinen John Zerzan haastattelu. Sitä lukiessa tuli väistämättä mieleeni kuinka terveellistä on ajatella eri asioita jonkun toisen ihmisen näkökulman läpi. Erityisesti tämä omalla kohdallani tuli ilmi työn erikoistumisen suhteessa autonomiaan. Eräs kapitalismin ja kaiken kattavan markkinatalouden ongelmista on tietysti se, että erikoistuminen vähentää yksilön autonomiaa. Jos jollakulla on merkittävä erityistaito, patentti tai johonkin merkittävään toimintaan tarvittava pääoma tms, hän voi lähes kaikissa tämän hetken yhteiskunnissa käyttää valtaa muihin ihmisiin ja näin kaventaa heidän autonomiaansa. Tämähän on ihan selvää.

Mutta anarkoprimitistinen tai pitäisikö sanoa anarkoprimitivistinen näkökulma tuo esiin sen kuinka vähäisessäkin erikoistumisessa ihmisen autonomia vähenee. Onko siis kaikki teknologia perustaltaan eriarvoistavaa, vapautta rajoittavaa? Tämähän on outoa. Eikö vapaus valita ole keskeinen markkinatalouden arvo? Vai onko vapaus vain valintoja tuottavan tahon vapautta? Eikö erikoistumisessa ole kyse myös valintoja tuottavan tahon autonomian menettämisestä? Useimmitenhan hän tarvitsee lukuisia erikoistuneita taitoja omaavia ihmisiä tuottaakseen valintoja? Eikä markkinataloudessa kukaan halua tuottaa valintoja. Tuottaja haluaa, että juuri hänen ja mieluimmin vain hänen tuotteensa valittaisiin.

Kun anarkiasta on kyse, jää helposti huomaamatta, että usein asioissa ei ole kyse joko - tai asetelmista, vaan sekä - että. Jos kyse on välttämättömästä, on erikoistumisesta suurta hyötyä ja ihmiset ovat valmiita menettämään autonomiaansa sen asian suhteen. Mutta erikoistuminen tarpeettomassa...

"Ajopuuna Afganistaniin"

2007-07-06T14:42:00.002+03:00

Suomen kuvalehti kirjoittaa tänään ilmestyneessä numerossa Suomen ajautumisesta Naton johtamaan sotaan. Lehti arvostelee kolmea edellistä hallitusta siitä, ettei rauhanturvaoperaation muuttumista ole huomioitu.

Mielenkiintoista jutussa on se, että "laatikossa" keskellä tarinaa käsitellään myös Afganistanin nykyisen hallinnon pyytämää aselahjoitusta jota lehti ei näe ollenkaan ongelmallisena. Päin vastoin. Toisella kädellä on moitittavaa, että toimitaan Naton johdolla, mutta toisella kädellä todetaan, että aseiden toimittaminen olisi omiaan parantamaan tilannetta eikä lainkaan huomata, että juuri aseiden lisääminen on suurelta osin synnyttänyt koko konfliktin.

Aivan kuten Vietnamissa ja monessa muussa vastaavassa paikassa maailmalla on toimittu, Afganistanissakin ovat niin Venäläiset kuin muutkin toimittaneet ensin aseita "ystävilleen" jotka ovat kääntäneet aseet myyjiä ja lahjoittajia vastaan. Vain yksityiset asekauppiaat pärjäävät tässä pelissä. Niin ja tietysti ne huumeparonit, tai pitäisikö sanoa sotalordit jotta totuus unohtuisi. Sillä suurista rahoistahan tässäkin on kysymys niin kuin aina.

Sodalla on syynsä, niin kuin väkivallalla yleensäkin. Ne jotka menettävät henkensä tai terveytensä eivät niistä oikeista syistä juuri mitään tiedä. Eivätkä näytä tietävänsä nekään jotka kannattavat jälkihoitoa, - sairaanhoitoa terveydenhoidon sijaan.

Aseista ystäväsi

2007-06-30T17:45:00.001+03:00

Näyttää Häkämieskin kovasti haluavan ystävystyä Bushin kanssa. Helppoa se on kun ideologiat ovat niin samanlaisia. Lisää aseita Afganistaniin! Ei hänkään ole vielä huomannut, että "ystävien" aseistaminen kovin helposti johtaa aseiden kääntymiseen aseistajia vastaan. Historia on täynnä esimerkkejä tästä. Mutta tärkeintä onkin juuri ideologia.

Ideologia, tai fundamentalismi? On kovasti vaikeaa ajatella näitä veronalennuksia ja yksityistämisiä minkään muun ideologian kuin vahvemman oikeuksien ajamisena. Vahvemmalla on enemmän oikeuksia koska hän on vahvempi. Hän on vahvempi koska hän on parempi. Paremmilla ihmisillä on luonnollisesti enemmän oikeuksia kuin huonommilla.

Mikä on historian opetus vahvemman oikeuksista? Jotkut eivät sitä huomaa. Eivät ennen kuin tulee joku vahvempi joka pakottaa sen huomaamaan. Vahvemman puolella tuntuu turvallisemmalta olla. Turvallisuutta rakennetaan aseilla kunnes joku aseistetuista onkin taas vahvempi.

Toisenlainen todellisuus

2007-06-18T22:33:00.002+03:00

"Täällä pohjantähden alla" oli kirja joka aikanaan toi esiin toisenlaista todellisuutta. Toisenlaista todellisuutta on sekin kun "Tuntematon sotilas" voidaan tänä päivänä nähdä myös sotaa romantisoivana romaanina. Mikä on minun todellisuuteni? Sekö joka perustuu omiin kokemuksiini ja tunteisiini vai kykenenkö näkemään sen ulkopuolelle toiseuden todellisuuksiin.

Usein kun tutkin jotain asiaa tarkemmin, löydän vahvoja perusteita ajatella toisin kuin itse ajattelen. Voi jopa käydä niin, että oma vahva kokemukseni, syvälle sisimpääni painunut oppimani tapa kokea, löytää toisenlaisen todellisuuden jossa monien kokemus on vastaansanomattomasti oikeammassa kuin omani. Ei minun tarvitse silti luopua omastani. Päin vastoin. Se on edelleen hyväksyttävä osa historiaani. Kuitenkaan se ei saa estää minua ymmärtämästä toisten kokemaa yhtä oikeaksi kuin omaani.

Kun mietin yhteiskunnallisia asioita, on minun syytä kuitenkin laittaa monien kokemukset omieni edelle. On syytä miettiä kuinka samanaikaisesti olen sekä osana ihmiskunnan suurta enemmistöä ja kuitenkin aina myös osana vähemmistöä, -joissain asioissa ehkä jopa ainoana.

Länsirintamalta ei mitään uutta

2007-06-12T14:13:00.000+03:00

Oli nautinnollista seurata Anna Kortelaisen puhetta televisiosta eilen, kun aiheena oli Erich Maria Remarquen kirja "Länsirintamalta ei mitään uutta". Kontrasti Pentti Linkolaan oli mielenkiintoinen. Nuori nainen ja vanha mies saman teeman ympärillä. Optimisti ja pessimisti, -vai oliko sittenkään?

Olen jo pidempään käyttänyt erästä ajatusleikkiä kuvaamaan asioiden monimutkaista suhdetta toisiinsa: "Olenko konservatiivi kun haluaisin säilyttää nuoruuteni radikalismin?"

Pasifismi on kai samanlainen sana kuin fasismi jolle annetaan runsaasti erilaisia merkityksiä antajasta riippuen. Ainakin minä huomasin niin tekeväni kun seurasin tuota keskustelua. Kortelainen puhui siitä kuinka uros suojelee naaraita ja jälkeläisiä väkivallalla. Tämä sarkastinen huomautus laittoi edellispäivänä tulleen Italian Fasismista kertovan dokumentin mielessäni uudenlaiseen kontekstiin. Samaan ryhmään sen uutisen kanssa jossa USA on taas kerran aseistamassa vihollisiaan kuvitellen sillä tavoin vähentävänsä väkivaltaa. Irakin viime vuosikymmenien historia on täynnä näitä "ystävien" aseistamisia jotka kovin nopeasti kääntyvät vihollisiksi.

Miten minusta tuntuukin siltä, että suhde väkivaltaan on kovin omituinen silloin kun fasismin väkivaltaa voi vastustaa väkivallalla ja oma väkivalta ei ole silloin väkivaltaa. Kuitenkin monet tuntuvat uskovan, että itsemurhapommittajaa voidaan uhkailla väkivallalla.

Fasismista

2007-06-11T21:35:00.002+03:00

Televisiosta on tullut viime aikoina lukuisia hyviä dokumentteja jotka ovat valottaneet saksalaisen fasismin eri puolia, viimeksi Albert Speeristä kertova antoi paljon ajattelemisen aihetta.

Eilen oli vuorossa Italian fasismi. Olin kuvitellut tietäväni jonkin verran fasismista ideologiana, mutta huomasin erehtyneeni, itse asiassa aika pahasti.

Viime vuosisadan alussa fasismia oli joka puolella maailmaa. Vaikka ilmenemismuodoissa oli paljonkin yhteistä, vasta nyt tajusin, että yhteistä ideologiaa ei voi näistä eri ilmiöistä helposti löytää. Ideologiat syntyivät käytännön tarpeista perustella vallan ottamista, väkivaltaa jollakin ylevämmällä. Saksassa siihen kuului juutalaisten tuhoaminen, Italiassa taas suuri osa juutalaisista oli fasisteja. Ei edes sosialistien vastustaminen ollut ideologinen kysymys.

Kun yrittää löytää mustien paitojen alta jotain ihmisiä todella yhdistävää, niin se oli ehkä sotaan liittyvä yleinen ilmiö. Kun ensimmäisellä maailmansodalla ei ollut mitään järkeen käypää syytä, niin ihmisen mielissä suunnattomat kärsimykset vaativat perusteluja. Sosialismiin liittyneen sodanvastaisuuden vastapainoksi löytyi ainoastaan nationalismi. Vaikka kansallisvaltiot olivat hyvinkin nuori ilmiö, nationalismi oli helppo nostaa syyksi ja tappion kokeneiden armeijoiden sotilailla ei ollut muuta keinoa pettymyksen kurissa pitämiseen kuin jatkaa väkivaltaa.

Olisiko niin, että väkivalta oli se ainoa fasistisia liikkeitä yhdistävä "ideologia"?

Kun tätä ajattelen, ajattelen kauhulla mitä näyttää olevan tapahtumassa Chávezille, vai pitäsikö sanoa Chávezissa.

Vaikuttamisesta

2007-06-11T18:37:00.001+03:00

Hannes Nykänen kaipasi Viikkolehdessä pysyvää yhteiskunnallista keskustelua. Niin kaipaan minäkin. Ajattelin, että Vasemmistoliiton poliittisen ohjelman valmistelu voisi olla sitä, mutta ainakaan nettisivuilla käyty mielipiteenvaihto ei vastannut niitä tarpeita joita itse keskustelulle asetan. Kyllä siellä, niin kuin vuosikymmenien saatossa aiemminkin, on julistettu mielipiteitä joissa sanat ovat tärkeämpiä kuin niiden merkitykset. Jossa sanoja on tärkeämpi kuin sanottava.

Kyllä herkkupalatkin ovat mukavia ja niitä silloin tällöin löytää, mutta minä kaipaan pääruokaa. Ravitsevaa syötävää jonka sulattelussa saa mennä aikaakin. Yksinkertaiset vastaukset eivät tyydytä. Minun täytyy ymmärtää. Ja vaikka ymmärränkin, jää paljon vielä ymmärtämättäkin.

Aivot kaipaavat pääruokaa. Energiaa. Uutta ajateltavaa. Keskustelua jonka tarkoituksena ei ole tuoda esiin mielipiteitä vaan muuttaa niitä. Synnyttää jotain uutta.

Hannes Nykäsen kirjoituksessa tarttui ajatuksiini vahvasti kysymys eläkesäätiöiden roolista yhteiskunnallisina vaikuttajina. Kun rahalla on taloudessa ylivalta, voiko sitä demokratisoida myös siitä itsestään, pääomasta käsin.

Eläkerahastot tai säätiöt ovat suuri vaikuttaja sijoitustoiminnassa. Tuntuu moraalisesti oikealta, että ne edellyttävät mahdollisimman suurta, mutta turvallista tuottoa eläkeläisten rahoille. Mutta onko yksinomaan suuri ja turvallinen tuotto eläkeläisten etu? Kumpi on tärkeämpää, eläkkeen suuruus, vai eläkkeen ostovoima? Kumpi on tärkeämpää, eläkkeen suuruus, vai eläkeläisen hyvinvointi?

Tuleva eläkeläinen on se jonka pääomaa eläkesäätiö sijoittaa. Eikö silloin eläkeläisen kaikinpuolinen hyvinvointi ole silloin osakkeenomistajan, tämän tulevan eläkeläisen tärkein etu. Entä jos sijoitetaan sellaiseen tuotantoon joka parantaa eläkeläisen elämänlaatua vaikka tuotto ei olisikaan yhtä hyvä. Esimerkkinä voisi olla vaikka sijoitus parempaan ja turvallisempaan ruokaan? Lähiruokaperiaate soveltuisi hyvin eläkeläisen tavoitteisiin samoin kuin lähikauppaperiaate jos vain eläkeläisen tietoisuus kaikista ruokaan liittyvistä kustannuksista kasvaisi. Asia on monimutkainen, mutta eläkerahastoille kohtuullisen helppoa. Sijoitetaan yrityksiin jotka toimivat lähellä.